Sofi Oksasen kolumni: Miksi Putin innostui satanismista

Venäjän vihtahousuretoriikka kuulostaa korvissamme älyttömältä vain siksi, että me lännessä emme ole viestin pääasiallinen kohderyhmä, kirjoittaa kirjailija Sofi Oksanen.

Syksyllä Kremlissä huolestuttiin saatanasta. Vladimir Putin piti puheen, jossa hän määritteli läntiset arvot satanistisiksi, ja Venäjän turvallisuusneuvosto kutsui Ukrainan desatanisaatiota kiireelliseksi tehtäväksi. Kirkon miehet jatkoivat pauhaamistaan Ukrainassa lymyävästä antikristuksesta ja valtio-omisteisen RIA Novostin mukaan Ukrainasta on löydetty noitapiirin jäänteet, jossa ukrainalaissotilaat ovat siunanneet aseitaan verimagialla.

Lännessä monet näkivät kannanotot merkkinä siitä, että Putin on uppoamassa entistä syvemmälle omiin harhoihinsa. Desatanisaation kehystämisellä Venäjän laittoman hyökkäyssodan oikeutukseksi on kuitenkin täysin järjellinen päämäärää. Vihtahousuretoriikka kuulostaa korvissamme älyttömältä vain siksi, että me lännessä emme ole viestin pääasiallinen kohderyhmä.

Joitakin vuosia sitten historiallista muistia tutkiva ystäväni sai työpaikalleen harjoittelijan Egyptistä. Kun egyptiläinen osallistui holokaustinäyttelyn kokoamiseen, kävi ilmi, että siihen liittyvä kaasukammiokuvasto oli hänelle täysin vieras eikä hän tahtonut uskoa ystävääni, joka kertoi kuvien taustasta. Se, että Auschwitzissa joukkomurhattiin ihmisiä kaasulla ja että se naamioitiin suihkukäynniksi, tuntui egyptiläisestä täysin uskomattomalta, ja hän epäili joutuneensa harjoittelijalle suunnatun käytännön pilan kohteeksi.

Törmäsin hieman vastaavanlaiseen tilanteeseen Kolumbiassa, kun kohtasin lukijan, jolle romaanini Puhdistus oli ollut suuri elämys. Syy oli minulle yllätys. Lukijani oli aina pitänyt Eurooppaa vauraana maanosana, jossa kaikki on hyvin, ja lähimenneisyyteemme kuuluvan sodan laajamittaisuus oli hänelle uutta. Kysymykseni siitä, eikö toinen maailmansota ollut osa kouluopetusta, sai hänet nauramaan. Huumesodat olivat konkretisoituneet hänen elämässään hyvin repaleisena koulutienä.

1940-luvun suursodan nimittäminen toiseksi maailmansodaksi luo perspektiiviharhan siitä, että sen tapahtumat ovat itsestään selviä kaikille.Vaikka läntinen elokuvateollisuus on kunnioitettavasti tehnyt historiaamme tutuksi, elokuvia maailmansodistamme ei katsota maapallon joka kolkassa eikä niiden vaikutus edes olisi sama kuin meillä. Intian kirjakaupoissa ei ole tavatonta törmätä Hitlerin Taisteluni-kirjaan. Euroopan lähihistoriaan liittyä symboliikka ei ole universaalisti tunnistettava.

Paholainen lukuisine inkarnaatioineen sen sijaan on pahan symboli kaikkialla ja riivaajat tuttuja joka mantereella. Moskovan satanismiretorikka on siis vain alkuvuoden denatsifikaation uudelleen muotoilu helpommin ymmärrettävään muotoon yleisöille, joille natsit eivät symbolisoi absoluuttista pahuutta samalla tavalla kuin lännessä – demonien pelko yhdistää yleismaailmallisesti laajemmin kuin natsien herättämä kauhu.

”

Moskovan satanismiretorikka on siis vain alkuvuoden denatsifikaation uudelleen muotoilu helpommin ymmärrettävään muotoon yleisöille, joille natsit eivät symbolisoi absoluuttista pahuutta samalla tavalla kuin lännessä – demonien pelko yhdistää yleismaailmallisesti laajemmin kuin natsien herättämä kauhu.

Saatanatarinat toimivat natseja paremmin esimerkiksi Afrikassa, jossa toinen maailmansota tuntuu etäisemmältä kuin meille ja jossa Venäjä on pitkään pyrkinyt lisäämään vaikutusvaltaansa, samoin Moskovan patriarkaatti. Sotilaallisen ja aseellisen tuen lisäksi liittovaltio myy sinne tietoon ja mieleen kohdistuvien sodankäyntitaitojen osaamista ja disinformaatiokampanjat kuuluvat Putinin kokki -liikanimen saaneen Jevgeni Prigozhinin perustaman palkka-armeija Wagnerin palveluihin. Wagner on myös Venäjän sotilastiedustelu GRU:n laajentuma.

Afrikan maat muodostavat merkittävän osan Yhdistyneiden kansakuntien jäsenistä. Kun YK:n yleiskokous äänesti marraskuussa Venäjän saattamisesta vastuuseen Ukrainassa aiheuttamastaan tuhosta, päätöslauselma hyväksyttiin äänin 94, mutta 14 valtiota äänesti vastaan ja 73 jäsentä tyhjää. Lokakuussa Venäjän sotatoimia oli tukenut vain 4 jäsenmaata. Venäjän kannatus on kasvanut erityisesti Afrikassa; sen harjoittamat vaikutustoimet mantereella eivät siis ole turhia.

Venäjä-myönteisesti YK:ssa äänestänyt Etiopia on itänaapurimme luottokumppani ja yhteistyöllä on pitkä historia. Väestöstä noin 50 miljoonaa kuuluu maan ortodoksiseen tewahedo-kirkkoon ja Venäjän papisto vierailee maassa usein. Etiopian hallituksen aseistaminen on ollut paljolti Venäjän harteilla ja Venäjän kansallisrunoilija Aleksandr Puškinin etiopialaiset sukujuuret tarjoavat oivia väyliä pehmeään vallankäyttöön. Etiopian lähihistoria kommunistijuntan alla puolestaan loi valtioiden välille tähän päivään asti kantavia yhteyksiä.

Neuvostoaikana alkanut aktiivinen opiskelijavaihto Afrikan maiden ja Neuvostoliiton välillä on luonut pitkäkantoisia siteitä ja monet mantereen johtajista puhuvat venäjää. Angolassa, Etelä-Afrikassa, Mosambikissa, Namibiassa ja Zimbabwessa vallassa ovat yhä ne toimijat, joille Neuvostoliitto oli keskeinen yhteistyökumppani. Jos valtaapitävät katselevat Ukrainaa Venäjän linssin läpi, he uskovat Moskovan valheelliset syytökset siitä, että Ukraina ja länsi ovat syypäitä, kun ukrainalaisviljan toimitukset Afrikkaan takkuavat edistäen nälänhätää. Siksi olisi tärkeää, että Afrikasta saataisiin kirjeenvaihtajia Ukrainaan, jossa heidän läsnäolonsa on tällä hetkellä olematon. Ukrainan taistelun luonne Venäjän kolonialismia vastaan on Afrikassa helposti tunnistettava. Samaistumiskokemusta Ukrainaan ei kuitenkaan voi syntyä alueilla, joissa Moskovan propaganda dominoi.

YK-äänestyksissä Venäjän puolelle usein asettuvat Sudan ja Keski-Afrikan tasavalta ovat maita, joissa Venäjää kiinnostaa kulta. Kremlin mukaan Venäjä tuo vakautta alueille, mutta todellisuudessa Wagnerin sotilaat hallinnoivat kultakaivoksia ja terrorisoivat siviiliväestöä. Viime toukokuussa Wagnerin sotilaat raiskasivat keskiafrikkalaisen synnytyssairaalan vastasynnyttäneitä naisia. Saman armeijan edustajat ovat tehneet lukemattomia sotarikoksia Ukrainassa. Autoritäärisille hallituksille Wagner on miellyttävä kumppani ja Venäjä tukija, joka ei sido avunantoaan ihmisoikeuksiin.

Lännen ja Ukrainan demonisointi toimii erityisesti sellaisten maiden kohdalla, jotka ovat olleet länsimaiden siirtomaita. Siellä kolonisaatiota edustavan lännen maine ei ole autereinen ja Venäjän pyrkimys on tarjota näille alueille näkymä, jossa on olemassa kaksi länttä: hyvä ja paha. Venäjä edustaa tässä kuviossa aitoa länttä suhteessa degeneroituneisiin länsimaihin. Samalla neuvostoajoista alkaen toitotettu viesti Venäjän ”antikolonialistisuudesta” löytää alueilla kaikupohjansa.

”

Kremlin mytologiassa ukrainalaiset ovat läntisten arvojen sairastuttamia venäläisiä ja äiti Venäjän pyhä tehtävä on parantaa heidät tästä taudista.

Globaalin etelän lisäksi satanismifabulointi on suunnattu Venäjän omalle kansalle. Uskonnollisesti moninaisessa maassa ortodoksikirkolla on johtava asema, mutta pääuskontoihin kuuluvat myös islam, juutalaisuus ja buddhalaisuus. Muslimeja väestöstä on peräti 20 prosenttia. Luonnonuskontojen samaanit rummuttavat vainajia tukemaan sotatoimia Ukrainassa ja näiden uskontojen harjoittajia löytyy erityisesti köyhimmiltä alueilta – juuri sieltä mistä tykinlihaa rintamalle haetaan enemmän kuin muualta. Koska luonnonuskonnoilla ei vielä ole virallista asemaa, samaanit tavoittelevat sitä kannattamalla Putinia.

Putinin Venäjä on pitkään viitannut maahansa kolmantena Roomana, kristillisten arvojen aitona puolustajana. Jotta hyökkäyssota näyttäisi lailliselta venäläisille, se on paketoitava pelastustehtäväksi. Kremlin mytologiassa ukrainalaiset ovat läntisten arvojen sairastuttamia venäläisiä ja äiti Venäjän pyhä tehtävä on parantaa heidät tästä taudista. Harva Venäjän armeijassa tietää, miksi on sotimassa, ja pyhään sotaan kannustaminen voi lisätä uskovaisten taisteluintoa ja luoda yhtenäisyyttä eri uskontokuntia edustavien sotilaiden välille.

Venäjän propagandarintama on romahtanut lännessä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi yhä operoida pätevästi muualla. Ei ole syytä unohtaa, että Moskovan natsisyytökset toimivat länsimaissa pitkään. Vaikka äärioikeiston kannatus Ukrainassa on pienempää kuin suuressa osassa muita Euroopan maita ja Venäjä on itse rahoittanut merkittävästi mantereemme äärioikeistoa, Venäjä onnistui myös meillä voimistamaan mielikuvaa Ukrainasta valtiona, jossa äärioikeistolaisuuden suosio on vankka. Tilanne muuttui vasta, kun jatkuvien natsiherjojen kanssa kamppaileva Ukraina äänesti demokraattisissa vaaleissa presidentikseen juutalaisen.

Sofi Oksanen on kirjailija. Hän on käsitellyt romaaneissaan muun muassa Viron, Neuvostoliiton, Ukrainan ja Suomen lähihistoriaa sekä naiseuteen, sotaan ja väkivaltaan liittyviä aiheita.