Timo Paukku HS
Se tuli aurinkokuntaamme lujaa loppuvuodesta 2017.
Outo, asteroidiksi silloin kutsuttu ’Oumuamua kiihdytti vauhtiaan Aurinkoa lähetessään. Ennen joulua se oli jo matkalla takaisin ulkoavaruuteen.
Asteroidi oli ilmeisesti oudon pitkulainen, kuin sikari. Tulokulmasta voitiin päätellä, että se tuli kaukaa ulkoavaruudesta.
Kiihdytyksen syytä eivät tähtitieteilijät ymmärtäneet. Painovoima kun ei yksin sitä selittänyt.
Toinen näkemys ’Oumuamuasta näyttää sen enemmänkin pannukakun muotoisena. Kuva: Reuters
Vauhdille on ehkä löytynyt selitys. ’Oumuamuan kiihtyvyys johtui siitä, että lämpenevästä kivenpalasta vapautui vetykaasuja.
Näin tulkitsevat kappaleen liikkeitä astrokemisti Jennifer Bergner Kalifornian yliopistosta Berkeleystä ja astrofyysikko Darryl Seligman Cornellin yliopistosta. Tutkimuksen julkaisi tiedelehti Nature.
Kivi irtosi ehkä alun perin törmäyksessä orastavan planeetan, protoplaneetan, kyljestä. Se lähti avaruuteen omille teilleen, kertoo verkkosivu Science alert.
Vedyn purkautuminen voisi selittää "Oumuamuan outouksia ilman, että tarvittaisiin muita hienosäätöjä. Samalla ’Oumuamua on tulkittava pikemminkin komeetaksi kuin asteroidiksi.
’Oumuamauan kemia muuttui matkalla avaruudessa, kun energinen säteily kohdistui siihen. Niinpä osa sen jäätyneestä vesijäästä muuttui vetykaasuksi, joka jäi aluksi jään sisään, kertoo Scientific American.
Suurin osa vedystä oli loukussa kylmässä avaruudessa, mutta kun asteroidi lämpeni Auringon lähellä, molekyylivety karkasi siitä.
”
Sen liikerataa ei voitu selittää pelkällä painovoimalla.
"Oumuamuan kaltaista ilmiötä ei ollut aiemmin nähty aurinkokunnassamme. Muuta dataa, kuten lähikuvaa, ei ’Oumuamausta ole.
’Oumuamuan pituus arvioitiin viisi vuotta sitten noin 400 metriksi. Myöhemmin arviota pudotettiin 115 metriin. Paksuus on arviolta 19 metriä.
Nyt se tulkitaan enemmän pannukakuksi kuin sikariksi.
’Oumuamua pyöri kuin pullo kyljellään. Kohde ei näyttänyt sisältävän jäätä eikä päästävän kaasuja avaruuteen.
Sen liikerataa ei voitu selittää pelkällä painovoimalla, kuten asteroidin lentoratoja. Komeetat puolestaan päästävät ulos kaasuja ja juuri ne kiihdyttävät komeettojen kulkua.
Jo vuonna 2020 Seligman oli mukana tutkimuksessa, joka ehdotti, että ’Oumuamuan kiihtyvyys voisi johtua siitä, että ’Oumuamuan sisältämä nestemäinen molekyylivety muuttui suoraan kaasuksi, kun asteroidi lämpeni.
Vesijäätä sisältävä kappale voisi tuottaa molekyylivetyä.
Kun ionisoiva säteily osuu kohteeseen, se voi halkaista vesimolekyylejä ja muodostaa molekyylivetyä.
Bergner ja Seligman mallinsivat, kuinka paljon ’Oumuamua saattaisi kantaa molekyylivetyä. Laskujen mukaan se riittäisi selittämään asteroidin kiihtyvät liikkeet.
Ongelma on se, että samalla ei syntynyt pölyä, kuten komeetoissa, pohtii Scientific American.
Molekyylivetyä on erittäin vaikea havaita avaruudesta, koska se ei säteile eikä heijasta valoa.
Emme voi nähdä sitä niin kuin komeetasta irtoavaa ainetta, jota on komeetan ytimen ympärillä ja sen pyrstössä.
’Oumaumua kulkee nyt nopeasti aurinkokunnasta poispäin. Siksi sitä ei voi enää tutkia.
Vetyselitykselle saadaan siksi varmennus ehkä tutkimalla muita tähtienvälisiä kappaleita.
Tähtitieteilijät arvioivat, että tähtienvälisen avaruuden matkaajia löytyy jatkossa lisää joka vuosi, kun esimerkiksi Chilessä avataan uusi observatorio ensi vuonna, kertoo Scientific American.
Lue lisää: Tutkimus: Toisesta aurinkokunnasta saapunut outo asteroidi saattoi olla jäänne tuhoutuneesta planeetasta
