Finland

Patruunoiden Suomi | ”Kas, siinäpä on lihava poika” oli kehu, jota patruuna Kreidl tehosti poskesta nipistämällä – Itävaltalaisen yksinhuoltajan pojasta kasvoi ankara mutta antelias teollisuuspamppu Verlaan

Verlankosken partaalle perustettiin ensimmäinen puuhiomo vuonna 1872. Vuonna 1882 patruuna Gottlieb Kreidl perusti kauppayhtiön kahden yhtiökumppaninsa kanssa ja rakensi Verlaan uuden tiilisen puuhiomon. Kuivaamorakennukseen on muurattu rakennusvuosi 1893.

HS:n kesäsarjan toisessa osassa tutustutaan Verlan tehdasyhteisöön, jonka puuhiomo ja pahvitehdas ovat nykyään Unescon maailman perintökohde.

HS:n kesäsarja Patruunoiden Suomi kertoo teollisuuspatruunoista, joiden vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan näkyy vielä tänäkin päivänä eri puolilla maata.

Osa 1: Hjalmar Linder, 1862–1921

Osa 2: Gottlieb Kreidl, 1850–1908

”Patruuna oli tumma ja komea mies. Erityisesti mieleeni ovat jääneet hänen komeat viiksensä”, kertoo aikalaismuistelmissaan Verlan kylässä lapsuutensa elänyt Aino Nikula (o.s. Pukkila).

Komea viiksimies oli itävaltalainen Gottlieb Kreidl (1850–1908), Verlan tehdasyhteisön patruuna. Itävaltalaismiehen Suomeen olivat tuoneet 1800-luvun lopun suomalaisen puunjalostusteollisuuden kiihkeät kasvun vuodet.

”Äiti, pikkuveljeni Arvo ja minä olimme kerran asuntokasarmin luona, kun patruuna sattui tulemaan meitä vastaan. Äiti talutti Arvoa, joka oli lihava ja aikamoinen pullukka. Patruuna pysähtyi, kumartui taputtamaan Arvoa poskelle ja sanoi: ’Kas, siinäpä on lihava poika’”, Aino Nikula kertoo.

Gottlieb Kreidl oli yksi tehtaan omistajista. Pukkilan perhe oli taas yksi tehtaan työläisperheistä, joiden elanto tuli tehtaasta. Patruuna Kreidlillä oli siis oma osuutensa pikkuveljen hyvinvoivaan ja hellyttävään olemukseen.

1800-luvun loppupuolella Suomeen syntyi valtava määrä uusia saha- ja metsäteollisuuden yrityksiä. Monet niistä perustettiin syrjäseuduille, joissa riitti puuta raaka-aineeksi ja koskia energianlähteeksi. Niistä yksi rakentui Verlankosken partaalle ja keskelle metsää Pohjois-Kymenlaaksossa.

Tämä tehdasyhteisö avautuu eteen yhä lähes 1800-luvun asussaan, kunhan matkailija jaksaa ajaa pieniä teitä riittävän syvälle pohjoiskymenlaaksolaisen metsän keskelle. Verlan tehdasyhteisö on yksi seitsemästä Suomessa sijaitsevasta Unescon maailmanperintökohteesta. Se edustaa tyypillistä, pientä tehdasyhteisöä ja kertoo siten osansa Suomen historiasta – myös teollisuuspatruunoiden ajasta.

Tiilinen tehdaskokonaisuus Verlankosken rannalla.

Tiilinen tehdaskokonaisuus on nykyään Unescon maailmanperintökohde.

Kreidl syntyi vuonna 1850 Itävallassa ja hankki siellä paperimestarin ammattitaidon. Itävallasta hän lähti töihin Pietarin eteläpuolelle Zarskoje Slavenkan paperitehtaalle. Suomessa tarvittiin paperiteollisuuden osaajia, ja niitä löytyi Keski-Euroopasta, jossa tätä teollisuudenalaa oli harjoitettu pidempään. Kuusankoski Oy:n toimitusjohtaja ja marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin isä Carl Robert Mannerheim etsi saksalaisessa lehdessä paperimestaria töihin.

24-vuotias Kreidl vastasi ilmoitukseen, sai pestin ja muutti Kuusankoskelle.

Kreidl oli yksinhuoltajaäidin lapsi. Katolisessa Itävallassa aviottomat lapset eivät päässeet esimerkiksi ammattikiltojen jäseniksi, mikä saattoi edesauttaa Kreidlin päätöstä lähteä tekemään työuraa ulkomaille. Kuusankoskella häntä pidettiin kyvykkäänä miehenä, joka osasi käsitellä myös työväkeä.

Gottlieb Kreidl

Verlan­kosken partaalle oli perustettu ensimmäinen puuhiomo vuonna 1872, jolloin Kymenlaakson suuria koskia ryhdyttiin valjastamaan teollisuuden käyttöön. Hiomo kuitenkin paloi jo 1874.

Vuonna 1881 Gottlieb Kreidl osti tehtaan jäämistön. Seuraavana vuonna hän perusti kauppayhtiön kahden yhtiökumppaninsa, saksalaisen paperimestarin Luis Hänelin ja viipurilaisen liikemiehen Wilhelm Dippellin, kanssa ja rakensi Verlaan uuden puuhiomon. Puuhioke oli 1800-luvulla uusi tuote, joka oli nopeasti syrjäyttänyt puuvillalumpun paperin raaka-aineena. Vuonna 1882 Verlassa alettiin valmistaa puuhiokkeen lisäksi pahvia. Molempia vietiin Kreidlin aikaan pääasiassa Venäjälle.

Gottlieb Kreidl oli ilmeisen tunnettu suomalaisissa teollisuuspiireissä. Kreidliä tutkinut Hannu Pukkila on päätellyt tämän perunkirjoista, että patruuna oli paperinvalmistustarvikkeiden asiamies Suomessa. Suomalaiset tehtailijat tilasivat mahdollisesti hänen kauttaan erilaisia tuotantotarvikkeita Keski-Euroopasta.

Kreidl omisti Verlan tehtaasta vain kolmanneksen, mutta hän oli kolmikosta ainoa, joka muutti Verlaan. Hän oli läsnä tehtaan ja kylän arjessa.

Kreidlin kanssa Verlaan muutti myös hänen vaimonsa Emilie Kreidl (o.s. Reuter). Hän oli saksankielisen perheen tytär, jonka Kreidl oli tavannut Pietarin seudulla työskennellessään. Pieni kylä Kymenlaaksossa olikin tuolloin hyvin kansainvälinen paikka: Kreidlien kotikieli oli saksa, tehtaan virkailijat puhuivat ruotsia ja työläiset suomea.

Savon radan valmistuminen vuonna 1889 toi Verlan himpun verran lähemmäksi muuta maailmaa. Selänpään asema valmistui seitsemän kilometrin päähän Verlasta, kun aiemmin hevospelissä oli kuljettava 30 kilometrin matka juna-asemalle Kouvolaan.

Kylä kasvoi tehtaan tarpeiden mukaan, ja tehdas huolehti työnväen tarpeista. Kreidlin yritys rakensi kylään muun muassa kansakoulun ja perusti työntekijöille sairaus- ja hautausapukassan. Tehtaalla oli oma terveyssisar.

Verlan tehtaan koristeellisia yksityiskohtia.

Patruunoiden tapaan myös Gottlieb Kreidlia pidettiin ankarana ja vaativana johtajana, mutta toisaalta hyväntahtoisena miehenä, joka suhtautui kyläläisiin isällisesti ja kasvatuksellisesti. Aikalaistarinoiden mukaan eräänä aamuna Kreidlia vastaan kävellyt työntekijä jätti tervehtimättä patruunan. Kreidl ei tätä suvainnut, vaan lähetti työntekijän hakemaan kotoaan ”sitä hyvää huomenta”.

Kreidl järjesti kyläläisille esimerkiksi juhannusjuhlia ja ilotulitustapahtumia herkkuineen. Kyläläisten mieleen jäivät myös tehtaan ylläpitämän koulun joulujuhlat, joissa lapsille jaettiin erikoisen hienoja karamelleja.

Kreidlin pariskunnalla ei ollut omia lapsia, mutta heillä oli laaja ystäväpiiri. Gottlieb Kreidlin kerrotaan olleen iloinen seuramies sekä vieraanvarainen isäntä ystävilleen ja liiketuttavilleen. Kreidlit viihdyttivät vieraitaan komeassa kodissaan, jonka puutarhassa kasvoi ulkomailta tilattuja erikoisia kasveja. Patruunan pytingiksi kutsuttu rakennus on yhä pystyssä Verlassa.

Vuonna 1885 rakennettu Gottlieb Kreidlin kotitalo, patruunan pytingiksi kutsuttu rakennus alkuperäisessä asussaan ilman torniosaa.

”Patruunan pytinki oli suuri ja linnamainen rakennus, puinen ja kauniisti monenlaisin koukeroin ja leikkauksin koristeltu. Pytinkiä ympäröi puisto. Siellä kasvoi ihmeellisiä puita ja pensaita puhumattakaan kukkasista”, Aino Nikula kertoo muistelmissaan.

Gottlieb Kreidlin asuintalo, patruunan pytingiksi kutsuttu rakennus nykyisessä asussaan. Rakennusta ympäröi puutarha, jossa oli myös eksoottisia kasveja.

1800-luvun lopulla yläluokan suosituksi harrastukseksi nousi keilailu. Myös Kreidl rakennutti puutarhaansa oman keilaradan. Kyläläiset eivät tietenkään keilaamaan päässeet – kyläläisten pojat korkeintaan nostamaan herrojen keiloja takaisin riviin – mutta keilarata herätti paikallisissa kiinnostusta.

”Patruunan luona vieraili hienoja naisia ja herroja aina Pietarista asti. Vieraiden viihdyttämiseksi oli rakennettu keilipaana. Keilipaanassa oli kivijalka, sen päällä reunus ja kauniisti puuleikkauksin koristeltu aita. Paanan molemmissa päissä oli pyöreät seinillä varustetut tilat. Koko laitos oli katettu. Keilipaana kiehtoi erityisesti lasten mieliä”, Aino Nikula muistelee.

Gottlieb Kreidlin keilarataan kuuluva keilapaviljonki on yhä pystyssä.

”Taas kerran oli Pietarista tullut patruunalle vieraita. Naisilla oli päivänvarjot ja muita ihanuuksia. Eräänä päivänä he kokoontuivat keilipaanalle. Me lapset kipasimme uteliaina sinne. Minäkin yritin kurkottaa reunan ylitse, kun eteeni ilmestyi kaunis nainen, jolla oli kukin ja nauhoin koristeltu hattu päässään. Hän otti käteni käteensä ja painoi siihen rahan. Hän hymyili minulle kuin enkeli, joka oli taulussa äidin sängyn yläpuolella. Lähdin heti juoksemaan kotiin näyttämään äidille, mitä olin saanut.”

Emilie Kreidl kuoli vuonna 1903 pitkään sairastettuaan. Muistokirjoituksessa Gottlieb Kreidl kuvaa vaimoaan rakkaaksi rinnallakulkijaksi. Vaimon kuolema rikkoi jotain Kreidlista, ja mies kärsi viimeiset vuotensa mielenterveysongelmista. Hän ei avioitunut uudelleen, vaan hankki seurakseen ajokoiria ja kulki metsästysretkillä.

Vuonna 1906 Verlan kauppayhtiöstä tehtiin osakeyhtiö, ja Kreidlin osuus yhtiöstä pieneni huomattavasti.

Kreidlin ongelmat pahenivat lopulta siihen pisteeseen, että kahta kuukautta ennen kuolemaa hänet asetettiin holhouksen alaiseksi. Kreidl vietiin Helsingin Töölössä sijainneeseen Kammion sairaskotiin, yksityiseen mielisairaalaan, jossa hoidettiin aikanaan monia tunnettuja henkilöitä.

Gottlieb Kreidl kuoli joulukuussa 1908. Hänet haudattiin vaimonsa viereen Krasnoje Selon hautausmaalle Pietarin eteläpuolelle.

Kreidlin omaisuus siirtyi Itävallan valtiolle, sillä Kreidl oli kuolemaansa saakka maan kansalainen. Kaikkea kiinteää omaisuutta ei lähdetty kuljettamaan Itävaltaan, vaan sitä myytiin huutokaupalla Verlassa. Perunkirjaan oli luetteloitu kaikki yksityiskohtaisesti: sieltä löytyi flyygeliä, valokuvauskonetta, karhuturkkia ja vihreää papukaijaa häkkeineen.

Aino Nikula muistelee huutokauppaa näin.

”Kun patruuna 6.12.1908 kuoli, pidettiin huutokauppa. Olin siellä äitini käsivarrella. Siellä oli tavaraa, tungosta ja paljon ihmisiä. Äiti huusi huutokaupasta pienen vihreän lasipurnukan. Se kulki vuosikymmeniä kotonamme muun tavaran mukana. Ihme, ettei se särkynyt niissä monissa muutoissa. Taitaapa se olla vieläkin sisareni Ennin tavaroiden joukossa.”

Kreidlin kuoleman jälkeen tehdastuotanto Verlassa jatkui vielä 56 vuotta. Lauantaina 18. heinäkuuta vuonna 1964 kello 15 seisahtui Verlan ainoa yhä toiminnassa oleva hiomakone. Pahvien kuivaus, pakkaus ja jälkityöt jatkuivat syksyyn. Aika oli ajanut ohi yhä 1800-luvun kuosissa olevasta Verlasta ja sen 1800-lukulaisesta tekniikasta.

Gottlieb Kreidlin aikaan vuonna 1903 hankitut, Karhulan konepajan valmistamat hiomakoneet. Ne olivat käytössä tehtaan loppuun vuoteen 1964 saakka.

Myöhemmin tämä vanhanaikaisuus kääntyi Verlan onneksi. Vuonna 1972 Verlaan avattiin Suomen ensimmäinen tehdasmuseo. Nykyään Unescon perintökohteessa käy kesäisin 35 000–40 000 vierailijaa ihmettelemässä patruuna Gottlieb Kreidlin aikaista pientä suomalaista tehdasyhteisöä.

Lähteet: Verlan museoamanuenssi Jaana Rannanpään haastattelu, harrastajatutkija Hannu Pukkilan haastattelu, Verlan museo.

Verla kuvaa 1800-luvun tehdasyhteisöä

Verla on Unescon maailmanperintökohde, koska 1800-luvun tehdasyhteisö on säilynyt siellä hyvin alkuperäisessä asussaan. Verlasta löytyvät muun muassa Patruunan pytinki puutarhoineen, vaaleaksi maalatut virkailijoiden talot ja punamullalla maalatut työläisten asunnot.

Tehdas on museoitu: koneet ja laitteet ovat paikoillaan alkuperäisesti. Tehtaaseen pääsee tutustumaan museo-oppaan johdolla. Verlassa on myös ravintola, puoteja ja majoitusta työväen mökeissä.

Verlankosken niskasta on löytynyt myös kalliomaalausten kokonaisuus, jonka iäksi on arvioitu 7 000 vuotta.

Vuonna 1920 Verla siirtyi Kissakoski-yhtiöille ja vuonna 1922 Kymi-yhtiölle. Sisällissodan aikaan punaiset valtasivat tehtaan, mutta koneille ja rakennuksille ei aiheutettu vahinkoa. Jatkosodan aikaan Verlassa tehtyä pahvia tarvittiin ammuslaatikoiden materiaaliksi, joten sotavuosina Verlassa tehtiin tuotantoennätyksiä.

Nykyään Verlan tehdasyhteisön omistaa ja sitä ylläpitää UPM-Kymmene.

Football news:

Mendes suggested Manchester United's Fati as an alternative to Sancho. Barcelona will not sell the midfielder and will extend his contract
Sevilla goalkeeper bunu about the 11-meter shot: he Coached a penalty with Ocampos. He is hitting the same way as Jimenez
Coach Porto conceição can change Conte at the head of Inter
Hans-Dieter flick: I Think Tiago should play in the Premier League. He wants a new challenge
Coutinho can play against Barca. The contract does not specify a ban on his participation in the match
The real life thinking about to return to Zeballos. The decision is up to Zidane
Lopetegui before the semi-final with Manchester United: Let's believe that Sevilla can beat them