Televisioarvostelu | Kotimainen uutuussarja Musta valo rakentuu pelkkien kliseiden varaan

Bullets-sarjan tekijöiden sarja tarjoaa perhedraamaa ja ripauksen rikollisuutta. Se perustuu Petri Karran dekkariin.

Pariskunnan poika on ajautunut rikollispiireihin ja istunut jo vankilassakin. Sieltä vapauduttuaan sama riski on taas edessä, ja vanhemmat ajautuvat kumpikin tahoillaan piilottelemaan pojan mokia. Äiti sattuu olemaan poliisi ja isä jonkin alan professori ja wannabe-rikoskirjailija.

Asetelma on ihan lupaava, ja sillä on päädytty tuotantoon saakka. Kuusiosainen sarja perustuu Petri Karran rikosromaaniin.

Sarjan tekijät ovat samoja kuin Bullets-sarjassa (2018), joka on saanut mukavasti kansainvälistä levitystä. Käsikirjoituksesta vastaa Antti Pesonen ja ohjauksesta Pete Riski. Petri Karra puolestaan on antanut aiemminkin ideoita elokuvaohjaajille, ja Petri Kotwican seuraava elokuva Comeback perustuu hänen käsikirjoitukseensa.

Bullets tehtiin ehkä paremmilla resursseilla kaiken kaikkiaan, mikä takasi sen, että se on perussujuva jännäri, ja hahmojakin on ehditty kehitellä. Mustasta valosta sain ennakkokatseluun vain kaksi ensimmäistä jaksoa, mutta kun niitä on kaikkiaan kuusi, niin kahdenkin perusteella voi jo päätellä aika paljon. Valitettavasti.

Ideana on siis rakentaa juonta, jossa hyvää tarkoittavat vanhemmat sotkeutuvat omiin valheisiinsa. Perhekuvio näyttäytyy ensin epäselvänä. On mies ja nainen, jotka rakastavat toisiaan, ja heillä on kotonaan iltatähti, pieni poika. Onko vankilasta vapautunut poika Niko (Aikuisista tuttu Elias Salonen) heidän yhteisensä vai ei?

Liikkeelle lähdetään kuitenkin murhasta. Mies ammutaan kotiovelleen autosta. Auton kautta käy ilmi, että taustalla on linnassa lusiva suurrikollinen Lefa Halme (Tommi Korpela) ja hänen poikansa. Ja kaikesta päätellen myös Niko. Päähenkilö, äiti ja poliisi Anna Valli (Maria Sid) on selvästi ollut sutinoissa Lefan kanssa, ja sitäkin pitää peitellä.

Samuli Edelmann näyttelee Annan aviomiestä, joka nähdään useimmiten heidän ylisiistissä keittiössään nauttimassa aamiaista. Toinen vakiopaikka on luentosali, jossa nuori opiskelijanainen katsoo häntä heti sillä silmällä.

Sarja rakentuu pelkkien kliseiden varaan. Rikollispiirejä alleviivataan punasävyisellä baarilla ja autiotalolla, joka tosin on vaihteeksi kerrostalo, perhedraamaa taas espoolaisella rivitaloasunnolla.

On ihan ok asettaa rima tusinadekkarien tasolle, mutta jos juoni on näin mitätön ja suoraviivainen, hyvät näyttelijätkin jäävät tyhjän päälle. Käänteitä tietenkin tulee lisää sarjan jatkuessa, mutta alkujaksojen aikana henkilöt lähinnä kulkevat hitaasti, usein hidastettuna, muutaman paikan väliä ja katsovat tuimasti toisiaan, eikä jännityselementtiä synny lainkaan.

Musta valo, C More.