Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Podcast-arvostelu | Iikka Kiven, Teemu Vesterisen ja Ellen Ojalan Hauskaa maailmanloppua! -podcast on huumoriin puettua saarnausta – Mutta onko se tarpeeksi?

Kulttuuri|Podcast-arvostelu

Hauskaa maailmanloppua! naurattaa ja samaan aikaan tiivistää nykytilanteen järjettömyyden. Suurin syyllisyys kriiseistä lankeaa meille tavallisille ihmisille.

Stand up -koomikot Teemu Vesterinen (vas.) ja Iikka Kivi sekä ilmastoaktivisti Ellen Ojala toivottavat hauskaa maailmanloppua. Kuva:  Anttoni Palm & Aino Papinniemi / YLE

”Kumpi on helpompaa: syödä vähemmän pihviä vai siirtää miljoonakaupunki sisämaahan?”

Stand up -koomikkoina tunnetuilla Iikka Kivellä ja Teemu Vesterisellä on sana hallussa. Hauskaa maailmanloppua! -podcastissa on luvassa loputtomasti edellisen kaltaisia kiteytyksiä. Ne naurattavat mutta samaan aikaan myös tiivistävät jotakin nykyisen maailmantilanteen järjettömyydestä.

Ilmastoaktivisti Ellen Ojala asettuu saumattomasti mustan huumorivaunun kolmanneksi pyöräksi ja todistaa lähes mahdottoman todeksi: ympäristöaktivistillakin voi olla huumorintajua.

Ilmastonmuutoksen, sukupuuttoaallon, uusiutumattomien luonnonvarojen ehtymisen ja muiden kriisien äärellä ei usein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Hauskaa maailmanloppua! valitsee naurun. Nauru myös raikaa studiossa, kun tekijäkolmikko lataa tiskiin nokkeluuksiaan.

Lopputulos on kuitenkin hieman muuta kuin odotin. Nyky-yhteiskunta on itsessään usein kuin satiiria, kun sitä katsoo tiedostavin silmin. Siksi sitä olisi helppo parodioida virittämällä nuppeja vain hieman enemmän kaakkoon.

Hauskaa maailmanloppua! valitsee toisen tien. Se on moralisoivaa komiikkaa, huumoriin puettua saarnausta, jossa suurin syyllisyys lankeaa meille kaikille, tavallisille ihmisille. Toki Kivi, Vesterinen ja Ojala tunnustavat omankin vaillinaisuutensa esimerkiksi verratessaan vegaanijuustoa autonrenkaaseen.

Selvennykseksi on teroitettava, että olen käytännössä kaikesta podcastin tekijöiden kanssa samaa mieltä. Mietin kuitenkin, onko tällaisella mitään vaikutusta. Avautuvatko silmät, vai menevätkö ne vain tiiviimmin umpeen?

Hauskaa maailmanloppua! tarjoaa ”suosikkiapokalypseja” listatessaan nauruterapiaa niille, joita nykytilanne ahdistaa. Mutta muut eivät ehkä tee muuta kuin hymähtävät ja jättävät loput jaksot kuuntelematta. Tietysti toivon, että näin ei käy.

Koska kyse on aktivismista, huumorin lisäksi jokaisessa jaksossa kuullaan vinkkejä arjen toiminnaksi. Niitä kuunnellessa ei paljon naurata. Näillä eväillä loppu lähestyy. Silloin ei ole enää hauskaa.

Hauskaa maailmanloppua!, Yle Areena.