Hallitustyö ajaa keskustaa vääjäämättä kohti kannatuskatastrofia, ja sisäinen tyytymättömyys puolueen johtoa kohtaan kasvaa.
Annika Saariko valoi uskoa kannattajilleen keskustan toritilaisuudessa Kuopiossa. Kuva: Lassi Lapintie / Lehtikuva
IS
Keskustan puoluevaltuusto pui puolueen ahdinkoa viikonloppuna kokouksessaan Kuopiossa. Puolueen pitäisi nyt hyökätä ja profiloitua uudestaan, mutta aika vain loppuu kesken ennen huhtikuun eduskuntavaaleja.
Puolueen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko on varmaan tehnyt kaikkensa, mutta hallituskoalitiossa puolue näyttää jääneen vihervasemmiston apupuolueeksi, vaikka näin ei tosiasiassa olekaan: keskusta on saanut omiakin linjauksiaan läpikin, kuten joulukuussa maksettavan ylimääräisen lapsilisän.
Lue lisää: Annika Saarikko avautui hallitusyhteistyön ongelmista: ”Olo ei ole ollut kotoisa”
Lue lisää: Kommentti: Paine Annika Saarikkoa kohtaan kasvaa – osa omista ennakoi jo lähtöä
Kyse on paljolti imagosta ja siitä, miten puolueen toiminta näyttäytyy julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa.
Saarikon puolue ja Saarikko itse häviävät taistelun somesieluista pääministeri Sanna Marinille (sd): Marinin lähes miljoonan someseuraajan kanssa on vaikea taistella. Peli on menetetty, kun Marin pystyy ohjailemaan yhteiskunnallista keskustelua ja ottamaan tilaa twitter-viesteillään; kuten nähtiin muutama viikko sitten keskustelusta keskuspankin korkopolitiikan järkevyydestä taloustaantuman lähestyessä.
Sometaistelun lisäksi keskusta on vaikeuksissa myös ydinkannattajiensa kanssa. Liian paljon liian hankalia asioita on tullut keskustan tupailtoihin pureskeltaviksi, viimeisenä tikkinä metsien ennallistaminen.
Saarikko on ollut hankalassa tilanteessa.
Toisaalta pitäisi profiloitua vahvana hallituspuolueena omilleen, toisaalta viiden puoleen hallitusryhmittymä tietää kompromisseja, koska muuten se ei pysyisi pystyssä. Lisäksi koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan muuttivat poliittista ympäristöä.
”
Valtatyhjiö tuskin jää täyttymättä.
Saarikko on valitettavan tietoinen siitä, että mielikuva puolueen epäonnistuneesta hallitustaipaleesta sataa perussuomalaisten laariin. Jos puheenjohtaja Riikka Purra kykenee viemään perussuomalaisten kevään vaaleissa uuteen jytkyyn, vaalivoitto revitään keskustan selkänahasta.
On selvää, että eduskuntavaaleissa moni keskustan kansanedustaja ja ministerikin joutuu jännittämään jatkopestiään loppuun saakka. Näillä kannatusluvuilla puolueen kansanedustajista putoaa kolmannes pois, ellei tapahdu ihme – ja sellaista ei ole näköpiirissä.
Viime eduskuntavaalien rökäletappion olisi pitänyt näyttää tietä oppositioon.
Puolue valitsi kuitenkin toisin, ja valinnasta tuli Saarikon Via Dolorosa, kärsimystie. Silti puolueen tulevaisuuden kannalta on paljon isompi kysymys ideologisen pohjan katoaminen. Saarikko on puhunut siitä, että keskustan tulevaisuus on edelleen keskellä, ääripäiden välissä. Saarikon mukaan suurin osa kansasta ja äänestäjistä on maltillisesti keskellä, ja juuri tässä on keskustan mahdollisuus.
Tuoreiden kannatusmittausten perusteella voi päätyä toisenlaiseenkin arvioon.
Joka tapauksessa huhtikuun eduskuntavaalit ovat keskustalle kohtalon vaalit. Keskustaa on pidetty auringonlaskun puolueena vuosikymmeniä, mutta vasta nyt ollaan tilanteessa, jossa aurinko voi oikeasti laskea – ja se saattaa herättää keskustelun jopa puoluekentän uusjaosta.
Valtatyhjiö tuskin jää täyttymättä.
