Korona opetti henkilökuntaa jäämään kotiin myös lieväoireisina.
Perinteinen syysflunssa kaataa petiin niin oppilaita kuin opettajiakin. Oppilaille ei etsitä sijaisia, mutta opettajille niitä on pakko löytää. Kuva: Anni Reenpää / Lehtikuva
Terho Vuorinen
Taudit leviävät. Niin lääketieteelliset kuin työvoimapoliittisetkin. Kyse on perinteisestä syksyn sairastelusta ja työvoimapulaksi kutsutusta ilmiöstä, jonka seurauksena kouluilla ja päiväkodeilla on vaikeuksia löytää sijaisia.
Pahimmillaan tilanteesta kärsivät lapset. Pienet ja vähän isommatkin.
Tampereella tilanne on tänä syksynä tavallista haastavampi. Varhaiskasvatusjohtaja Elli Rasimuksen mukaan lyhyiden poissaolojen määrä on päiväkotien henkilöstön osalta kasvanut kuluvana vuonna jopa 30 prosenttia korkeammaksi kuin vuosina 2020 ja 2021.
Vastaavasti perusopetuksen puolella sairauspoissaoloja on ollut tänä vuonna 16,6 prosenttia yhtä henkilötyövuotta kohden. Viime vuonna prosentti oli 13,5. Suhteellisesti poissaolojen määrä on kasvanut kouluissa siis noin 23 prosenttia.
– Onhan se hälyttävä tieto, että ollaan keskimäärin sairaana 16 päivää vuodessa, Tampereen kaupungin perusopetusjohtaja Kristiina Järvelä myöntää.
On koronaa ja long-covidia, mutta tietysti myös sitä, mitä aina syksyllä: flunssaa, influenssaa, vatsatauteja...
Tampereen varhaiskasvatusjohtaja Elli Rasimus vakuuttaa, että lapset voi tuoda huoletta päiväkoteihin, vaikka kaikilla sijaisilla ei ole edes alan koulutusta. Kuva: Jukka Ritola / Aamulehti
Ongelmaa pahentaa se, että sijaisia on entistä vaikeampi saada.
Mitä isot edellä...
– Pääkaupunkiseudulla henkilöstötarve ja -pula on vielä suurempi kuin meillä Pirkanmaalla. Heillä on vaikeutta löytää työntekijöitä jopa vakituisiin työsuhteisiin. Me saamme Tampereella vielä vakituisia, mutta kyllä meilläkin on jo kovaa pulaa akuutista sijaistarpeen resurssista, Rasimus kuvaa päiväkotien tilannetta.
Pakon edessä on ryhdytty toimenpiteisiin.
– Kerhoja, jotka eivät ole meidän lakisääteistä palvelua, olemme joutuneet välillä sulkemaan. Sieltä henkilöstöä on kohdennettu päiväkoteihin.
Päiväkotien tai edes yksittäisten ryhmien toiminta ei kuitenkaan ole vielä vaarantunut, mutta äärirajat ovat jo lähellä. Rasimuksen mukaan joissain satunnaisissa tapauksissa henkilökuntapula on johtanut kuitenkin siihen, että aukioloja on jouduttu kaventamaan.
– Sijaisten etsinnässä ja hankinnassa on iso työ. Pätevistä sijaisista on kova pula, joten palkkaamme alan opiskelijoita, mutta myös henkilöitä, joilla ei ole alan koulutusta.
– Olemme vielä pystyneet tarjoamaan palvelua normaalisti. Se on se pääasia, Rasimus vakuuttaa.
Tampereen perusopetusjohtaja Kristiina Järvelä kertoo rehtorien tuskasta. Eräskin rehtori löysi kouluunsa sijaisen vasta lähetettyään aamulla 60 tekstiviestiä. Kuva: Ossi Ahola / Aamulehti
Perusopetuksessa tilanne on samankaltainen. Henkilökunnan poissaolojen määrä lähti kasvuun pandemia-ajan etäopiskelun päätyttyä.
– Vakituista väkeä ei kuitenkaan ole poissa mullistavan paljon enemmän kuin normaalisti marraskuussa, Järvelä kuvaa koulujen tilannetta.
Tuorein tieto lokakuulta kertoo, että noin joka neljäs (25 prosenttia) koulujen työntekijä oli poissa töistä sairauden vuoksi vähintään yhden päivän. Viime vuoden lokakuussa määrä oli 20 prosenttia.
Keskiarvossa ovat tosin mukana myös pitkäaikaiset poissaolot.
Järvelä kertoo sijaista hakeneesta rehtorista, joka joutui lähettämään jopa 60 tekstiviestiä tavoittaakseen sijaisen tuuraamaan poissaolijaa. Tilanne iskee silmille rehtorien työkeskustelussa, jota käydään WhatsAppissa.
– Useammalla rehtorilla on saama haaste. Sijaisten nimiä on paljon, mutta he ovat joko opiskelemassa tai työllistyneet muualle.
– Tämä on aika tuore ilmiö Tampereella. Normaalisti olemme yliopistokaupunkina saaneet hyvin työntekijöitä sekä virkoihin että sijaisuuksiin, mutta nyt muuttunut tilanne näkyy varhaiskasvatuksen lisäksi opetuksessa, erityisesti heikommin palkatussa koulunkäynninohjaajien työssä.
Järvelällä on hyvä syy toivoa keskustelulta muutakin kuin negatiivisten seikkojen korostamista. Hän muistuttaa siitä kaikesta hyvästä, mitä kouluissa kuitenkin tehdään – päivästä päivään.
– Se ei ole vain sitä, mitä lehtien palstoilta luetaan. Usein tulee käsitys, että koulu on pelkkää kaaosta. Tällainen keskustelu ei ainakaan paranna intoa lähteä varhaiskasvatuksen tai perusopetuksen alalle työskentelemään.
Edes sairastelu ei saa koulua kaaokseen, vakuuttaa perusopetusjohtaja Kristiina Järvelä. Kuvassa kipeä lapsi katsoo lämpönsä kuumemittarista. Kuva: Antti Aimo-Koivisto/Lehtikuva
Sairauspoissaolojen kasvun syy menee ainakin osin koronan piikkiin.
– Tietoisuus siitä, että ei tulla sairaana töihin, on lisääntynyt. Koronan myötä tuli paljon tiukempi näkemys siitä, että pitää jäädä kotiin sairastamaan hyvin lievissäkin oireissa.
Onko se hyvä vai huono asia?
– Sekä että. Se on aina, mistä sitä katsoo. Toisaalta se vähentää sairastuvuutta, kun ei olla tartuttavana töissä. En tiedä, missä menee raja. En voi tehdä terveyteen liittyviä analyysejä, koska en ole sen alan ammattilainen.
– Perinteisesti opettajat ovat tulleet töihin vaikka pää kainalossa. Kysymys ei ole kauhean yksiselitteinen: mikä on jaksamiseen liittyvä poissaolo, sairastuuko stressissä enemmän – mistä kaikesta johtuu, että ollaan paljon pois?
Kipeäksi itsensä kokevia opettajia ei kuitenkaan aiota kehottaa töihin?
– Ei tietenkään, Järvelä korostaa.
Pispalan alakoulun rehtori Ilpo Rantanen on turhankin tottunut sijaisten etsimiseen. Akuutti tilanne on hänen mukaansa hieman normaalia pahempi.
Koska kyseessä on pienempi yksikkö, on töistä pois jäävälle työntekijälle vaikea löytää korvaajaa sisäisin järjestelyin.
Opettajan poissaolo tietää sitä, että aikuinen luokassa on usein koulunkäynninohjaaja.
– Ohjaajat pystyvät kuitenkin tekemään lyhyitä sijaisuuksia. Koulussa, jossa on erityisluokkia tarvitaan kuitenkin taas ohjaajalle sijaisia.
– On luokkia, joissa on pakko olla yksi aikuinen fyysisesti paikalla. Vielä ei ole onneksi jouduttu kertaakaan siihen, että naapuriluokan opettaja valvoo. Itse joudun tuuraamaan opettajia keskimäärin ehkä kerran viikossa.
Pispalan alakoulun rehtori Ilpo Rantanen vastaanotti uusia oppilaita elokuussa megafonin kanssa. Sijaisten löytämisessä megafoni ei tiettävästi ole se paras työkalu. Kuva: Eeva Valtokari / Aamulehti
Sijaispulan seuraus on rehtorin kannalta ikävä: Rantasen arjesta suuri osa menee puhelin kourassa.
– Osa rehtoreista rauhoittaa illat ja ottaa ilmoitukset vastaan vasta aamuseitsemästä alkaen. Itse taas haluan tiedon mahdollisimman aikaisin, että pääsen heti etsimään sijaista. Mitä enemmän aikaa menee sitä vähemmän sijaisia on tarjolla.
Kyseessä on Rantasen mukaan asia, johon ei ole ratkaisua.
– Jos tekee kuten minä, työn rajaaminen on entistä vaikeampaa. Silloin sä katsot puhelinta illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä. Mutta jos jätät sen aamuun, niin tiedät vielä vähemmän, mitä on odotettavissa.
”
”Meillä rehtoreilla on sellainen ongelma, että soitamme aina vasta viimeisenä sille sijaiselle, joka pääsee töihin.” – Ilpo Rantanen, Pispalan alakoulun rehtori
Yrityksestä huolimatta sijaista ei aina löydy.
– Oma ennätys on, kun käytin marraskuun alussa yhtenä päivänä kuusi tuntia sijaisen etsintään enkä saanut ketään.
Rantanen kertoi tapauksesta Facebook-seinällään ja sai ohjeita työssä jaksamisen suhteen. Neuvo oli töiden vähentäminen.
– Pitäisi sitten kai karsia töitä siihen viimeiseen tuntiin, kun se sijainen löytyy. Joku totesikin, että meillä rehtoreilla on sellainen ongelma, että soitamme aina vasta viimeisenä sille sijaiselle, joka pääsee töihin, Rantanen naurahtaa ironiselle kommentille.
