Talouden näkymät synkkenevät niin Suomessa kuin maailmallakin.
Tilastokeskuksen kuluttajabarometrissä kuluttajien luottamus oli marraskuussa lähes alimmillaan vuodelta 1995 alkaneen mittaushistorian aikana – siis 23 vuoden aikana. Lähes siksi, että hitusen alempana luottamus käväisi niin lokakuussa kuin syyskuussa.
Tässä tilanteessa työehtosopimusten paha sumautuminen on kuin pisteenä ii:n päälle. Tänään keskiviikkona loppuu Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden välinen työehtosopimus. Vielä eilen tiistaina neuvotteluissa käytiin pienemmällä porukalla läpi tekstikysymyksiä.
Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto väläyttikin jo työtaistelua maanantaina, koska neuvotteluosapuolilla ei ole yhteisymmärrystä sopimusteksteistä eikä palkankorotuksista.
”Päinvastoin, erimielisyydet ovat merkittäviä, eikä lukuisista neuvotteluyrityksistä huolimatta edistystä ole tapahtunut”, Aalto totesi Teollisuusliiton valtuustolle.
Neuvotteluissa ovat puntaroitavana niin palkansaajien ostovoima, mutta myös kansantalouden kasvu- ja kilpailukykynäkymät.
Vaikka neuvottelujen kipein kohta – inflaatio – on helppo hahmottaa, niin vaikeampaa on ymmärtää, miksi asiasta ei ole päästy ratkaisuun säällisessä ajassa, vaikka neuvoteltu on jo kuukausia.
Inflaatio jyllää niin Suomessa kuin ympäri Eurooppaa. Neuvottelujen pitkittäminen inflaation vuoksi on ajanhukkaa. Indeksitarkistuksia on Suomessa tehty tarvittaessa ennenkin keskellä sopimuskautta.
Saksassa IG Metall pääsi marraskuun puolivälissä sopuun palkkatason nostosta. Kahden vuoden sopimuskauden aikana korotus on 8,5 prosenttia, jonka lisäksi työntekijät saavat 3000 euron verottoman bonusrahan.
Toki Saksassakin sopimus on monelle yritykselle aivan äärirajoilla, mutta yli 11 prosentin inflaation jyllätessä laiha sopimus on parempi kuin työtaistelut ja lakot kriittisessä tilanteessa.
Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton neuvottelujen takkuaminen on ongelma, koska se vaikuttaa kaikkiaan muihinkin sopimusaloihin. Jos ja kun sopimukset tehdään vientiteollisuuden kalkyyleja noudattaen, mikään taho ei halua tehdä sopimusta ennen kuin vientiteollisuuden palkkaratkaisu on selvä.
”Kemianteollisuudessa keskeiset sopimukset ovat päättymässä joulukuun lopussa ja AKT:n sopimuspakka on laajalti päättymässä tammikuun lopussa.”
Kysyä voi, onko tällainen tilanne oikeasti kaikkien työnantajien tai työntekijöiden etu. Suomen kansantalous elää vahvasta viennistä, mutta vientivetoinen neuvottelumalli vaatii sitä, että malli toimii. Siksikin kunta-alan sopimusten sitominen vientialan palkankorotuksiin nähtiin ongelmaksi jo sopimusta tehdessä eikä asia ole muuksi muuttunut.
Jos teknologiateollisuudessa ei ratkaisua löydy lähiaikoina, niin neuvotteluvyyhti alkaa nopeasti kasvaa. Kemianteollisuudessa keskeiset sopimukset ovat päättymässä joulukuun lopussa ja AKT:n sopimuspakka on laajalti päättymässä tammikuun lopussa.
Suma on pahenemassa.
