Valkosormisuutta on kahdenlaista: Toinen liittyy sairauteen, toinen ei. Lääkäri kertoo, milloin on syytä kääntyä ammattilaisen puoleen.
Eeva-Liisa Peltosella on enää kaksi kokonaista sormea: vasemman käden peukalo ja pikkusormi. ”Nekin ovat vinksallaan”, hän sanoo ja nauraa. Kuva: Kalle Koponen / HS
Katri Kallionpää HS
“Nyt tulee säästöä kynsilakkakuluihin”, sanoi Eeva-Liisa Peltonen kirurgille, joka valmistautui lyhentämään hänen oikean kätensä etusormea. Oli vuosi 2005.
Lääkäri vastasi, että säästöä saattaa tulla tulevina vuosina vielä lisää.
”Hän oli oikeassa”, Peltonen sanoo.
Nykyisin Peltosella on enää kaksi kokonaista sormea: vasemman käden peukalo ja pikkusormi.
”Nekin ovat vinksallaan”, Peltonen sanoo ja nauraa.
Muita sormia on typistetty enemmän tai vähemmän. Oikean käden keskisormea ei ole enää ollenkaan.
Peltosen kädet ovat ehkä ääriesimerkki siitä, millaisia seurauksia valkosormisuudella voi olla. Valkosormisuus eli Raynaud’n oire tarkoittaa sitä, että sormet tai varpaat muuttuvat kylmyyden vaikutuksesta valkoisiksi.
Lahdessa asuvalla Peltosella, 52, valkosormisuus liittyy reumasairauteen, eli se on niin sanotusti sekundaarinen. Hänellä sormien verisuonet ovat supistuneet niin paljon, että sormiin on tullut kuolio ja niitä on jouduttu typistämään.
Osa amputaatioista on tehty oireen aiheuttamien haavojen seurauksena tulleiden luutulehdusten takia.
Eeva-Liisa Peltonen kertoo oppineensa kikkailemaan arjessa. ”Sormien menetys oli pikku juttu kaiken muun rinnalla”, hän sanoo. Kuva: Kalle Koponen / HS
Useimmilla valkosormisuus on kuitenkin vaaratonta, eikä siihen liity sairautta. Sormien ja varpaiden verisuonet ovat vain jostakin syystä poikkeuksellisen herkkiä supistumaan ja tyypillisesti silloin, kun ne altistuvat kylmälle. Silloin puhutaan primaarisesta Raynaud’n oireesta.
Limingassa asuvalle Heidi Haatajalle, 48, saattoi käydä niin, että hänen näpytellessään tietokonetta vetoisessa huoneessa, vasemman käden etu- ja keskisormi muuttuvat valkoisiksi.
Sama saattaa edelleen tapahtua vaikkapa kauppareissulla talviaikaan.
”Se hankaloittaa toimintaa. Sormista lähtee saman tien tunto. Niitä pitää lämmitellä, ennen kuin pystyy katsomaan kännykästä kauppalistan, punnitsemaan vihannekset tai asettelemaan ostokset kassahihnalle”, Haataja kertoo.
Limingassa asuva Heidi Haataja työskentelee sisällöntuottajana ja toimii aktiivisesti kulttuurialalla. Hän on myös runoilija ja savitaiteilija. Kuva: Vesa Ranta
Haatajan oireet alkoivat muutama vuosi sitten. Hän kertoo kuitenkin olleensa aina herkkä palelemaan.
”Olen kesän lapsi ja rakastan lämpöä. Talvisin olen viluinen ja minulla on aina villasukat jalassa.”
Haataja on keskustellut valkosormisuudesta myös lääkärin kanssa, mutta aihetta lisätutkimuksiin ei ole vielä havaittu. Sen sijaan hänellä huomattiin varastoraudan puutos ja veren hemoglobiiniarvo todettiin liian matalaksi.
”Nyt kun olen saanut rauta-arvot paremmiksi, palelu on vähän helpottanut”, Haataja kertoo.
Hän sanoo oppineensa tulemaan toimeen oireilunsa kanssa.
”Osaan suojautua. Vältän pakkasella ulkona olemista eivätkä oireet ala tällä hetkellä sisätiloissa. Silti esimerkiksi lyhytkin oleskelu kylmässä autossa saa sormet oireilemaan.”
Nyt Haataja kertoo odottavansa kevättä, jotta hän voi alkaa liikkua enemmän ulkona.
Heidi Haatajan vasemman käden etusormi ja keskisormi muuttuvat kylmän vaikutuksesta valkoisiksi ja niistä menee tunto. Kuva: Heidi Haataja
On normaalia ja tarkoituksenmukaista, että raajojen kärkiosien verisuonet supistuvat kylmässä.
”Näin elimistö säästää lämpöä”, sanoo reumatologian erikoislääkäri Suvi Peltoniemi.
Miksi sitten joillakin ihmisillä supistuminen on niin voimakasta, että sormet, varpaat, nenä tai korvat muuttuvat valkoisiksi?
”Syytä ei tarkkaan tiedetä”, Peltoniemi sanoo.
Oire on yleinen varsinkin nuorilla naisilla. Useimmiten se alkaa jo teini-iässä. Alle 30-vuotiaista naisista valkosormisuutta on arviolta jopa 20 prosentilla, kun koko väestössä sitä on 5 prosentilla.
”Viime vuosina ilmestyneissä tutkimuksissa on todettu, että mitä laihempi ihminen, sitä suurempi riski valkosormisuuteen”, Peltoniemi kertoo.
Myös hormoneilla ja perintötekijöillä on arvioitu olevan vaikutusta. Henkinen stressi aktivoi sympaattista hermostoa. ”Sekin voi laukaista valkosormisuuskohtauksen.”
Valkosormisuutta voi aiheuttaa myös muun muassa tärisevien koneiden pitkäaikainen käyttö. Myös jotkut lääkkeet, kuten beetasalpaajat, voivat liittyä valkosormisuuteen.
”Oire saattaa olla harmillinen, mutta jos kyseessä on primaarinen Raynaud eli oire ei liity muuhun sairauteen, verenkierto sormissa ja varpaissa ei missään vaiheessa lopu täysin”, Peltoniemi sanoo.
”
Valkosormisuuteen on olemassa myös lääkkeitä.
Valkosormisuus saattaa kuitenkin olla myös merkki sairaudesta. Silloin puhutaan sekundaarisesta Raynaud’n oireesta. Tavallisin syy ovat reumaattiset sidekudossairaudet.
”Esimerkiksi systeemistä skleroosia sairastavista jopa 95 prosentilla esiintyy Raynaud’n oiretta”, Peltoniemi sanoo.
Lääkärin vastaanotolle on Peltoniemen mukaan syytä hakeutua, jos valkosormisuutta esiintyy hyvin herkästi myös ilman selkeää kylmäaltistusta, jos sormien valkoisuus kestää kauan tai jos sormet alkavat sinertää, niihin tulee haavaumia tai jos niiden iho alkaa kovettua.
Hälytysmerkkejä ovat valkosormisuuden lisäksi keuhko- tai sydänoireet, ihottuma, kuume, nivel- ja lihaskivut sekä nielemisvaikeudet. Ne saattavat olla reumaattisen sidekudossairauden oireita.
”Varhainen toteaminen on tärkeää, jotta reumasairauksia voidaan hoitaa myöhempien komplikaatioiden välttämiseksi”, Peltoniemi sanoo.
Jos valkosormisuus tulee uutena oireena vanhemmalla iällä, se kannattaa Peltoniemen mukaan ottaa puheeksi lääkärin vastaanotolla.
Jos lääkäri haluaa sulkea pois sairauden mahdollisuuden, hän tarkistuttaa potilaan tumavasta-aineet verikokeella.
”Jos tulos on positiivinen, potilaalle tulisi tehdä videokapillaroskopia, jossa kynsinauhojen alla olevat hiusverisuonet tutkitaan 200 kertaa suurentavalla mikroskoopilla. Näin nähdään, onko kyse viattomasta oireesta vai onko taustalla jokin reumasairaus”, Peltoniemi sanoo.
Valkosormisuuteen on olemassa myös lääkkeitä.
Jos kyse on primaarista valkosormisuudesta, lääkettä ei kuitenkaan Peltoniemen mukaan yleensä tarvita.
Ensisijaisesti oiretta voidaan helpottaa kalsiumsalpaajalääkkeellä.”Jotkut käyttävät kalkinsalpaajia tilapäisesti esimerkiksi lähtiessään hiihtämään tai laskettelemaan”, Peltoniemi kertoo.
Jos kyseessä on sekundaarinen Raynaud’n oire, taustalla olevaa reumatautia hoidetaan antireumaattisella lääkityksellä. Jos tilanne on hankala ja siihen liittyy esimerkiksi sormihaavaumia, voidaan sairaalassa antaa iloprostia suoraan suoneen.
Peltoniemi tuntee valkosormisuuden perin pohjin, sillä hän on itsekin potenut keskimääräistä hankalampaa Raynaud’n oireyhtymää teini-iästä saakka. Oire ei kuitenkaan estä häntä pyöräilemästä työmatkaansa ympäri vuoden. Pyöräillessään hän käyttää aina hansikkaita – jopa heinäkuussa. Talvisin kädessä on useammatkin.
”Tärkeää on pitää koko kroppa lämpimänä. Kannattaa kokeilla myös akulla lämmitettäviä lämpöhansikkaita, joita saa sadan-parinsadan euron hintaan urheilu- ja retkeilyvälinekaupoista. Kengissä voi käyttää villasukkia ja -pohjallisia sekä hankkia jalkineisiin lämpöpakkauksia”, Peltoniemi sanoo.
Yhden asian hän toteaa hyvin painokkaasti: ”Jos on taipumusta valkosormisuuteen, tupakointi pitäisi ehdottomasti lopettaa. Tupakointi supistaa verisuonia ja kovettaa valtimoita. Tupakka pahentaa kaikkien reumatautien oireita ja heikentää lääkkeiden tehoa.”
”
”Kipu oli hirveä. Siinä tilanteessa amputointi oli helpotus.”
Sitä ei Eeva-Liisa Peltonen tiennyt ihmetellessään tupakkatauolla työkaverinsa kanssa vitivalkoiseksi muuttunutta keskisormeaan Helsingin Oulunkylässä vuonna 1996. Hän oli valmistunut ylioppilasmerkonomiksi ja päätynyt muutaman ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen vaatetusalalle.
Valkoinen sormi oli vain yksi Peltosen oireista. Lisäksi hänen niveliään särki, hänellä oli sahaavaa lämmönnousua ja häntä väsytti. ”Päkiät olivat niin kipeät, että tuskin pystyin kävelemään.”
Työterveydenhoitaja passitti hänet kokeisiin, eikä mennyt kauaa kun Peltonen sai reumataudin diagnoosin: Hänellä oli sekamuotoinen sidekudossairaus MCTD, jossa on oireita useista reumataudeista.
”Se oli nuorelle naiselle kova paikka”, kertoo Peltonen.
Lääkkeeksi määrättiin muun muassa kortisonia, jonka sivuoireita olivat akne ja turvotus. ”Olin 164-senttinen turvonnut finninaama ja työskentelin vaatealalla pitkien, hoikkien mallien keskellä”, Peltonen kuvaa.
MCTD-tauti vaikuttaa myös sisäelimiin, kuten keuhkoihin. Peltosen pahin pelko toteutui 31-vuotiaana, kun hänellä todettiin keuhkofibroosi ja keuhkovaltimoiden verenpainesairaus PAH.
”Elinaikaa annettiin muutama vuosi”.
Sormienkin tila heikkeni. ”Kipu oli hirveä. Siinä tilanteessa amputointi oli helpotus”, hän sanoo.
Sittemmin Peltosen sairauksiin on löytynyt toimiva lääkitys, jonka ansiosta Peltonen on välttynyt muun muassa keuhko-sydänsiirrolta. Sormien menetys on hänen mukaansa ollut pikkujuttu.
”Tilanne on nyt tosi hyvä”, hän sanoo.
”Elämä voi muuttua, mutta se ei tarkoita, että elämä olisi huonompaa”, sanoo Lahdessa asuva Eeva-Liisa Peltonen. Kuva: Kalle Koponen / HS
Peltonen sanoo oppineensa kikkailemaan ja käyttämään erilaisia apuvälineitä: Hän pystyy näppäilemään puhelinta ja tietokonetta, ajamaan autoa, meikkaamaan, sitomaan kengännauhat ja noukkimaan maitopurkit kaupan hyllyltä ostoskärryyn ja kassalle.
”Tosin väsyneenä kaikki tuppaa tippumaan käsistä”, Peltonen sanoo ja nauraa.
Peltonen on ollut pitkään työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta vuosi sitten hän aloitti uudessa osa-aikatyössä Hengitysliitossa.
”Se on niin iso asia minulle, että sanoja ei tahdo löytyä. Yksi raskaimpia asioita sairaudessa on ollut se, että jouduin pois työelämästä”, hän sanoo.
Juhliakin on tulossa: Peltosen parisuhde täyttää pian neljä vuotta.
Mitä Peltonen sanoisi sille, joka on juuri kuullut sairastavansa vakavaa sairautta?
Ei kuulemma välttämättä mitään – ainakaan heti: ”Kun ihminen on alkusokissa, kuunteleminen on tärkeämpää kuin puhuminen. Siinä tilanteessa on vain keskityttävä pitämään itsestä hyvää huolta, syödä hyvin, kuntoilla sen verran kuin voi ja tehdä iloa tuottavia asioita, kuten käydä kävelyllä tai vaikka kirjastossa.”
Ja sitten kun ensipaniikki hellittää, hän sanoisi näin: ”Elämä voi muuttua, mutta se ei tarkoita, että elämä olisi huonompaa. Päinvastoin, se voi tuntua entistä arvokkaammalta.”
