Ukrainalainen Roman Karkoshkin haluaa palata vielä armeijaan haavoittumisestaan huolimatta. Ensin hän aikoo kuitenkin perustaa perheen.
Roman Karkoshkin, 23, kuvattiin marraskuun lopulla kotikaupungissaan Bilhorod-Dnistrovskissa. Kuva: Aleksi Jalava / IS
Anna Nuutinen
Bilhorod-Dnistrovski
23-vuotias Roman Karkoshkin on yksi niistä nuorista ukrainalaisista, joiden elämän kulkuun Venäjän helmikuussa käynnistämä hyökkäyssota on vaikuttanut peruuttamattomasti. Ukrainan armeijassa palvellut Karkohskin haavoittui venäläissotilaan luodista maaliskuussa Zaporizzjan kaupungin lähellä.
– Kalashnikovin luoti meni läpi tuosta, Karkoshkin esittelee IS:lle kyynärpäätään.
Karkoshkin on joutunut sittemmin opettelemaan elämistä yhden käden varassa, sillä hänen haavoittunut vasen kätensä ei toimi juuri lainkaan. Hän odottaa pääsyä kyynärpään tekonivelleikkaukseen, mutta tietää samalla, että se ei ole mahdollinen ennen sodan loppumista.
Roman Karkoshkin pääsi palaamaan kotikaupunkiinsa vietettyään sitä ennen kuukausia sairaalahoidossa ja kuntoutuksessa. Kuva: Aleksi Jalava
Ukraina on raportoinut harvakseltaan tietoja siitä, kuinka monta sotilasta on kuollut ja haavoittunut taisteluissa sen jälkeen, kun Venäjä käynnisti hyökkäyksensä maahan helmikuun lopussa. Viime viikolla presidentti Volodymyr Zelenskyin neuvonantaja Myhailo Podoljak kertoi televisiohaastattelussa, että Ukrainan armeija olisi menettänyt 10 000-13 000 sotilasta reilun yhdeksän kuukauden kuluessa.
Podoljak ei kertonut haavoittuneiden määrää, mutta hän mainitsi näitä olevan enemmän kuin kuolleita.
YK on kertonut aiemmin, ettei se pidä konfliktin osapuolten ilmoittamia lukuja luotettavina. Yhdysvaltojen asevoimien komentaja Mark Milley arvioi marraskuussa, että sodassa kuolleita ja haavoittuneita ukrainalaisia olisi suunnilleen yhtä paljon kuin venäläisiä, eli noin 100 000.
Varmaa on vain se, että sota vaikuttaa suuresti useisiin ukrainalaisten sukupolviin ja jättää niihin jälkensä vuosikymmeniksi eteenpäin.
”Rohkeudesta”, lukee mitalissa, jonka Karkoshkin on saanut valtiolta annettuaan oman panoksensa sodassa. Kuva: Aleksi Jalava
Karkoshkin kertoo suorittaneensa asepalveluksen 19-vuotiaana ja värväytyneensä sen jälkeen sopimussotilaaksi. Ennen helmikuuta hän toimi kuljetustehtävissä. Venäjän hyökkäyksen alettua hänen tehtäväkseen tuli miinojen kuljettaminen ja paikoilleen asettaminen Zaporizzjan ja Mariupolin etulinjoissa.
– Aluksi oli pelottavaa, kun ohjukset viuhuivat pään yli rintamalla. Mutta me olemme ukrainalaisia ja opimme nopeasti. Pelko katosi kolmessa päivässä. Sen jälkeen en enää pelännyt kuolemaa, Karkoshkin muistelee sodan alkuhetkiä.
Karkoshkinin sota päättyi kuitenkin pian venäläisjoukkojen väijytykseen, jossa kalashnikov-rynnäkkökiväärin luoti läpäisi hänen kyynärpäänsä.
Hänet toimitettiin ensin kenttäsairaalaan, josta hänet evakuoitiin Dnipron kaupunkiin ja myöhemmin Länsi-Ukrainassa sijaitsevaan Lviviin. Vietettyään kaksi kuukautta kuntoutuksessa Truskavetsissa hän pääsi palaamaan kotikaupunkiinsa Bilhorod-Dnistrovskiin, joka sijaitsee maan eteläosissa.
Nuori sotaveteraani kertoo haastattelussa myös parhaasta ystävästään Dmytrosta, jonka Venäjän joukot ottivat keväällä sotavangikseen.
– Dmytro aavisteli, että hänelle oli tapahtumassa jotain pahaa. Muutamaa päivää ennen vangiksi joutumistaan hän soitti ja pyysi minua huolehtimaan perheestään, Karkoshkin muistelee.
Karkoshkin odottaa pääsevänsä sodan päätyttyä leikkaukseen, jossa hänen vaurioitunut kyynärnivelensä korvataan implantilla. Kuva: Aleksi Jalava
Haastattelua tehdään marraskuun lopulla, ja Dmytro on vapautunut muutamaa viikkoa aiemmin Ukrainan ja Venäjän välillä toteutetussa vankienvaihdossa. Karkoshkin kertoo juhlineensa ystävänsä vapautumista ”tanssimalla ukrainalaisia tansseja”.
– Dmytro on nyt Odessassa perheensä kanssa, mutta hänkin haluaa palata Bilhorod-Dnistrovskiin.
IS tavoitti myös Dmytron, mutta tämä ei ole toistaiseksi halukas puhumaan julkisesti siitä, mitä koki sotavankeutensa aikana.
Karkoshkinilla itsellään on suunnitelmia tulevaisuutensa varalle.
– Ensin haluan perustaa perheen, koska olen tavannut yhden tytön. Kadun, että en tehnyt sitä jo ennen sotaa, hän kertoo.
Työntekoa vaikeuttaa toistaiseksi käyttökelvoton käsi. Karkoshkin on kuitenkin saanut alustavan ehdotuksen suunnittelutyöstä taholta, joka on perustamassa pakolaiskeskusta pääkaupunkiin Kiovaan.
– Mutta kun saan kyynärpäähäni implantin, jätän kertomatta siitä ja pyrin takaisin armeijaan. Aiemmin sotilaille tehtävät lääkäritarkastukset olivat todella tarkkoja, mutta eivät enää sodan alkamisen jälkeen.
Karkoshkin esittelee IS:lle ylpeänä mitalia, jonka Ukrainan valtio on myöntänyt hänelle urhoollisuudesta. Haastattelun päätteeksi hän haluaa vielä lähettää terveisensä suomalaisille.
– Suomi on turvassa, eikä sota tule leviämään teidän maahanne. Me taistelemme koko maailman puolesta, Karkoshkin sanoo.
