Finland

Pasilan ”turvallisemmissa” juhlissa ei ahdistella ja musiikkia soittavat muut kuin valkoiset heteromiehet

”Kunnioitetaan toisiamme, tuetaan toisiamme, tehdään tilaa toisillemme, kannetaan vastuu yhdessä, tarkista omat ennakkoluulosi, tarkista omat etuoikeutesi, välitä empatiaa, jaa solidaarisuutta” lukee englanniksi julisteessa tanssilattian reunalla.

Olemme Myös-kollektiivin järjestämissä juhlissa ympäristöjärjestö Dodon Kääntöpöydällä, Pasilan vanhalla ratapihalla. Kaikki näyttää ja kuulostaa juuri siltä kuin juhlissa kuuluukin.



Ihmiset istuvat pienissä ryhmissä polttamassa tupakkaa ja juomassa viiniä suoraan pullosta. Yhdeksältä ensimmäiset ovat löytäneet tiensä tanssilattialle. Pitää puhua kovaa, koska musiikki on kovalla. Vessaan on liian pitkä jono, joten pissalla käydään kulman takana.

Jos on oikein tarkkaavainen, voi huomata, että Kääntöpöydällä kytee kulttuurin muutos.

Paikalliseen klubikulttuuriin kaivataan lisää monimuotoisuutta. Siksi Myös-kollektiivi haluaa tarjota mahdollisuuksia elektronisen musiikin kentällä aliedustetuille. Esimerkiksi naiset ovat edelleen alalla pieni vähemmistö.


Toinen osa muutosta on se, että tila on määritelty tänään turvalliseksi. Tai turvallisemmaksi, sillä täydellistä turvallisuutta ei voi koskaan taata. Tanssilattian reunalta löytyvät säännöt ovat turvallisemman tilan periaatteita.

Täällä ei hyväksytä syrjintää tai henkistä tai fyysistä väkivaltaa missään muodossa. Säännöt on tehty kaikille selviksi jo ennen tapahtuman alkua.

”Nämä ovat aika perusasioita. Pidetään huolta itsestä ja toisista”, Myös-kollektiivin jäsen ja DJ Kiia Beilinson sanoo.

Perusasiatkaan eivät kuitenkaan ole aina itsestäänselvyyksiä. Jos olisivat, tätäkään tapahtumaa ei olisi ehkä järjestetty.

Ensin tuli #metoo. Kampanja teki seksuaalisesta häirinnästä näkyvää. Ihmiset, jotka eivät aikaisemmin uskaltaneet puhua, puhuivat.

Sitten keskusteluihin nousi monelle uusi termi: safe space eli turvallinen tila. Joidenkin yökerhojen seinille liimattiin lappuja, joissa tila julistettiin turvalliseksi.

Beilinsonin mukaan käsitettä ei kuitenkaan ymmärretty oikein. Säännöt koskivat lähinnä valokuvaamista.



”Sillä suojeltiin lähinnä ihmisten yksityisyyttä sekoilemassa. Ahdisteluun puuttuminen oli olematonta, koska sitä ei sanallistettu mitenkään”, Beilinson kertoo.

Tarvittiin joukkovoimaa. Syntyi Valomerkki-kampanja, joka vetoaa alan toimijoihin. Kampanja vaatii aktiivisia toimenpiteitä syrjinnän ja häirinnän kitkemiseksi. Vetoomus on kerännyt satoja allekirjoituksia yöelämän aktiiveilta. Allekirjoittaneista löytyy tunnettuja artisteja, tapahtumanjärjestäjiä, taiteilijoita ja toimittajia.

Näkyvän kampanjan lisäksi tarvittiin myös hyviä juhlia. Sellaisia, joissa saa tanssia rauhassa ja kokea olevansa turvassa.

Teresa Artjoki ja Pavel Arkharov istuvat ystävineen junaraiteilla.

Artjoelle yökerhosta tekee epämukavan erityisesti epätoivottu seksuaalinen huomio.

Turvallisemmista tiloista puhuttaessa kysymys ei kuitenkaan ole pelkästä seksuaalisesta häirinnästä, vaan myös erilaisten ihmisten, erilaisten seksuaalisten suuntautumisten ja sukupuolten hyväksymisestä ja normalisoimisesta.

”Toiseuden tunne voi tehdä tilasta turvattoman. Muut voivat aiheuttaa sen katseilla, teoilla tai tavoilla, joilla he kommunikoivat”, Artjoki pohtii.

”Kiinnitän itse huomiota siihen, etten sulje ketään ulos tai aiheuta kenellekään toiseuden tunnetta.”

Vastuu kannetaan siis yhdessä.


Arkharov on järjestänyt paljon yksityisiä juhlia, joissa noudatetaan samankaltaisia periaatteita. Juhlien onnistuminen on hänen mukaansa kaikkien osallistujien vastuulla.

”Jos joku kokee olonsa turvattomaksi, se resonoi muihin ja pilaa koko homman.”

Sama pätee myös toisinpäin. Sen voi tuntea täällä. Juhlakansan välillä tuntuu vallitsevan keskinäinen luottamus. Toisia ihmisiä katsotaan lempeästi, tanssilattialla todella keskitytään tanssimiseen ja musiikkiin, eikä mahdollisten kumppanien tiirailuun. Se resonoi.

Turvallisemman tilan politiikka ei ole mikään uusi asia.

”Ehkä tämän tyyppinen kulttuuri on underground-bileissä ollut aina läsnä. Mutta ne ovat olleet suljetumpia tapahtumia, ja siellä on ollut aina joku kaverin kaveri,” Beilinson sanoo.

Menneinä vuosikymmeninä klubit olivat myös ainoita paikkoja, joissa esimerkiksi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kokivat voivansa näyttäytyä omana itsenään.

Turvallisella tilalla on aikaisemmin tarkoitettu nimenomaan tietylle syrjintää kohtaavalle ryhmälle rajattua tilaa. Käsite on ollut esimerkiksi 60- ja 70-luvuilla naisasialiikkeen käytössä.

Aihe herättää tunteita.

Venäjällä on päättäjiä myöten kiihdytty vain naisille tarkoitetusta kahvilasta. Esimerkiksi Yhdysvaltalaisista yliopistoista löytyy kiisteltyjä turvatiloja tietyn identiteettiryhmän edustajille, kuten transihmisille tai etnisille vähemmistöille. Kysymys ei ole yöelämästä, mutta esimerkit ovat osa ilmiötä, jossa osa enemmistöstä kokee tulevansa ulossuljetuksi.

Turvallisia tiloja on arvosteltu turhana ulkopuoliselta maailmalta ja toisilta ihmisiltä suojautumisena.

Ruskeat tytöt -yhdistyksen toiminnanjohtaja Jasmina Amzil ymmärtäisi arvostelun, jos kysymys olisi siitä, että oltaisiin jatkuvasti turvallisemmissa tiloissa omien kanssa. Ruskeat tytöt määrittelee olevansa media ruskeilta ihmisiltä ruskeille ihmisille. Omilla Amzil tarkoittaa sellaisia ihmisiä, jotka kokevat samantyyppistä syrjintää.

”Mutta lähtökohta on se, että joillekin ihmisille turvallisempia tiloja ei ole ollenkaan. He kyllä tietävät, mitä tarkoittaa, kun ei ole turvassa maailmalta. Mitä enemmän kuulut normiin, sitä enemmän olet turvallisessa tilassa ilman, että edes huomaat sitä.”

Turvallisempien tilojen tarve ei Amzilin mukaan kerro liiallisesta herkkyydestä, vaan tarpeesta käsitellä tärkeitä asioita ilman, että joutuu jatkuvasti keskittymään oman aseman puolustamiseen.

Täällä Pasilassa ei ole tänään tarkoitus käsitellä erityisesti mitään, vaan nauttia musiikista. Beilinsonin mukaan tavoitteena on, että kaikki voisivat bailata yhdessä.

Tässä on tapahtunut muutos. Turvallisempi tila on terminä viime aikoina valtavirtaistunut ja sen käyttötarkoitus on laajentunut koskemaan rajatulle ihmisryhmälle suunnatun tilan lisäksi myös kaikille avoimia tiloja.


”Se, että ihmisiä eroteltaisiin turvallisen tilan puitteissa, aiheuttaa joskus tarpeetonta poissulkemista. Ulkopuolelle saattaa jäädä ryhmiä, jotka haluaisivat vaikuttaa kulttuurin muutokseen, mutta eivät kuulu joihinkin tiettyihin ryhmiin.”

Tämä ei Beilinsoninkaan mielestä tarkoita sitä, ettei tietyille ryhmille tarkoitetuille tiloille olisi enää tarvetta.

Kohderyhmän tarkka rajaaminen on täällä koettu turhaksi siksikin, että selkeä säännöistä tiedottaminen jo ennen tapahtuman alkua karsii pois ihmisiä, jotka eivät halua sitoutua niihin.

Esimerkiksi Jemina Sairanen on joutunut kokemaan paljon fyysistä ja sanallista ahdistelua erityisesti keskustan yökerhoissa.

”Tänne ei tule porukkaa, joka harrastaa sellaista”, Sairanen sanoo.

Hän on myös todistanut monia tilanteita, joissa häirinnästä on ilmoitettu, mutta siihen ei ole suhtauduttu vakavasti. Silloin ei huvita jäädä juhlimaan.

Täällä henkilökunta on koulutettu kohtaamaan erilaisia ongelmatilanteita ja kunnioittamaan myös mahdollisen häirinnän tai syrjinnän uhrin tunteita.

Tavoitteena on muuttaa kulttuuria kokonaisvaltaisesti.

Beilinson myöntää, että ajatus on utopistinen. Hän on kuitenkin pannut merkille, että monet tapahtumat ja festivaalit ovat jo ottaneet turvallisemman tilan periaatteita näkyvästi käyttöön.


Kaupallisten yökerhojen kohdalla muutos on hitaampaa.

Yökerhoihin halutaan ensisijaisesti maksavia asiakkaita. Maksavaa asiakasta taas ei haluta velvoittaa lukemaan minkäänlaisia sääntöjä.

Se on Beilinsonin mielestä outoa.

Siinä on Beilinsonin mukaan iso markkinarako järjestäjille. Sisään saataisiin paljon sellaisia ihmisiä, jotka muuten kokevat, etteivät voi mennä minnekään.

Usein taloudellisen riskin lisäksi muutoksen esteenä on myös kiinnostuksen puute. Jos järjestäjä on ihminen, joka ei ole itse koskaan kokenut syrjintää, ei motivaatiota muutosten toteuttamiseksi Beilinsonin mukaan välttämättä löydy tarpeeksi.

Vaikka kaikki halutaan osaksi muutosta, on pidettävä huolta siitä, että eri ihmisryhmät ovat tasaisesti edustettuina ja kokevat, että heillä on aito mahdollisuus vaikuttaa.

Muutosta odotellessa juhlat jatkuvat.

Football news:

Inter wants to sign Kessie. Milan previously refused to exchange for Gagliardini
Showsport supports the journalist Ivan Safronov, accused of treason. This is a very suspicious case
Mario Gomez, Pizarro, Emre, lomberts and other heroes who finished their careers this summer
Dyer was suspended for 4 matches for a brawl with a fan in the stands
Jorginho is unhappy that he doesn't play enough at Chelsea. Sarri wants to invite him to Juventus
The crazy story of the referee who forgot the rules and gave 16 extra penalties. All because of the new rules of the series
Havertz told Bayer that he wanted to leave. Chelsea is ready to pay 70+30 million euros for it