Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Selma Vilhusen kolumni: Vaihdevuosioireet saivat minut tuntemaan, että teen hidasta kuolemaa

Esivaihdevuosioireilu alkaa monilla jo nelikymppisenä. Estrogeenin määrän väheneminen kehossa aiheuttaa elämän laatua huonontavia oireita, mutta niitä ei ole pakko oppia sietämään, kirjoittaa Vilhunen.

Selma VilhunenElokuvaohjaaja

Naistentautien erikoislääkäri Maija Kajanilla on reipas ote vaihdevuosiin ja niiden vaikutukseen naisen elämässä: "Vaikka luonto ei ole mielestäni tarkoittanut meitä elämään yli 50-vuotiaiksi, voimme näinä vuosina kasvaa vahvemmin omaksi itseksemme", hän kirjoittaa kirjassaan Iloa ja terveyttä – naisen vaihdevuodet ja hormonit.

Täytin viime syksynä 46 vuotta. Voin kertoa, että ainakin minun kohdallani Kajanin sanat pitävät paikkansa. Viime vuosina minusta on todellakin tuntunut siltä, että luonto ei ole tarkoittanut, että eläisin enää kauaa.

Kolmisen vuotta sitten huomasin ensimmäisen kerran mielialassani ja sosiaalisissa kyvyissäni ärsyttäviä muutoksia. Arkiset askareet, joista olin aikaisemmin suoriutunut ihan siedettävästi, kuten ruuan valmistaminen perheelle tai pakkaaminen mökkireissua varten, saivat minut nyt yhtäkkiä paniikkikohtauksen partaalle.

Läheiseni tuntuivat muuttuneen. He tekivät minulle jatkuvasti sellaisia ikäviä temppuja, että he esimerkiksi kysyivät minulta kysymyksiä samaan aikaan, kun olin juuri tekemässä jotakin keskittymistä vaativaa, kuten avaamassa säilykepurkkia. Myös työtoverit olivat hankalia, he esimerkiksi soittelivat.

Kuukaudet kuluivat, ja ärsyttävien asioiden lista kasvoi. Nyt myös kehoni oikutteli minulle tämän tästä. Kuukautiskierto lyheni ja muuttui samalla epäsäännölliseksi. Limakalvot kärsivät kuivuudesta, samoin silmät. Polvi kipeytyi ei mistään syystä. Olin aina väsynyt, silloinkin kun olin nukkunut yöni hyvin. Sitten aloin herätä aamuisin kolmelta, enkä saanut enää sen jälkeen unta.

Eräänä iltana laitoin ystävälleni viestin: "Musta tuntuu että mun pitäisi vain kuolla."

Lopulta viime keväänä olin siinä pisteessä, että en enää halunnut ajaa autoa, koska se tuntui liian stressaavalta. Olin aina rakastanut ajamista, ja joskus ylpeillyt taskuparkkeeraustaidoillani. Samaan aikaan alkoivat sydämen rytmihäiriöt.

Eräänä iltana laitoin ystävälleni viestin: "Musta tuntuu että mun pitäisi vain kuolla." "Musta tuntuu että sä saattaisit hyötyä hormonikorvaushoidosta", hän vastasi.

Estrogeeni muutti elämäni.

Olin lukenut esivaihdevuosioireista ja tiesin, että moninaiset vaivani saattaisivat liittyä niihin. Olin ollut jonkin aikaa myös Facebookin Vaihdevuodet-ryhmässä, jossa 10 000 ihmistä antaa toisilleen vertaistukea ja vaihtaa tietoa. Ryhmän avulla löysin lääkärin, joka kuunneltuaan oirelitaniani oli valmis kirjoittamaan minulle reseptin iholle siveltävästä estrogeenigeelistä.

Estrogeeni muutti elämäni. Rytmihäiriöt lakkasivat samana päivänä, kun aloitin sen käytön. Limakalvojen ongelmat katosivat. Uupumus ja ärtyneisyys alkoivat helpottaa. Aloin taas ajaa autoa.

Minusta tuntui, että olin saanut itseni takaisin.

Kohdulliset ihmiset ovat erilaisia, ja jokainen kokee vaihdevuodet omalla tavallaan. Jotkut tuskin huomaavat kehossaan tai mielialassaan muutoksia, mitä nyt kuukautiset lakkaavat.

Väitän, että enemmän on kuitenkin heitä, jotka kokevat vaihdevuodet jokseenkin musertavana elämänvaiheena. Väitän myös, että moni ei osaa yhdistää kaikkia vaihdevuosiin liittyviä oireitaan estrogeenin vähyyteen.

Usein luullaan, että vaihdevuosioireet alkavat silloin, kun kuukautiset loppuvat, vaikka tosiasiassa oireilu voi alkaa jo vuosia aikaisemmin, heti kun estrogeenin taso kehossa alkaa laskea. Samoin usein ajatellaan, että oireilu menee ohi, kunhan kuukautisten päättymisestä on kulunut jonkin aikaa. Nykyisin on kuitenkin yhä enemmän naisia, jotka syystä käyttävät hormonikorvaushoitoa vuosikymmenien ajan, koko loppuelämänsä. Hoidon lopettaminen voisi tuoda hankalat oireet heti takaisin.

Kaikille hormonikorvaushoito ei tietenkään sovi. Henkilöt, joilla on lisääntynyt riski saada esimerkiksi laskimotukos tai rintasyöpä (siirryt toiseen palveluun), voivat kuulua heihin.

Vaihdevuosioireiluun ja sen hoitoon liittyy vielä valitettavan paljon ristiriitaista tietoa ja suoranaista tiedon puutetta (siirryt toiseen palveluun).

Ongelmana on myös se, että naiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa keskenään, kun he lähtevät hakemaan apua moninaisiin oireisiinsa. Usein lääkärit eivät yhdistä esimerkiksi unettomuutta ja estrogeenin vähyyttä toisiinsa, vaikka moni voisi saada unettomuuteensa parhaan avun juuri hormonikorvaushoidosta.

Itse olen kiitollinen lääketieteelle ja lääkärilleni siitä, että elämässäni on nykyisin niin paljon iloa. Haluaisin kovasti elää vielä toiset 46 vuotta. Tuntuu, että monessa asiassa olen vasta alussa.

Selma Vilhunen

Kirjoittaja on autoileva elokuvaohjaaja.

Kolumnista voi keskustella 3.2. klo 23.00 saakka.