Finland
This article was added by the user . TheWorldNews is not responsible for the content of the platform.

Talvisodassa Neuvostoliitto yritti pommittaa Mannerin Konepajaa ja vei sodan jälkeen laitteet, mutta Saksasta saatiin uudet – Nyt yritys on Pohjoismaiden ykkönen alallaan

Jo kivikaudella tehty keksintö ei vieläkään ole valmis. Yli 130-vuotias hankolainen Mannerin Konepaja parantaa pyörää edelleen.

Juttu on julkaistu alun perin Tekniikan Historiassa 5/2015.

Lehtijuttua ei pitäisi aloittaa muinaisista roomalaisista. Mennään siis vielä muutamia tuhansia vuosia ajassa taaksepäin: ensimmäiset tiedot pyörästä ajoittuvat noin 5 000–6 000 vuoden taa Mesopotamiaan, jossa sitä käytettiin savenvalussa dreijana.

Samoihin aikoihin egyptiläiset hyödynsivät yhtä pyörän muotoa, telaa, raskaiden kappaleiden – siis rakennuskivien – siirtelyssä.

Elettiin neoliittikautta, kivikauden loppuvaihetta. Patenttisuojan keksimiseen kului vielä pitkä tovi – noin 3 000 vuotta – joten alkuperäisellä pyörällä ei ole patenttisuojaa.

Erilaiset parannukset alkuperäiseen keksintöön on sen sijaan suojattu.

– Meilläkin on monta pyörään liittyvää patenttia, Mannerin Konepajan toimitusjohtaja Tapio Manner sanoo.

(Tapio Manner oli toimitusjohtajana kevääseen 2017 asti.)

Asiakas tähtäimessä

Neljännen sukupolven käsissä oleva hankolainen perheyritys juhli vuonna 2015 jo 125-vuotispäiviään. Se on edelleen johtava kuljetuspyörien valmistaja Suomessa ja Pohjoismaissa.

– Pelkästään myymällä pyöriä mahdollisimman halvalla ei Suomessa pärjää. Tuotteisiin pitää liittyä innovaatioita, jotka antavat sen käyttäjälle jotain etua. Tästä syystä meidän pitää saada tuotteiden käyttäjät puolellemme, vaikka varsinaisia asiakkaitamme ovatkin esimerkiksi erilaisten terveydenhoitolaitteiden valmistajat.

Pyörän kaikkien parannusten pitää tähdätä asiakkaan kokeman hyödyn lisäykseen. Uudistaminen vain uutuuden vuoksi on turhaa, Manner sanoo.

Asiakaskunnan ytimessä. Mannerin konepajan sairaalasänkyihin valmistettu pyörä vuodelta 2015.Kuva: Tomi Parkkonen

Esimerkkinä asiakkaan etua ajavasta innovaatiosta hän esittelee sairaaloihin ja hoitolaitoksiin suunniteltua e-smart-pyörää, jossa on sähköinen keskuslukitus. Lukitus toimii napista painamalla.

Liiketunnistimella varustettu pyörä menee automaattisesti lukkoon säädetyn ajan kuluttua, mikäli lukitus on unohtunut.

– Esimerkiksi sairaalasänkyjen pyörät ovat lähtökohtaisesti aina lukossa. Näin ei pääse syntymään sellaista vaaratilannetta, että sänky karkaa potilaan alta kun hän pyrkii pystyyn.

Mannerin mukaan vuonna 2015 noin 80–90 prosenttia pohjoismaiden sairaalasängyistä on jo sähköisesti säädettäviä. Siitä on tullut jo eräänlainen standardi. Tavallisen ja älykkään pyörän hintaerolla ei ole enää suurta merkitystä sängyn kokonaishinnassa.

Tuotekehitys helppoa

Tapio Manner kiittelee tuotekehitysyhteistyön helppoutta laitevalmistajien kanssa Suomen kaltaisessa pienessä maassa. Myös loppukäyttäjien kokemukset yrityksen tuotteiden toimivuudesta välittyvät hyvin pyörätehtaalle.

– Menestyksen avain on kehittää koko ajan uusia tuotteita, ominaisuuksia ja jopa ihan uusia tarpeita. Monesti uusi tuote syntyy siitä, että huomaamme jonkun tekevän jotakin tehottomasti tai hankalasti. Keksimme fiksumman tavan.

Kaikki ideat eivät suinkaan päädy tuotteiksi.

– Emme tee piensarjoja tai yksittäiskappaleita. Ruiskupuristusmuotin valmistus on niin kallista, että tuotantosarjan pitää olla tuhansia vuodessa.

Manner keskittyi pelkästään pyörien valmistukseen edellisen toimitusjohtajan Aarne Mannerin kaudella vuonna 1974. Sitä ennen se ehti toimia kaikkea mahdollista valmistavana yleiskonepajana yli 80 vuotta.

Alkusoitto. Vanhin tuote, jossa Mannerin nimi näkyy. Pyörän soittokello yli sadan vuoden takaa.Kuva: Kari Kortelainen

Läkkiseppä Vähästäkyröstä

Mannerin juuret ovat kaukana Hangosta, Vähässäkyrössä Pohjanmaalla. Nykyään se on Vaasaa.

20-vuotias läkkiseppä Juho Filla pakkasi vuonna 1885 työkalunsa kelkkaan ja suuntasi etelään työnhakuun. Taustalla oli liikaväestöongelma, joka vaivasi erityisesti Pohjanmaata.

Matka eteni jalkapatikassa rannikkoa pitkin Poriin ja sieltä edelleen radan varteen Toijalaan. Juna toi Juho Fillan ja hänen toverinsa Tuomas Sauson Tammisaareen, jossa heidän valmistamansa läkkiastiat kävivät niin hyvin kaupaksi, että he päättivät asettua kaupunkiin joksikin aikaa.

Juho Filla muutti parin vuoden päästä Hankoon, jossa hän sai paikan Arthur Borgströmin voivientiliikkeessä. Suomesta vietävä voi pakattiin tuohon aikaan peltirasioihin.

Perässä muutti hänen tuleva puolisonsa Amanda Mansner. Naimisiin mennessään Juho otti vaimonsa sukunimen ja suomensi sen muotoon Manner. Hänen nuoremmat veljensä ottivat hänestä mallia.

Aluksi hän teki läkkisepän töitä vapaa-ajallaan, mutta syyskuun alusta 1890 alkaen se muuttui kokopäiväiseksi ammatin harjoittamiseksi. Tuosta päivästä lasketaan Mannerin Konepajan historian alkaneen. Perheyritysten liiton ikätilastossa se oli vuonna 2015 jaetulla 23. sijalla.

Ensi pyörähdykset. Pyörätuotteita 1940-luvulta.Kuva: Mannerin historiikki

Monipuolinen yrittäjä

Muutamassa vuodessa Juho Mannerin peltisepänverstaan ohelle kasvoi yli kymmenen työntekijän konepaja, jossa oli takomo raskaampia rauta- ja levytöitä varten. Se käytti uudenaikaisia menetelmiä, esimerkiksi sähkögalvanointia.

Lisäksi hän pyöritti urheilukauppaa, joka vuokrasi polkupyöriä Hangon kylpylävieraille. Pian toiminta laajeni polkupyörien korjaukseen ja valmistukseen. Mukaan tuli myös lasiliike, asfaltti- ja sementtiliike sekä kahvila, jota vaimo Amanda hoiti.

Juhon veljet Elis, Edvard ja Kaarlo Manner tulivat vuosisadan lopulla mukaan yritykseen.

Ajan hengen mukaisesti Manner laajensi toimintaansa lähes kaikille niille aloille, joita oli Hangossa mahdollista harjoittaa.

Kaiken tämän yritteliäisyyden ohessa Juho Manner ehti vielä osallistua Hangon kunnallispolitiikkaan ja monen yhdistyksen toimintaan. Häntä voi pitää sosiaalisesti yliaktiivisena.

Kaupunginvaltuutettuna hän oli päättämässä vesi- ja viemäriverkon rakentamisesta Hankoon 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Konepaja osallistui tietenkin töihin.

Kärryvuori. Manner markkinoi Maja-kottikärryjä vuonna 1969.Kuva: Mannerin historiikki

Uuvuttavat sotavuodet

Ensimmäinen maailmansota ja Suomen sisällissota toivat Mannerin konepajalle sekä lisää töitä että vaikeita aikoja. Tsaarin armeijalle konepaja teki muun muassa rannikkotykkien asennuksia sekä sotalaivojen korjauksia.

Kiireiset linnoitustyöt ja vallankumousvuoden hätä ja kurjuus väsyttivät Juho Mannerin perin pohjin. Uupunut yrittäjä myi liikkeensä pojalleen, teknikko Yrjö Mannerille syksyllä 1917. Tämä oli ehtinyt perehtyä kaikkiin isänsä liiketoimiin työskennellessään konepajassa ja urheilukaupassa vuodesta 1909 alkaen.

Sisällissodan ajaksi konepajan toiminta pysähtyi kokonaan. Etappipataljoona 2:ssa palvellut Yrjö Manner vartioi saksalaisten huoltoyhteyksiä läntisellä Uudellamaalla.

Sodan päätyttyä hän ilmoittautui laivastoon vapaaehtoiseksi ja päätyi Saksan Sassnitziin moottorimieskurssille. Saksan luhistuttua vuonna 1918 Manner palasi Suomeen, erosi laivastosta ja ryhtyi käynnistämään vuoden ajan uinunutta konepajaansa.

Oma kortteli

Sodanjälkeisinä vuosina Manner teki paljon hyvin kannattavia korjaustöitä Hangon satamassa sekä siviili- että sotalaivoihin. Korjaukset olivat vaativia, koska ne tehtiin ilman telakointia.

Yritys menestyi ja kasvoi nopeasti: vuonna 1925 työntekijöitä oli lähes 30, vuonna 1931 jo noin 60.

1920-luvulla Mannerin yritykset muuttivat yksi kerrallaan yhtiön nykyiselle paikalle Hangon Pitkällekadulle. Manner omisti vuonna 2015 lähes koko teollisuuskorttelin.

Pitkälläkadulla jo huomattava osa yrityksen toiminnasta oli omien tuotteiden valmistusta. Niitä olivat muun muassa ravintoteollisuuskoneet, talouskoneet, vesijohtotarvikkeet, valutuotteet ja pitkät rautarakennetyöt.

Manner rakensi ja pystytti Hangon radioaseman mastot. Vapaasti seisovat 40-metriset mastot olivat ainutlaatuisia Suomessa. Sen jälkeen yritys rakensi vastaavat myös Ouluun, Vaasaan ja Turkuun, jossa maston korkeus oli peräti 152 metriä.

Evakuointia. Kuvassa evakuoidaan merikanuuna Turkuun. Evakuointiin osallistui Mannerin Konepaja. Kuva otettu maaliskuussa 1940.Kuva: SA-kuva (CC BY 4.0)

Evakkoon

1930-luvulla Suomen armeijasta tuli Mannerin tärkeä asiakas. Se uudisti ja korjasi rannikkotykkejä ja valmisti miinoja ja miinanraivauskalustoa. Talvisodan alla Manner valmisti lähes pelkästään sotatarvikkeita.

Talvisodan aikana neuvostokoneet pommittivat Hankoa lähes jokaisena vähänkään kirkkaampana päivänä. Sotatarvikkeita valmistava konepaja oli yksi kohteista. Tästä syystä sen tuotantoa hajautettiin Santalaan, Täktomiin ja Lohjalle. Raskaimmat koneet jäivät Hankoon.

Vuoden 1940 rauhansopimuksessa Hanko määrättiin luovutettavaksi Neuvostoliiton meritukikohdaksi. Aikaa alueen tyhjentämiseen annettiin kymmenen päivää.

Mannerin Konepaja evakuoitiin kuumeisella kiireellä, mutta onnistuneesti. Hankoon jäi vain vähän puuhiiltä, naftaa ja rautaromua. Ensin tuotanto jatkui Lohjalla, mutta sitten Yrjö Manner löysi toimivammat tilat Lahdesta.

Hangosta pelastetut koneet piti kuitenkin palauttaa neuvostoliittolaisille, koska niiden tulkittiin olevan kiinteitä laitteita, joita ei olisi saanut viedä pois vuokra-alueelta.

Valtio maksoi koneista korvauksen Mannerin Konepajalle, joka hankki rahoilla uudenaikaisia koneita Saksasta. Niillä se aloitti taas sotatarvikkeiden valmistuksen. Vuonna 1941 puhjennut jatkosota takasi menekin.

Raunioista ylös

Neuvostoliitto tyhjensi Hangon tukikohtansa syksyllä 1941 huoltovaikeuksien vuoksi.

Yrjö Manner palasi erikoisluvalla kotikaupunkiinsa ja löysi konepajan lähes raunioina. Hän ei kuitenkaan lannistunut, vaan palasi vuoden 1942 alussa muutaman miehen kanssa korjaamaan tehdastaan.

Konepajan tuotanto käynnistyi uudestaan Hangossa elokuussa 1943. Se oli pääosin kokoonpanoa, valmistus tapahtui Lahdessa. Vuonna 1944 Manner jakoi toiminnan kahteen erilliseen osakeyhtiöön, joista Lahdessa toimi Man-Ko ja Hangossa Mannerin Konepaja.

Rauhan tultua sotatarviketuotanto loppui kuin seinään, mutta tilalle tuli paljon sodan vaurioiden korjaustöitä sekä tietysti sotakorvaustyöt, joka oli koko Suomen teollisuudelle valtava ponnistus.

Vaikka tilaustöitä oli runsaasti, Manner kehitti myös omia sarjavalmisteisia tuotteitaan: kenttäahjoja, levyjen taivutuskoneita, epäkeskopuristimia, paloposteja sekä erilaisia teollisuuskoneita. Yritys aloitti kuumasinkittyjen painevesisäiliöiden valmistuksen vuonna 1949.

Kuljetuspyöriä. Kapearaiteisen rautatien pyörästöistä tehty pyramidi.Kuva: Mannerin historiikki

Pyörät ykköstuotteeksi

Manner alkoi valmistaa levystä prässättyjä kuljetuspyöriä vuonna 1951. Laakereina niissä oli levystä puristetut rullat. Seuraavana vuonna valmistui ensimmäinen sarja varastokärryjen akselistoja, joiden pyörissä oli kumipinnat.

Jo vuonna 1954 pyörät toivat yli 27 prosenttia Mannerin Konepajan liikevaihdosta. Siitä lähtien ne ovat olleet yrityksen suurin tuoteryhmä. Muut tuoteryhmät putosivat pois vuoteen 1974 mennessä.

Vuonna 1955 Yrjö Manner myi konepajan osakkeet pojalleen Aarne Mannerille ja keskittyi Lahteen jääneen Man-Kon johtamiseen. Isänsä tavoin hänkin oli aktiivisesti mukana Hangon kunnallispolitiikassa ja yhdistystoiminnassa.

Yrjö Mannerin aikana Mannerin Konepaja kasvoi paikallisesta verstaasta koko Suomen alueella toimivaksi monipuoliseksi tehdaslaitokseksi.

Elinehtona erikoistuminen

Laajan kokemuksen myös muista konepajayrityksistä – ja kielitaidon – hankkinut teknikko Aarne Manner aloitti kolmannen sukupolven toimitusjohtajana vuonna 1956.

Hänellä oli selkeä käsitys konepajayrityksen selviytymisen edellytyksistä sodanjälkeisessä Suomessa. Piti päästä tilaustöiden tekijästä omien tuotteiden valmistajaksi, mutta tuotesarjojen piti olla riittävän pitkiä.

Aarne Mannerin mielestä yrityksellä oli liikaa tuotteita. Piti valita erikoistumisen tai kuoleman väliltä. Itse asiassa moni suomalainen yleiskonepaja ajautui konkurssiin sotakorvausten loppumisen jälkeen.

Idea erikoistumisesta pyörien valmistajaksi syntyi Hannoverin messumatkalla vuonna 1951. Yrjö Manner ei idealle lämmennyt, mutta poika hivutti aina vain lisää pyörätuotteita yrityksen tuotevalikoimaan.

Kun Aarne Manner sai yrityksen johtoonsa, erikoistuminen sai vauhtia. Hän hankkiutui eroon muista tuotannonhaaroista ja kehitti pyörävalmistusta. Vuonna 1957 yhtiö valmisti yli 400 erilaista pyörämallia, vuonna 1970 yli 5 000.

Ensimmäiset ruiskupuristuskoneet muovipyörien valmistukseen asennettiin vanhaan valimorakennuksen vuonna 1966.

Häviävä työmuoto. Pyörien kokoaminen käsin vähenee koko ajan. Tilalle tulevat robotit. Kuva: Kari Kortelainen

Väärä paikka sinkitykselle

Yhtiön toinen erikoistumisala oli kuumasinkitys, jota se teki alihankintana muillekin yrityksille. Siinä Hanko tosin osoittautui hankalaksi sijaintipaikaksi, se kun ei sijaitse läheskään keskellä Suomea. Alihankinta loppui vuonna 1971.

Sähkösinkitystä oli ollut jo aiemmin, mutta vuonna 1974 Manner hankki uuden automaattisen laitoksen, jossa omat tuotteet käsitellään.

Erikoistuminen yhteen tuotteeseen pakotti hakemaan markkinoita Suomen ulkopuolelta. Aarne Mannerin monipuolinen kokemus ulkomailta avitti vientikauppojen syntyä. Ensimmäiset kaupat tehtiin Ruotsiin vuonna 1960, ja siitä toiminta laajeni muihin Pohjoismaihin 1960-luvun aikana.

Vuonna 1972 Mannerin tuotannosta meni 30 prosenttia vientiin. Suurin vientimaa oli Ruotsi.

Seuraava sukupolvenvaihdos yrityksen johdossa tapahtui vuonna 1984. Toimitusjohtajaksi tuli insinööri Tapio Manner, joka toi mukanaan modernit johtamisopit. Vastuuta hajautettiin koko organisaatioon.

Hän on jatkanut isänsä aloittamaa tuotannon tehostustyötä hankkimalla uusia koneita. Ihmistyö pyörien valmistuksessa on muuttunut yhä enemmän ohjaamiseksi ja valvonnaksi.

Muovia ja automaatiota

Jo 1960-luvulla alkanut muovin käyttö materiaalina on kasvanut koko ajan. Metallin osuus on vastaavasti kutistunut.

– Emme valmista itse enää kumirenkaita, vaan ostamme ne yhteistyökumppaneilta. Samoin laakerit, pultit ja mutterit tulevat ulkoa. Metallintyöstömenetelmistä olemme lopettaneet kokonaan lastuavan työstön. Se ei ole meille järkevää sarjatuotannossa, Tapio Manner sanoo.

Mannerin pyörävalikoiman ääripäissä on myös muiden, esimerkiksi italialaisen LAG:n valmistamia pyöriä. Vastaavasti hankolaistehtaan pyörillä täydennetään joidenkin yhteistyökumppanien valikoimaa.

Yhä suurempi osa tuotteista valmistuu muovista ruiskuvalukoneissa.

– Koneiden automaatioaste on noussut: kun aiemmin kymmentä ruiskuvalukonetta hoiti yhtä monta työntekijää, nyt yksi työntekijä hoitaa 11 konetta.

Seuraavaksi automaatioaste nousee kokoonpanossa.

– Hankimme ensimmäiset kokoonpanorobotit jo 1980-luvulla. Nyt pyrimme automatisoimaan valtaosan menekkituotteemme, Tango-kalustepyörän kokoonpanosta.

Maailmanlaajuinen talouslama on puraissut myös Mannerin Konepajaa. Teollisuuden pyörät pyörivät hitaammin, ja se pienentää myös kuljetuspyörien kysyntää.

– Tuotantokapasiteetistamme on käytössä noin 70–80 prosenttia. Onneksi edellisen nousukauden tuotoilla saatiin maksettua kaikki vanhat lainat pois. Nyt olisi aika vaikea saada rahoitusta uusiin investointeihin. Toivottavasti edessä ei ole vielä seitsemää heikon kasvun vuotta.

Lähde: Pekka Silvast: Mannerin Konepaja 1890–1990, Hangon Kirjapaino 1990

Juttu on julkaistu alun perin Tekniikan Historiassa 5/2015.