Suomalaiset taiteilijat ovat vaatineet Israel-kytköksistä syytetyn Zabludowiczin eroa Kiasman tukisäätiön hallituksesta. Kiasma sanoo, ettei se voi vaikuttaa säätiön hallituksen kokoonpanoon.
Liki sata suomalaista nykytaiteilijaa on perjantai-iltapäivään mennessä ilmoittanut keskeyttävänsä yhteistyön nykytaiteen museo Kiasman kanssa, kunnes Zabludowicz Art Trustin edustaja luopuu hallituspaikasta museon tukisäätiössä.
Trustia edustaa säätiössä suomalainen liikemies ja taidemesenaatti Chaim ”Poju” Zabludowicz.
Kiasma_strike -kampanja kertoi työnseisauksesta eilen 1. joulukuuta. Samalla julkistettiin vetoomus, jonka allekirjoitusten määrä on vuorokaudessa yli kaksinkertaistunut.
Taustalla on taiteilijoiden Terike Haapojan ja Eero Yli-Vakkurin Kiasmalle kohdistama avoin kirje (siirryt toiseen palveluun), joka julkaistiin Voimassa lokakuussa.
Perustana työnseisaukselle on tiedotteen mukaan (siirryt toiseen palveluun) ”Zabludowiczin rahoittamien organisaatioiden pitkään jatkunut tuki Israelin valtion Palestiinaa ja palestiinalaisia kohtaan harjoittamalle apartheid-politiikalle”.
Kiasma tiedotti eilen torstaina (siirryt toiseen palveluun), etteivät se tai Kansallisgalleria voi vaikuttaa säätiön hallituksen kokoonpanoon.
Tässä jutussa avaamme, mistä tapauksessa on kyse.
Miten Kiasma tekee yhteistyötä Pojun kanssa?
Poju Zabludowicz istuu Kiasman tukisäätiössä. Kyseessä on itsenäinen säätiö, joka tukee taloudellisesti Kiasman toimintaa. Säätiö kerää museolle varoja ja tekee taidelahjoituksia. Ehdotukset tuettavista kohteista tulevat Kiasmasta.
Säätiö perustettiin vuonna 2008, koska valtion rahoitus koettiin riittämättömäksi. Säätiöt ovat museokentällä hyvin yleisiä sekä Suomessa että maailmalla.
Tukisäätiöön kuuluu 11 jäsentä. Heidän joukossaan on lukuisia liike-elämässä menestyneitä henkilöitä kuten Kyösti Kakkonen, Ari Tolppanen ja Zabludowicz. Myös Kiasman johtaja Leevi Haapala istuu hallituksessa. Puheenjohtajana toimii juristi ja taidekeräilijä Pekka Lehtinen.
Kiasma on osa Kansallisgalleriaa, johon kuuluvat myös Ateneumin taidemuseo ja Sinebrychoffin taidemuseo. Kansallisgallerialla ei ole päätösvaltaa Kiasman tukisäätiön hallituksen kokoonpanoon.
Näkyvin Pojun ja hänen puolisonsa Anita Zabludowiczin Kiasman eteen tekemä asia on brittitaiteilija Ed Atkinsin videoteos Safe Conduct, jonka he lahjoittivat museolle vuonna 2017. Lahjoituksen arvon kerrottiin olevan kuusinumeroinen.
Zabludowiczilla ei silti ole sanavaltaa sen suhteen, missä ja miten Atkinsin teosta esitellään. Kiasman ohjelmiston suunnittelemiseen Zabludowicz, tai Kiasman tukisäätiö, eivät osallistu. Museo päättää, miten se käyttää säätiön keräämät varat.
– Olemme itsenäinen, erillinen toimija, eli Kiasma ja Kansallisgalleria ovat eri asia kuin Kiasman tukisäätiö, museojohtaja Leevi Haapala muistutti Ylelle eilen.
Haapala korosti, etteivät Kansallisgalleria tai siihen kuuluva Kiasma voi boikotoida yksityistä kansalaista, joka ei ole Suomen valtion pakotelistalla.
Onko syytöksissä perää?
Kiasma-boikotin perustana ovat väite siitä, että Zabludowiczin rahoittamat organisaatiot ovat pitkään tukeneet Israelin valtion palestiinalaisia kohtaan harjoittamaa apartheid-politiikkaa, sekä palestiinalaisalueiden miehitykseen kytkeytynyt liiketoiminta.
Taustalla on ihmisoikeusjärjestö Amnestyn helmikuinen selvitys (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan Israelin valtion ylläpitämä poliittinen järjestelmä täyttää apartheid-hallinnon tunnusmerkit. Sittemmin myös YK:n asiantuntijat ovat määrittäneet (siirryt toiseen palveluun) Israelin toimet apartheid-rikoksiksi.
Poju Zabludowiczin isä Shlomo (1914–1994) kartutti vuosikymmenten ajan omaisuutta asekaupoilla Israelin kanssa. Myöhemmin Shlomo perusti sijoitusyhtiö Tamaresin, jota Poju nykyisin johtaa.
Tel Avivin yliopistossa opiskelleella Pojulla on vahvat yhteydet Israeliin. Vuonna 2002 hän perusti Israel-myönteisen lobbaustoimisto Bicomin. Se on nettisivujensa mukaan ”itsenäinen tutkimuskeskus, jonka tähtäimenä on lisätä ymmärrystä Israelista ja Lähi-idästä Iso-Britanniassa”.
Käytännössä Bicom on esimerkiksi kiistänyt apartheid-väitteet ja tuominnut Amnestyn selvityksen ”kieroutuneeksi” (siirryt toiseen palveluun).
Poju on lahjoittanut Bicomille vuosien saatossa miljoonia euroja. Hän toimi myös Bicomin puheenjohtajana vuoteen 2013 asti. Kiasman tukisäätiön Pojulta saaman tiedon mukaan tämä ei ole ollut Bicomin toiminnassa mukana seitsemään vuoteen.
Kiasmalle kohdistamassaan avoimessa kirjeessä (siirryt toiseen palveluun) taiteilijat Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri kirjoittavat lisäksi, että Zabludowiczilla on investointeja amerikkalaiseen Palantir Technologiesiin, jonka palveluita israelilaiset turvallisuuspalvelut käyttävät palestiinalaisten vakoilussa ja profiloinnissa.
Miten merkittävä toimija Poju on?
Zabludowiczit ovat maailmanlaajuisesti merkittävä yrittäjäperhe. Heidän sijoitusyhtiönsä Tamares toimii muun muassa kiinteistö-, teknologia- ja viihdealoilla. Poju on Tamaresin nykyinen johtaja.
Hän omistaa muun muassa 20 prosenttia jääkiekkojoukkue Tapparasta ja merkittävän osuuden Las Vegasin keskustan kiinteistöistä.
Kaksikon perustama Zabludowicz Collection kerää kansainvälistä nykytaidetta ja ylläpitää näyttelytilaa Lontoossa. Kokoelman teoksia löytyy myös pariskunnan kesäpaikasta Sarvisalosta, joka toimii residenssinä kansainvälisille taiteilijoille.
Vuonna 2016 taidejulkaisu Artnet nosti Pojun ja Anitan taidemaailman sadan vaikutusvaltaisimman henkilön (siirryt toiseen palveluun) joukkoon. Tytär Tiffany on taidekeräilijä ja kuuluu Guggenheimin säätiön nuorten taidekeräilijöiden neuvoston puheenjohtajistoon.
Zabludowiczien Israel-kytköksistä on puhuttu maailmalla vuosien ajan. Vuonna 2014 käynnistettyyn Boycott Divest Zabludowicz -kampanjaan on osallistunut satoja taide- ja kulttuurialan toimijoita (siirryt toiseen palveluun). Heidän joukossaan ovat muun muassa taiteilija Lawrence Abu Hamdan ja Forensic Architecture -ryhmän johtaja Eyal Weizman.
Boikotin kohteina ovat Zabludowicz Art Trust -rahasto, Daata Art -galleria sekä Zabludowiczin taiteilijaresidenssit New Yorkissa ja Sarvisalossa.
Mitä on taidepesu?
Haapojan ja Yli-Vakkurin avoin kirje vaati Zabludowiczin hallitusjäsenyyden purkamista, sillä ”muuten Kiasma osallistuu ihmishenkiä vaarantavan poliittisen toiminnan taidepesuun”.
Taidepesulla tarkoitetaan pehmeää vaikuttamista tai pehmeää voimaa, eli keinoja, joilla yritykset, valtiot tai muut tahot yrittävät taiteen keinoin vaikuttaa yhteiskunnallisiin arvoihin tai mielikuviin – tai toisaalta tapaan, jolla ne käsitetään.
Pehmeä vaikuttaminen voi olla sitä, että Kiina vuokraa söpöjä pandoja länsimaihin, tai että Qatar järjestää maassaan hulppeat arvokisat (siirryt toiseen palveluun).
Taidealalla taidepesu voi tarkoittaa tilannetta, jossa jokin taho pyrkii parantamaan mainettaan tekemällä lahjoituksia julkisten museoiden kokoelmiin. Hollannissa isot öljy-yhtiöt Aramco ja Shell tukivat vuosien ajan paikallisia museoita (siirryt toiseen palveluun) ja hyötyivät siitä, että niiden brändit mainittiin taiteen yhteydessä.
Opioidilääkkeillä rikastunut Sacklerin perhe puolestaan lahjoitti vuosien ajan rahaa merkittäville museoille ympäri maailman. Museot nimesivät näyttelytilojaan Sacklerien mukaan, ja perheen maine hyvää tekevinä mesenaatteina levisi.
Miten mielenilmaukset ovat vaikuttaneet taidealaan?
Tietoisuus kulttuurialan rahavirroista on kasvanut viime vuosina. Tämä on johtanut julkisiin protesteihin, joilla on ollut vaikutusta museoiden toimintaan.
Vuonna 2019 taiteilijat ja aktivistit vaativat New Yorkin Whitney Museumin johtokunnan jäsenen Warren B. Kandersin erottamista. Kandersin yritys Safariland tuottaa kyynelkaasua, jota Yhdysvaltain rajaviranomaisten on väitetty käyttäneen siirtolaisia vastaan Meksikon rajalla. Kanders erosi pestistään (siirryt toiseen palveluun) heinäkuussa 2019.
Samoihin aikoihin taiteilija Nan Goldin kampanjoi Sacklerin perhettä vastaan. Sacklerien perustamia lääkeyrityksiä pidetään yksinä syypäinä Pohjois-Amerikkaa ravistelleeseen opioidikriisiin. Goldinin tempausten myötä isot museot luopuivat yhteistyöstä Sacklerien kanssa.
Iso-Britanniassa British Museumia on vaadittu äänekkäästi (siirryt toiseen palveluun) luopumaan öljy-yhtiö BP:n sponsorirahasta. Yhteistyö on toistaiseksi jatkunut.
Kiasman linja on, ettei se voi vaikuttaa tukisäätiönsä kokoonpanoon. Toistaiseksi Poju Zabludowicz saa jatkaa pestissään.
