Seela Sellan, 85, isänmaa ja kotimaa on Suomi, mutta juutalaisen uskon juuret ja hänen poikansa ja lapsenlapsensa ovat Israelissa. Näyttelijä kertoo ajatuksistaan isänmaasta tänään Yle Perjantaissa.
– Silloin, kun olin pieni, se oli vain meidän ja vihollisen sota. Se ei ollut globaalia pelkoa suurista sodista. Nyt lapset kasvavat sellaisessa ympäristössä, että maailma ei ole enää pelkästään Suomi ja ehkä joku muu maa, näyttelijä Seela Sella pohtii.
Seela Sella on Sean Ricksin vieraana Yle Perjantain jaksossa Itsenäisyys ja kotimaa tänään perjantaina 2. joulukuuta. Jakso nähdään Yle TV1:llä ja Areenassa kello 21.05.
85-vuotiaalle Sellalle itsenäisyyspäivä tuo aina mieleen sodan. Talvisota syttyi, kun hän oli vain kolmen vanha. Hän muistaa elävästi täkin, jonka alla hän kyyhötti sirpalesuojassa, mutta muista talvisotaan liittyvistä muistoistaan hän ei voi olla varma. Pommikoneiden äänet saattavat olla myös muiden kertomaa, osa ytimiin imeytynyttä pelkoa muilta läheisiltä.
– Sen minkä muistan, on pelko. En voinut tietää kuolemanpelkoa, koska en voinut silloin vielä tietää, mitä kuolema on. Pelon on täytynyt jäädä lapsuudesta lihasmuistiin. Se pelko on sellaista, että kunpa aika pysähtyisi tähän, tai ne koneet pysähtyisivät eivätkä enää menisi eteenpäin eivätkä taaksepäin.
Itsenäiseen isänmaahan tarrautuu sillä tavalla, että se on turva.
Seela Sella
Jatkosodan aikaan Sella oli jo koulussa. Monilta ikätovereilta oli menehtynyt läheisiä rintamalla. Menetykset olivat konkreettisia.
– Sota kulki sillä tavalla mukana, että sen takia meidän sukupolven ihmiset suhtautuvat itsenäisyyspäivään arvokkaasti, pelonsekaisella kunnioituksella, Sella kuvailee Ricksille.
Sella toivoo, että uusien sukupolvien ei tarvitsisi enää elää samanlaista pelon aikaa. Toisaalta, jos Suomi joutuisi vielä sotaan, sitä ei voisi enää kuvailla niin pienellä sanalla kuin pelko, Sella arvelee. Se ei riittäisi kuvaamaan sitä hirveyttä.
– Itsenäiseen isänmaahan tarrautuu sillä tavalla, että se on turva. Suomi on minulle turva fyysisesti ja henkisesti.
Lapsi ja lapsenlapset Israelissa
Kun Seela Sellalta kysyy, mistä hän on kotoisin, veivaa hän heti tuttavallisesti Tampereen murretta. Seela Virtanen syntyi Tampereella joulukuussa 1936 ja kasvoi Pispalassa, kunnes lähti teatterikouluun Helsinkiin.
Vuonna 1961 hän tapasi tulevan miehensä, suomenjuutalaisen Elis Sellan. Hän rakastui, meni naimisiin seuraavana vuonna ja otti Mooseksen uskon omakseen vuonna 1969. Pariskunnan tyttärestä ja pojasta kasvoi myös juutalaisia.
Nyt poika Ariel Sella on asunut Israelissa jo yli 30 vuotta.
– Lapsenlapsistani kaksi on syntynyt Israelissa. Heille isänmaa ja kotimaa on Israel. Olisi mielenkiintoista jutella heidän kanssaan siitä, mitä Suomi heille merkitsee. Heidän isälleen se merkitsee kuitenkin aika paljon.
– Olen onnellisessa asemassa, koska minulle isänmaa on sama kuin kotimaa. Olen kotona täällä. Suurella osalla maailman ihmisistä on erikseen isänmaa ja kotimaa. Ja kumpi on sitten tärkeämpi ja missä vaiheessa, se on aika jännä asia, Sella pohtii.
Israel on Sellalle kuitenkin läheinen maa, paitsi poikansa, myös uskontonsa historian valossa. Kun Sella päätti ottaa miehensä uskon, hän sukelsi syvälle juutalaisuuden filosofiaan ja historiaan sekä ajattelu- ja tunnemaailmaan. Siihen liittyi tietenkin keskeisesti holokausti.
Vain pari vuotta sitten Sella pääsi näyttelemään Adolf Hitleriä Tampereen Työväen Teatterin näytelmässä Hitler ja blondi. Valmistautuessaan diktaattorin rooliin Sella pääsi myös käymään läpi omia syyllisyydentuntojaan siitä, kun hän nuoruudessaan oli työskennellyt helsinkiläisessä teatterissa natsitaustaisen naisen alaisuudessa sanomatta mitään, Daavidintähti kaulassaan.
– Kun te tulette vanhaksi, rupeatte analysoimaan, että miksi te teette näin, miksi tämä asia minua aina vaan kiinnostaa, miksi en pääse siitä irti, Sella kertoo.
Yle Perjantai: Itsenäisyys ja kotimaa tänään perjantaina 2.12. klo 21.05 Yle TV1:llä ja Areenassa:
Lisää: Joona, Jesse ja Jarno tutustuvat armeijaan kehitysvammaisille suunnatulla leirillä, jonka suosio on joka vuosi taattu
Lisää: Perjantai-dokkari: Voittajien kerho
