Yhdysvaltojen antama uusi ase kaksinkertaistaa Ukrainan asearsenaalin kantaman. Sotaa ratkaisevaksi ”ihmeaseeksi” ei liitopommikaan silti taivu, vaan Ukrainan on taisteltava tiensä voittoon, toteaa John Helin.
Petteri Tuohinen HS
Ukraina on saamassa jälleen uutta länsimaista aseteknologiaa, jonka odotetaan osaltaan auttavan ukrainalaisia taistelussa Venäjää vastaan.
Yhdysvallat kertoi viikko sitten uudesta yli kahden miljardin euron aseapupaketista, jossa on ensimmäistä kertaa mukana 150 kilometrin kantaman niin sanottuja GLSDB-täsmäammuksia eli käytännössä ohjuksia.
Aiemmin Ukrainalle ei ole haluttu antaa näin suuren kantaman ammuksia, koska Ukrainan on pelätty käyttävän niitä Venäjällä sijaitseviin kohteisiin. Tällöin vaarana on pidetty sodan laajentumista.
Nyt Ukraina tällaisia aseita kuitenkin saa. Niiden avulla Ukrainan asearsenaalin kantama noin kaksinkertaistuu, sillä esimerkiksi ukrainalaisten käyttämät nykyiset Himarsin raketit kantavat noin 80 kilometrin päähän.
Pidemmän kantaman lisäksi GLSDB-liitopommien sanotaan olevan erittäin tarkkoja: aseita Boeingin kanssa yhteistyössä valmistavan Saabin mukaan niillä kykenee osumaan autonrenkaaseen. Liitopommiksikin aseita kutsutaan, koska lennon aikana ase levittää siivet, joiden avulla se lentää kohteeseensa.
GLSDB-ammusten etuna on sanottu olevan myös niiden verrattain edullinen kappalehinta, noin 40 000 dollaria. Liitopommit voidaan laukaista jo Ukrainassa olevista Himars-raketinheittimistä. Aseet kehitettiin liittämällä aiemmin kehitettyihin pommeihin rakettimoottori perään.
Liitopommien avulla Ukraina kykenee iskemään esimerkiksi venäläisten huoltoreiteille Krimin niemimaalle ja kauas vihollisen selustaan.
Ukrainan sotaa tarkoin seuraava asiantuntija, yhteiskuntatieteilijä John Helin muistuttaa, että Venäjä joutui jo Himarsien vuoksi siirtämään esimerkiksi logistiikkansa ja komentokeskukset 80 kilometrin päähän rintamalinjasta.
”Kyllähän tällaiset pitkän kantaman aseet selkeästi vaikuttavat sotatilanteeseen ja Venäjän toimintamahdollisuuksiin”, Helin arvioi HS:n Ukraina-studiossa.
Helin kuitenkin toppuuttelee, että Saabin täsmäammuksia saataneen laajemmassa mittakaavassa Ukrainaan vasta syksyllä. Paljon riippuu myös siitä, kuinka paljon GLSDB-ohjuksia Ukrainalle annetaan. Yhdysvallat ei ole tietoa julkistanut, eikä niiden valmistaja Saab suostunut asiasta kertomaan. Liitopommi myös tiettävästi lentää hitaammin, mikä tekee siitä haavoittuvaisemman vihollisen ilmatorjunnalle.
”Kun näitä saadaan rintamalle tarpeeksi, niillä voidaan lamauttaa Venäjän huoltoyhteydet ainakin joksikin aikaa – – Jos Ukrainan vastahyökkäykset onnistuvat ja Ukraina saa puskettua rintamalinjan lähelle Krimiä, silloin tällaiset pitkän kantaman täsmäaseet ovat äärimmäisen tärkeitä siinä, että Ukraina saisi vallattua Krimin takaisin”, Helin sanoo.
Helinin mukaan Saabin liitopommikaan ei kuitenkaan ole mikään ”ihmease”, jolla sodan kulku saataisiin automaattisesti muuttumaan. Yksittäisellä asejärjestelmällä kun ei ole sotia voitettu, Helin toteaa.
Sama koskee myös Ukrainalle luvattuja Leopard-taistelupanssarivaunuja. Oikein käytettynä ja taidokkaasti johdettuna Leopardeista on Ukrainalle etua, mutta toisaalta Venäjällä on ollut aikaa linnoittautua asemiinsa ja se on tuonut rintamalle lisää sotilaita.
”Ukrainalla on myös armeijassa yhteistoiminnan kanssa omat ongelmansa, jotka sen pitää ratkaista kyetäkseen tehokkaaseen hyökkäykseen. Joten eivät Leoparditkaan ole yksinään mikään sotaa ratkaiseva superase, vaan Ukrainan pitää vielä taistella itsensä voittoon Venäjää vastaan”.
Ukraina-studiossa käsitellään myös Venäjän mahdollista suurhyökkäystä sodan vuosipäivän lähestyessä.
