Opiskelijat pitävät tärkeänä, että opettajia koulutetaan ympäri Suomea. Jatkuva epävarmuus häiritsee opiskeluja ja väsyttää opiskelijoita.
Jouni Koutonen,
Johanna Manu
Raumaa mä rakastan, tahdon pysyä Raumalla!
Rytmikkäät huudot raikuivat Turun yliopistonmäellä maanantaina Rauman opettajankoulutuslaitoksen puolesta. Opiskelijat olivat saapuneet kuulemaan tarkempaa tietoa yliopiston leikkaussuunnitelmista ja osoittamaan mieltään.
Opettajaopiskelija Annika Lindin mukaan tiedotustilaisuuden anti oli laiha.
– Oli hyvin ympäripyöreätä. Sanovat kyllä, että kantavat vastuun, mutta niin kuin me kaikki tästä huomaamme, eihän sitä vastuuta kanneta, totesi Lind.
Turun kampuksella luokanopettajaksi opiskeleva Mari van den Berg on huolissaan Raumaa koskevista lopetussuunnitelmista. Hän on mukana opiskelijapolitiikassa ja yliopiston luottamustoimissa.
– Huoli on yhteinen siitä, miten meidän opettajien osaaminen pysyy tulevaisuudessa. Miten turvaamme, että koulutusohjelmat jatkuvat niin, että niitä ei ole vain muutamassa paikassa Suomessa.
Rauman kampuksella järjestettävä opettajankoulutus on ollut yhtenä kohteena Turun yliopiston etsiessä säästöjä. Säästötarpeeksi arvioidaan tälle vuodelle kaksi miljoonaa euroa, ja 15 miljoonaa euroa vuoteen 2028 mennessä. Muutosneuvottelut päättyvät lähiviikkoina.
Opiskelijat pelkäävät hatarilla tiedoilla tehtäviä päätöksiä
Marraskuusta asti jatkunut epätietoisuus on Annika Lindin mukaan vaikuttanut valtavasti opiskeluihin. Hän oli vielä opiskelijajärjestö Opekas ry:n puheenjohtajana, kun opettajaopiskelijat saivat pikkujouluristeilylle tiedon Rauman opettajankoulutuksen siirtosuunnitelmista Turkuun.
Säästökaavailujen vastustamisen eteen on tehty yötä myöten töitä, ja taustalla painaa vielä viime keväinen Kampusrauha-kaavamuutostaistelu.
Annika Lindin mukaan opiskelijoista näkee, että moni alkaa olla tilanteeseen väsynyt.
– Vuosi toisensa jälkeen taistellaan, että saisimme opiskella Raumalla. En olisi uskonut, kun neljä vuotta olen opiskellut, ja koko aika mennyt siihen, että taistellaan jotakin vastaan tai jonkin puolesta.
Annika Lind haluaa uskoa, että mielenosoituksella voidaan vielä vaikuttaa päätöksiin. Opiskelijoiden pelko on, että päätöksiä tehdään ilman oikeaa tietoa.
– Paljon on tullut esiin asioita, että he, jotka päättävät näistä asioista, eivät oikeastaan tiedä, mistä on kyse. Tiedotustilaisuudessa sanotaan ihan vääriä lukuja ja puhutaan itsensä ihan pussiin, puuskahtaa Lind.
Yliopiston johtokunnassa olevan Mari van den Bergin mukaan johtokunnassa on haluttu turvata toimintojen säilyminen. Ylemmällä tasolla työnantajan ja työntekijöiden välillä käytävistä neuvotteluista tihkuvat tiedot ovat kuitenkin hyvin vähäisiä.
Yliopiston johdolle on hänen mukaansa mennyt noottia, että opiskelijoiden ääntä ei ole kuunneltu riittävästi. Päätökset tekee lopulta yliopiston hallitus, jossa myös opiskelijoilla on edustus.
– Yliopistolakihan velvoittaa tasakolmikantaan, jossa opiskelijat ovat ihan samassa asemassa kuin kuka tahansa henkilöstöstä tai johtoasemassa olevista työnantajataholta. Eli käytännössä pitäisi olla ihan yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa kuin henkilökunnalla, muistuttaa Mari van den Berg.
Voit keskustella aiheesta 7. helmikuuta kello 23 asti.
