logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo logo
star Bookmark: Tag Tag Tag Tag Tag
Finland

Petteri Sihvonen oli vuosia toiset haukkuva kova ja ilkeä lätkäjätkä, nyt hän sovittelee ylleen mukavan humanistin klubitakkia

Esikoiskirjailija Petteri Sihvosella, 51, on ystävälliset kasvot. Hän katsoo vakaasti silmiin ja kättelee jämäkästi.

Nyt, elokuun puolivälissä vuonna 2019, Sihvonen istuu taidemuseon kahvilassa ja puhuu mielellään kirjallisuudesta ja rakkaudesta. Kun puhe kääntyy hänen henkilöhistoriaansa, Sihvonen tunnistaa elämänsä erheet ja on valmis soimaamaan itseään rakentavalla tavalla.

Juuri nyt hän vaikuttaa hyvinvoivalta ja tasapainoiselta mieheltä.

Mukavalta ihmiseltä.

Aina niin ei ole ollut. Sihvonen työskenteli vuosina 2004–2013 Urheilulehden toimittajana, ja silloin hänet opittiin kirjoitustensa kautta tuntemaan ilkeänä ja ylimielisenä.

Vittumaisena ihmisenä.

Eikä hän sitä kiellä.

”Ihan lähimmille ihmisille olen aina ollut suhteellisen kiva, mutta ymmärrän täysin, että julkisesti minusta on ollut sellainen kuva.”

Julkinen henkilö Petteri Sihvonen on eräänlainen laatikosta yhä uudelleen esiin ponnistava vieteriukko. Nyt on meneillään viides ponnahdus.

Ensin hän ponnisti esiin liigajääkiekkoilijana. Sitten valmentajana. Sitten Urheilulehden kolumnistina. Sitten nahkansa luoneena toimittajana – ja nyt esikoiskirjailijana.


Urheilulehdessä hänelle rakennettiin kirjoittajana ”johtavan analyytikon” rooli, johon kuului räväkkä konfliktinhakuisuus. Siinä roolissa Sihvonen nousi tunnetummaksi kuin kertaakaan pelaajana tai valmentajana.

Asiaa avittivat päätoimittaja Jukka Röngän laatimat otsikot, joissa muun muassa Erkka Westerlundia kutsuttiin Staliniksi, Doug Sheddeniä Mr. Fiaskoksi ja Jarmo Kekäläistä kuplaksi.

Eivätkä haukut jääneet vain valmentajiin, vaan toiset mediat ja niiden toimittajat haukuttiin myös säännöllisesti. Moni haukkujen kohteeksi päätyneistä toimittajista provosoitui antamaan omissa kolumneissaan takaisin samaan malliin.

Sihvosen mukaan niin tehtiin, koska se piti ”myllyn pyörimässä”, eli Sihvosen ja Urheilulehden mukana julkisessa keskustelussa, mikä oletettavasti lisäsi myyntiä.

Sihvosen mylly pyöri yhdeksän vuotta.

Vaikka Sihvonen poistui Urheilulehden vahvuudesta joulukuussa 2013, toimitusten välillä käytiin nokittelua käytännössä siihen saakka, kunnes Sanoma osti Urheilulehden A-lehdiltä vuonna 2017.

”Menin ensimmäiseen Urheilulehden palaveriin kilpailemiseen tottuneena urheiluihmisenä, jonka suhde journalismiin oli lukijan rooli. Tulin ulos palaverista toimittajana, joka ajatteli journalisminkin olevan kilpailua.”


Nyt Sihvonen sanoo ymmärtävänsä, että kilpailemisen olisi voinut tehdä myös muita haukkumatta. Mutta tuolloin se oli valittu linja.

Linja, joka poltti runsaasti siltoja niin urheilumediaan kuin jääkiekkoyhteisöönkin.

”Ilta-Sanomien [nykyinen uutispäällikkö] Juha Hiitelä kirjoitti minusta kerran, että ’jäähalleilla se on sellainen kengänkärkiinsä tuijottelija’. Se oli hyvä havainto ja kertoo, että ei minunkaan ihan helppoa ollut olla siellä halleilla niiden kirjoitusteni jälkeen.”

Nykyään Sihvonen yrittää saada katseensa ylös kengänkärjistään. Siksi johtavan tilalle astui muutama vuosi sitten pohtiva, tai ainakin sillä nimellä Sihvonen halusi itse uudelleenbrändätä itsensä.

Pohtivammassa ja sovittelevammassa roolissa hän esiintyy niin Yle Puheen radio-ohjelmassa Lindgren & Sihvonen kuin MTV3:n jääkiekko-ohjelmissakin.

Ennen kaikkea uuteen versioon Petteri Sihvosesta kuuluu elokuussa julkaistu esikoisromaani Kolkko (Bazar 2019) sekä tulevien kirjojen suunnittelu.

Sihvonen kertoo kirjoittaneensa Kolkkoa laskentatavasta riippuen 10–20 vuotta.

Romaani on muodoltaan erikoinen. Teksti on monologi, jossa on kappalejakoja hyvin harvakseltaan.

Kirjan päähenkilö on Sihvosen alter ego Petrus Sihto, joka sijoittuu johonkin kertojan ja päähenkilön hämärään välimaastoon. Sihto matkustaa junassa ja muistelee elämäänsä niin nykyhetkessä kuin menneessäkin.

Välillä Sihdon pohdinta on ylevää, välillä hän seksiin liittyviä muistoja kerratessaan lipsahtaa alatyylisten ilmaisujen puolelle.

”Jollain lailla ajattelin romaanin kirjoittamisenkin olevan kilpailua. Kirja on sellainen kuin on osittain siksi, että kovin harva, Suomessa ei tietääkseni kukaan, ole tehnyt tuollaista kirjaa.”

Jääkiekkomiehenä tunnetun Sihvosen romaani ei oikeastaan ole yllätys, sillä hän on valmistunut Turun yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan kotimainen kirjallisuus.

”Ajattelin, että vain vaikein mahdollinen toteutustapa kelpaa. Sen seurauksena olin kymmenen vuotta tekstin kanssa kusessa joka aamu. Toista kertaa en lähtisi tekemään kirjaa tuolla tavalla.”


Käsikirjoituksen valmistuminen ei ollut mikään itsestäänselvyys. Tuskailtuaan tekstin kanssa vuosikausia, näytti jopa todennäköiseltä, ettei se valmistu koskaan.

”Samaan tapaan kuin Jack Nicholsonin Hohto-elokuvassa kirjailija esittää kirjoittavansa, olen esittänyt ihmisille kirjoittavani kirjaa, vaikka todellisuudessa en tehnyt työtä sen valmistumiseksi.”

Teoksen valmistumisen suurin yksittäinen syy on Sihvosen mukaan rakastuminen nykyiseen kihlattuun Maarit Kivimäkeen vuonna 2015.

”Ilman häntä tämä kirja ei olisi koskaan valmistunut. Käsikirjoituksen valmiiksi saamiseksi ja sen viimeistelemiseksi kustannustoimittajan kanssa täytyy olla kovassa iskussa. Se taas ei olisi ollut mahdollista ilman Maaritia, sillä hänen ansiostaan motivoiduin laittamaan elämäni kuntoon.”

Elämän kuntoon saamisella hän tarkoittaa muun muassa alkoholin käytön lopettamista syksyllä 2016 ja ruokavalion laittamista uusiksi. Terveitä elämäntapoja.

Kuluva kesä on Sihvoselle ensimmäinen kesä ilman makkaraa. Kasvisruuasta miehen sai kiinnostumaan paitsi oma halu syödä terveellisesti myös lihansyöntiin liittyvä ilmastokeskustelu.

”Halusin jollain lailla kantaa oman korteni kekoon ilmastoasioissa. Aiemmin en olisi osannut kuvitella kesää ilman makkaraa.”

”Muutaman soijamakkaran olen tosin tempaissut.”


Petteri Sihvosen kolme vuotta nuorempi veli Toni Sihvonen on tehnyt jääkiekossa menestyksekkään uran. Pelaajana Toni Sihvonen voitti muun muassa kaksi MM-hopeaa ja kolme SM-kultaa. Hän on työskennellyt Oulun Kärppien valmennusryhmässä vuodesta 2010 alkaen.

”Veljelleni jääkiekko on ollut ja on luonnollinen tapa toteuttaa itseään, ei minkäänlainen ponnahduslauta. Minä puolestani olen jääkiekon kautta ponnistellut ylöspäin ja ollut olevinani jotakin.”

Petteri Sihvonen työskenteli Lahden Pelicansin päävalmentajana kaudella 2003–2004. Hänet palkattiin lokakuussa potkut saaneen Petteri Hirvosen tilalle.

Sihvonen ei saanut Pelicansin suuntaa kääntymään parempaan suuntaan. Joukkue jäi sarjan viimeiseksi.

”Tuli helvetin vähän voittoja.”

”Sain siinä samalla ikuisen häviäjän leiman. Se oli se hinta, millä minä osallistuin”, Sihvonen sanoo.

”Otan tulokset omaan piikkiini, sillä vaikka parhaat pelaajamme myytiin, tiesin, että heidät myydään. Ehkä minun olisi pitänyt vastustaa sitä äänekkäämmin. En kyennyt siinä tilanteessa parempaan suoritukseen.”

Kun Sihvosta pyydettiin Hirvosen tilalle, hän oli jo kiinnostunut luomaan uraa kirjoittajana.

”Minun olisi silloin pitänyt sanoa, että en ole oikea valinta tähän tehtävään, koska en heittäydy valmentamiseen koko sielullani.”

Sihvonen kertoo lähteneensä työhön löysin rantein.

”Luojan kiitos Liiga oli silloin kiinni. Minähän olisin muuten voinut aiheuttaa sellaisen katastrofin, että joukkue olisi pudonnut sarjasta eikä Lahdessa olisi enää edustusjoukkuetta.”


Nyt Sihvonen katsoo kokemuksensa ja ymmärryksensä kasvaneen viidentoista vuoden aikana siinä määrin, että hän uskoo, että kykenisi liigavalmentajana tekemään parempaa tulosta. Valmentajanpesteistä hän ei kuitenkaan haaveile, sillä ambitiot ovat nyt kirjailijan ja toimittajan uralla.

”Olisin nyt todella paljon parempi valmentaja kuin silloin. Luulen, että olisin tällä hetkellä aika hyvä päävalmentaja Liigaan, mutta en halua olla.”

Urheilulehdessä työskennellessään Sihvonen puhui paljon ”pelikirjasta”. Hänen kauttaan termi, joka yksinkertaistettuna viittaa valmentajan käytössä olevaan taktiikkavalikoimaan, levisi muihinkin jääkiekkomedioihin.

Sihvonen omaksui termin omaan retoriikkaansa oltuaan tv-kommentaattorina Itävallan MM-kisoissa 2005.

”Eräänä iltana istuin Juhani Tammisen ja toimittaja Olli Ikäheimon kanssa ravintolapöydän ääressä. Tami kysäisi siinä omintakeiseen tyyliinsä, että ’jätkät, mikäs olisi illan pelikirja tänään’. Jo yliopistolla opiskellessani elokuvatutkimuksen lehtori Veijo Hietala oli opettanut, että sanat ja termit täytyy luoda itse. Silloin minulla napsahti, että hemmetti, pelikirjahan on upea ilmaus.”

Sihvonen sanoo edelleen rakastavansa pelikirjan käsitettä.

”Jokaisella suomalaisella jääkiekkoihmisellä on jokin suhde siihen. Jos esikoiskirjani ei jää historiaan, niin ainakin pelikirja jää.”


All rights and copyright belongs to author:
Themes
ICO