Finland

Sinä yönä Anneli Jussila pujahti Pentti Linkolan sänkyyn

”Pentille tärkeintä oli vapaus. Suhteet muuttuivat ennen pitkää käytännön järjestelyiksi”, Anneli Jussila kirjoittaa uudessa kirjassaan.

Pentti Linkola ja Anneli Jussila Saarenmaalla 1990-luvun alussa. Vasemmalla Linkola vuonna 2017.

Sinä yönä satakieli lauloi ensimmäistä kertaa ikinä Pentti Linkolan Vähä-Uotilan mökin pihalla Vanajaveden rannalla.

Sinä yönä Anneli Jussila pujahti ensimmäisen kerran Linkolan sänkyyn.

Elettiin kesäkuun alkua vuonna 1989.

Anneli oli tullut pienellä punaisella Corollalla hakemaan Linkolaa retkelle Vieremän Talaskankaalle, metsäaktivisteja tapaamaan. Siitä oli sovittu pari viikkoa aikaisemmin, kun he olivat tutustuneet ympäristöaktivisti Hannu Hyvösen Elämänkoulun linturetkellä Tenholassa.

Annelilla oli pitkän parisuhteen kariutumisen jälkeinen erakkovaihe elämässään: seitsemän vuotta mehiläisiä ja omavaraistaloutta Tammisaaressa. Hän oli varmistanut tulonsa Vähä-Uotilaan lähettämällä sorsapoikuetta esittävän kortin. Siihen oli painettu kaunokirjoituksella Tämä aika on meidän.

”Pentti Linkola pyrki hankkimaan ruokansa läheltä ja elämään omavaraistaloudessa. Hän ei heittänyt ruokaa pois, kaikki käytettiin.”

Lue lisää: Pentti Linkola suunnitteli Inarin Paatsjoen sillan räjäyttämistä – jalat pensaan takana säikäyttivät sala­liittolaiset

Linkola oli tullut pihalle vastaan: tuuhea tukka, reipas askel, flanellinen paita, puukko vyöllä. ”Komea ja karismaattinen”, Anneli ajatteli. ”Vähän synkkä”.

Linkola oli pahoitellut parransänkeään. Hymyillyt. Kesäparran kasvatus oli alkanut. Oli katseltu Talaskankaan karttoja ja puhuttu paljon. Linkola oli hyvä kuuntelija. Anneli oli kertonut koko elämäntarinansa.

Linkola oli kertonut olevansa vapaa.

”Voit yöpyä saunakamarissa tai täällä ylhäällä mökillä, valinta on vapaa.”

Anneli oli jo tehnyt lähtöä saunalle, mutta päätti sitten jäädä mökkiin. Ukkonen oli saavuttanut Sääksmäen Ritvalan. Satoi kaatamalla.

Käydessään yöllä ulkona Anneli kuuli satakielen laulavan. ”Johtuiko satakielestä vai mistä, mutta herään isännän vierestä”, Anneli Jussila kirjoittaa uudessa kirjassaan Pentti Linkola ja minä (Minerva).

Anneli Jussila vuonna 2015.

Siitä alkoi 31 vuotta, Linkolan kuolemaan asti kestänyt suhde, aluksi rakkaustarina, sitten seestyvä matka ystävyyteen ja yhteisiin pyrintöihin (Luonnonperintösäätiö) metsien suojelun hyväksi.

Talaskankaan jälkeen Anneli muutti Linkolan pyynnöstä ”emännäksi” Vähä-Uotilaan. Linkola kutsui häntä Kaunottareksi ja Älyköksi. Heillä oli ikäeroa, mutta samanlainen sosiaalinen tausta. Anneli oli kasvanut Helsingissä, Oulunkylässä, latinistirehtorin tyttärenä. Linkolan isä oli ollut yliopiston rehtori.

Alkuun suhde oli intohimoinen. Etenkin kesä oli kalastajan vuodenkierrossa erotiikan aikaa. Linkola katseli mielellään, kun Anneli meni uimaan. Itse hän ei kastautunut.

Anneli Jussila Linkolan mökin pihalla yrttien kanssa 1990-luvun alussa.

”Oikeaa sitoutunutta parisuhdetta” toivonut Anneli joutui pettymään. Vaikka Linkola oli sanonut olevansa vapaa, se ei ollut koko totuus. Vanha suhde Helsingissä asuvaan Tammen kustannustoimittajaan Sirkka Kurki-Suonioon oli yhä olemassa ja paljastui pian Annelille. Seurasi mustasukkaisuutta.

Myöhemmin Annelia harmitti, ettei hän ollut ymmärtänyt suhteen ”Helsingin emäntään” merkinneen Linkolalle turvaa, ei enää intohimoa. Linkola lisäsi mielellään asioita elämäänsä, mutta ei halunnut ottaa mitään pois. Hän oli ihmissuhteissaankin konservatiivi, säilyttäjä.

Linkolan Baader-Meinhof -hehkutukseen kyllästynyt Sirkka oli Annelin käsityksen mukaan ollut lopettamassa suhdetta, mutta Annelin tultua kuvaan mieli kääntyi.

Joskus 1990-luvun puolivälissä Anneli yllättyi, kun Linkolaa kymmeniä vuosia nuorempi nainen kertoi televisiossa olevansa suhteessa Linkolan kanssa.

Anneli arvelee Linkolalla olleen taipumus varmistella, että edes joku jäisi, jos muut kaikkoavat. Epätoivon hetkillä hän saattoi puhua prostituutioon turvautumisesta. Mutta vain puhua. Pornografia oli Linkolalle vierasta.

Anneli vertaa Linkolaa tämän ikätoveriin Jörn Donneriin, jonka luonnehtii olleen ”aito naistenmies”, mitä Linkola ei Annelin mielestä ollut. Naisista Linkola oli kiinnostunut vasta myöhäisemmällä iällä. Nuoruus oli mennyt linturetkillä.

”Linkolalla ei ollut malttia eikä aikaa olla naisten mies perinteisessä merkityksessä eikä hän luonut kenenkään kanssa pitkäaikaista romanttisista suhdetta”, Anneli pohtii.

Kalastajan tärkein kulkupeli, laatokanvene suojattuna Uotilanlahdenpohjukassa.

Naimisiin mennessään Linkola oli ollut 27-vuotias. Anneli arvioi eroon päättyneen liiton olleen luonteeltaan velvollisuus ja käytännön asioiden järjestely. Linkola oli tarvinnut ja tarvitsi myöhemminkin emäntää, työparia ja retkiseuraa. Ja seuraa kulttuuritapahtumissa käymisiin.

”Pentille tärkeintä oli vapaus. Suhteet muuttuivat ennen pitkää käytännön järjestelyiksi”.

Suhteen alussa Linkola osasi olla romanttinen ja hän kirjoitti kauniita rakkauskirjeitä. Kunnes suhde Anneliinkin muuttui ”ruususta kanervaksi”.

”Hippunen romantiikkaa, paljon käytännöllistä työtä”, Anneli kuvailee Linkolan näkemystä seurustelusta. Naisen piti olla ”maastokelpoinen”. Anneli nautti Vähä-Uotilassa enemmän tsehovilaisesta oleskelusta vehreässä puutarhassa kuin kuhien perkaamisesta.

Vähä-Uotilan pihalle Anneli istutti omenapuun, jonka alla Linkola elämänsä illassa istui ja lueskeli.

Kosintakirjeitä Linkola sai paljon, etenkin kirjoitettuaan kauniisti suomalaisista naisista ja miesten yksinäisyydestä. Vähä-Uotilan mökissä vieraili ihailijoita, joista suurempi osa oli kuitenkin miehiä.

Annelin mukaan Linkolalla oli silmää myös mieskauneudelle ja hän saattoi kommentoida miesten ulkonäköjä. Tosin yleensä miehet näyttivät Linkolasta huvittavilta, naiset kauniilta.

Annelin mukaan Linkolalla oli silmää myös mieskauneudelle ja hän saattoi kommentoida miesten ulkonäköjä. Tosin yleensä miehet näyttivät Linkolasta huvittavilta, naiset kauniilta.

Linkolan naisista Anneli mainitsee Anu Murron, ”uskomattoman luontonaisen”, jolla oli vahva fysiikka. ”Nykyisin ystäväni”, kuuluu paljon puhuva luonnehdinta.

Vaikka ruusuista tuli kanervia, suhteet eivät kuolleet. Kun Sirkka sairastui 2010-luvulla dementiaan, Linkola kävi uskollisesti hänen luonaan.

Anneli muutti Vähä-Uotilasta rivitaloon Sääksmäen keskustaan. Hänen uusi miessuhteensa teki aluksi Linkolan mustasukkaiseksi, mutta vähitellen ystävyys peitteli mustelmat. Anneli kehuu Linkolan osanneen olla ystävä myös naisten kanssa, ”toisin kuin moni ikäpolvensa mies”.

”Laatokan veneretkeltä, Puutsaaresta läheltä paikkaa, missä näimme laatokannorppia 1990-luvun alussa.”

Kirjassaan Anneli Jussila kuvailee Linkolan luonnetta vivahteikkaasti. Julkinen Linkola oli monumentti, yksityinen muistutti kameleonttia.

Hän oli showmies ja provokaattori, hyperbolan eli liioittelun mestari ja jutunkertoja, joka ihaili suomalaisen maaseudun sanavalmiita ”tyyppejä”.

Häntä saattoi pitää ”melkeinpä suurena humoristina”. Huumorintaju oli ”erikoinen” ja saattoi sisältää rankkaa hevosenleikkiä tai jopa koulupoikamaista ilkeilyä.

Linkola oli sosiaalinen erakko, vahva mutta herkkä, lempeä mutta kiivas ja radikaaliksi täysin konservatiivi. Hän etsi pysyvyyttä, harmoniaa ja kauneutta. Hän viihtyi käytännön töissä, mutta oli hyvin epäkäytännöllinen.

Hänessä oli tunneälyä ja lempeää läsnäoloa ja hän oli hyvä kohtaamaan ihmisiä. Linkola jopa pohti ryhtymistä vanhusten kotiavustajaksi, kun lopettaisi kalastamisen.

Hänen kynäänsä liikutti suru, ei viha.

”Kalastaja ja Roope-hevonen Vanajanselän jäällä 1990-luvun alussa.”

”Pentille oli tärkeää, että polttopuu oli kuivaa. Olen hakemassa puita puuvajasta 1990-luvun alussa”, kirjoittaa Anneli Jussila.

Mutta oli myös toisenlainen Linkola: hankala, kärsimätön, lapsellinen, hallitseva, vaativa, raivokohtauksia saava, kirjoituskoneita heittelevä, jos jokin esine oli kateissa, ja niitä alkoi olla kateissa usein, kun keittiö ja koko mökki täyttyivät arkistoista – tai jos joku onneton oli yrittänyt siivota.

”Huonohermoisuutta”, Linkola itse määritteli. Jotain, mille ei voinut mitään.

Lähes ”transsiin” yltäneissä kohtauksissa risteilivät perkeleet, saatanat, helvetit ja jumalaudat. Sukupuolisanastoa Linkola ei käyttänyt. Vaikea luonne tasoittui, kun Linkolan sokeritauti löytyi vuonna 1996 ja hän sai siihen lääkityksen, ja kun hän lopetti raskaan kalastajan ammattinsa.

Vaikka unohdettaisiin satunnaiset lentäneet kirjoituskoneet, oli elämä Linkolan katon alla täynnä arkisia vaaranpaikkoja.

Linkola ei ikinä heittänyt ruokaa pois. Ei homeistakaan, etenkin kun hänen oma vatsansa sieti miltei mitä vaan. Pilaantunut ruoka piti kompostoida häneltä salaa. Ainoa poikkeus oli lahjaksi saatu hapansilakkasäilyke. Sitä Linkolakaan ei pystynyt syömään, niin kuvottavasta kohtaamisesta oli kyse.

Kun Anneli muutti pois, Vähä-Uotilan komposti muuttui kaatopaikaksi. Kalastajasta ei ollut kompostoijaksi.

Mahdollisimman rasvaista, paljon sokeria, runsaasti suolaa, oli Linkolan kulinaristinen periaate. Kuumia juomia, kahvia ja teetä ja alkoholia hän vieroksui.

”Pentin 60-vuotisjuhlia vietettiin Voipaalan kartanossa Sääksmäellä 1992 joulukuussa, Pentti etualalla, minä istumassa takana.”

Pentti Linkola kotitilallaan syyskuussa 2012.

Uunin lämmityksessä oli Linkolalla tiukka sääntö sulkea luukut, kun kekäleet vielä hehkuivat. Näin lämpöä ei mennyt harakoille. Joskus joku vieras sai pientä päänsärkyä, koskaan kukaan ei kuollut häkään.

Anneli Jussilan kokemusasiantuntijan havainnot Linkolan mieltymyksistä houkuttelevat tekemään pienen yhteenvedon.

Lempikukka: Huopaohdake. Jättibalsami (vieraslaji). Lempiväri: Nätkelmänkeltainen.

Lempijuusto: Appenzeller. Mustaleimainen Emmental. Lempiruoka: Ruispuolukkapuuro. Fazerin Sininen (levy kerrallaan). Bravuuri: Madekeitto.

Suosikkilaulaja: Laulurastas. Mustarastas. Suosikkikirja: Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Suosikkielokuva: Aki Kaurismäen Kauas pilvet karkaavat, Juha (kyynelehti). Suosikkilaulu: Katjusha (hyräili puhelimessa).

Uni: Kissauni. Ihmetys: Aiheuttiko öisen Vanajanselän kuplat ja vaahdon syvänteissä elävä, sukupuuttoon kuolleeksi luultu monni?

Erikoisuus: Avasi ovensa jopa Jehovan todistajille. Keskusteluja käytiin vuosikymmenten ajan. Linkolaa miellytti Jehovan todistajien vaatimattomuus ja pasifismi.

”Pentti Linkola ihmettelee Hömötiaisenmetsän kauneutta vuonna 2014. Pitkä elämäntyö on alkanut vihdoin tuottaa tulosta.”

Vuonna 2010 Linkola tuli äkkiä vanhaksi.

Sydän ei enää jaksanut. Liikkuminen muuttui vaikeaksi. Linkola alkoi pyörtyillä. Kuulo hapertui vieden lintujen äänet. Kynttilä lepatti vielä kymmenen vuotta. Lähtö tapahtui yöllä. Kun hoitaja tuli 5. huhtikuuta 2020 aamukäynnilleen Vähä-Uotilaan, hän löysi Linkolan kuolleena vuoteesta.

Linkola oli liittynyt takaisin kirkkoon vuonna 2011. Samoihin aikoihin hän oli tutustunut ekoteologi Pauliina Kainulaiseen, jonka pyysi papiksi viimeiselle matkalleen.

Korona-ajan hautajaiset Hietaniemessä olivat pienet. Vain läheisimmät. Linkola oli valinnut virret: Matkamies maan (”Mua auta herra, ma toivon vaan, vaikkei ois toivoa ollenkaan”), Kahden maan kansalainen ja Autuas ken elämä.

Mahlerin ensimmäisestä sinfoniasta soitettiin osa 3. Linkolan vanha ystävä, Hämeen viirupöllöjen, lehtopöllöjen ja kalasääskien tutkija ja Ylioppilaskunnan Laulajien solisti Pertti Saurola lauloi Niin kaunis on maa.

Anneli Jussilan kirja Linkolasta on hyvin kirjoitettu ja elävää kieltä. Paitsi omaa suhdettaan Linkolaan ja Linkolaa ihmisenä, Jussila käsittelee Linkolan kiisteltyjä aatteita ja ihastusta herättänyttä eetosta.

Football news:

Real Madrid is ready to pay Pogba 14 million euros a year, Manchester United - 20 million. The midfielder can leave the English club in the summer for free
Pochettino on 2:1 with Angers: Mbappe decides the outcome when PSG needs it
And to show what a donkey kick is in football? 50 Years ago in England they scored the best goal of the season
Sulscher on Ferguson's words about Ronaldo: We all want to see Cristiano on the pitch because of his uniqueness. But he can't play in every match
Pep on the requirement to stay on top: People judge me not by trophies, but by what will happen tomorrow
Joan Laporta: The Super League is alive, it will replace the Champions League. Juve, Real Madrid and Barcelona continue to win in the courts
Karim Benzema: Clasico remains the best match in football. It doesn't matter which players are playing