Vuonna 1922 ”fasismin isäksi” kutsuttu Benito Mussolini nousi Italian pääministeriksi.
Italian talous oli tuolloin kurjassa jamassa, ja nopeasti vallan itselleen keskittänyt Mussolini saikin aikaan taloudellista edistystä, mutta se tapahtui kovalla hinnalla – demokratian, vapauden ja ihmisoikeuksien kustannuksella.
Nyt sata vuotta Mussolinin valtaan nousun jälkeen Italian pääministeriksi saattaa nousta jälkifasististen puolueiden rippeiltä ponnistava Fratelli d´Italia (Italian veljet) -puolue, ja sen puheenjohtaja Giorgia Meloni, joka on nuorempana puhunut myönteiseen sävyyn Mussolinista. Tosin viime vuosina Meloni on tehnyt pesäeroa fasisteihin ja vakuuttanut, ettei sille ole tilaa hänen puolueessaan.
Mielipidetiedustelujen perusteella Italian veljet on ennakkosuosikki sunnuntain vaaleissa, ja jos Meloni nousee Italian pääministeriksi, silloin yhdellä EU:n ja euroalueen tärkeimmistä maista on äärioikeistolainen johtaja.
Kyse on isosta muutoksesta Euroopan poliittisessa kentässä ja sen vaikutukset lainehtivat Suomeen asti.
Muutoksen ajurina on ihmisten tyytymättömyys.
Iltalian veljet -puolue ja Meloni ovat onnistuneet vakuuttamaan äänestäjät siitä, että he pystyvät parhaiten vastaamaan ihmisten talous- ja toimeentulohuoliin, joita kurittavat energian kallistuminen ja hintojen nousu.
Korona- ja energiakriisin kurjistamassa taloustilanteessa ja poliittisessa turbulenssissa turhautuneet italialaiset näyttävät nyt haluavan kokeilla äärioikeistolaista vaihtoehtoa.
Jos Italian veljet -puolue saa vaaleissa ykköspaikan, silloin hallitus rakentuu oikeistoryhmittymän varaan, johon kuuluvat Matteo Salvinin johtama oikeistopopulistinen La Lega sekä Silvio Berlusconin luotsaama Forza Italia.
Suomen ja EU:n kannalta on keskeistä se, toteutuvatko oikeistopuolueisiin liitetyt uhkat myötämielisestä suhtautumisesta Venäjään, tai kuinka paljon uusi hallitus alkaa panna kapuloita EU-päätöksenteon rattaisiin ja rikkoa unionin yhtenäisyyttä.
Vaikka oikeistokoalition riveissä on aiempaa näyttöä pakotevastaisuudesta ja Putinin myötäilystä, ei esimerkiksi Italian veljet -puolue ole vaatinut EU:n Venäjä-pakotteiden purkamista.
Eurooppa-politiikassa lienee jatkossa luvassa enemmän Italia ensin -ajattelua sekä liittoutumista muiden EU-kriittisten ja maahanmuuttovastaisten puolueiden sekä johtajien, kuten Unkarin pääministeri Victor Orbánin kanssa.
Talouspolitiikassa pahasti velkainen Italia joutunee myös laitaoikeistojohdon vahtivuorolla nielemään Brysselin lääkettä, jos Italia haluaa saada elpymispakettimiljardinsa.
Italian kannattaisi pysyä mukana myös EU:n yhteisessä energiarintamassa, jossa ajetaan muun muassa maakaasun hintakattoa, koska se hyödyttäisi saapasmaata.
Sekä Italian tulevan hallituksen että kaikkien muidenkin EU-maiden päättäjien pitäisi nyt nopeasti löytää lääkkeet kansalaisten ahdingon lieventämiseksi korkean inflaation ja Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamien ongelmien keskellä. Jos lääkkeitä ei nimittäin löydy, on varmaa, että poliittiset myllerrykset eri maissa jatkuvat.
