Main ContentPlaceholder
Solumaatalouden avulla voitaisiin lisätä omavaraisuutta, sillä bioreaktorit voivat sijaita missä tahansa.
Vuodesta 2050 puhutaan ajankohtana, jolloin perinteiset ruoantuotannon menetelmät eivät enää riitä. Tällöin maapallon väestön arvioidaan ylittävän kymmenen miljardin rajan. Samalla ilmastonmuutoksen oletetaan pienentäneen merkittävästi käytössä olevaa viljelysalaa.
Nyt kehitteillä olevien uusien ruoanvalmistusteknologioiden uskotaan olevan vuonna 2050 laajasti käytössä. Erityisesti solumaatalouden ennakoidaan olevan yksi tärkeimmistä ratkaisuista, joilla ruokakriisi pystytään välttämään. Solumaatalous tarkoittaa ruoka-aineiden tuottamista mikrobeja tai eläin- tai kasvisoluja hyödyntämällä. Solumaataloutta voi verrata oluen panemiseen käymistankeissa. Solumaatalouden tuotantoprosessi on hyvin hallittu. Ruoaksi tuotettavaa solukkoa kasvatetaan tehdasmaisissa olosuhteissa bioreaktorin sisällä. Näin tuotantoprosessi on täysin riippumaton ympäristöolosuhteista.
Mutta pitäisikö uusista ruokateknologioista keskustella enemmän jo nyt? Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan myötä on käynyt selväksi, että väestönkasvu ja ilmastonmuutos eivät ole ainoita ruoan riittävyyteen vaikuttavia asioita.
”
Ruokaa voidaan jo nyt tuottaa sähkön avulla ilmasta.
Solumaatalous antaa mahdollisuuden lisätä omavaraisuutta erilaisten ruoka-aineiden tuottamisessa, sillä bioreaktorit voivat sijaita missä tahansa, valon, lämmön ja kosteuden määrästä riippumatta.
Solutehtaissa voidaan jo nyt esimerkiksi tuottaa sähkön avulla ruokaa pelkästä ilmasta. Tällöin mikrobi käyttää ravintonaan ilmassa olevaa hiilidioksidia ja muuttaa sen proteiiniksi.
Solutehtaissa voidaan myös ottaa hyötykäyttöön teollisuuden sivuvirtoja. Pekilo-sieni voi kasvaa syömällä metsäteollisuuden sivuvirtoja ja muuttaa ne bioreaktorissa kalarehuun sopivaksi raaka-aineeksi. Vastaavia mahdollisuuksia on monia.
Uudet ruoantuotantomenetelmät on heti alusta alkaen tehtävä kestävän kehityksen mukaisiksi. Esimerkiksi teollisuuden sivuvirtojen hyödyntäminen ohjaamalla ne raaka-aineeksi jollekin toiselle tuotteelle on erittäin tärkeää. Myös vettä on kyettävä kierrättämään.
Monissa solumaatalouden tuotantoprosesseissa ei synny sivuvirtoja, kun koko bioreaktorissa kasvatettu solumassa voidaan käyttää elintarvikkeena. Kiertotalousajattelu on oleellinen osa solumaataloutta. Solutehtaat tarvitsevat maapinta-alaa 90 prosenttia vähemmän ja tuottavat yli 70 prosenttia vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin perinteinen maatalous. Toki ne tarvitsevat toimiakseen energiaa, ja vihreä energiantuotanto on ratkaisevassa asemassa tässäkin.
Tavallinen kuluttaja voi jo nyt löytää ruokakaupasta tai ravintola-annoksesta quornia tai spirulinaa. Ne ovat esimerkkejä solumaatalouden keinoin tuotetuista elintarvikkeista. Kuluttajien tietoisuus solumaataloudesta on hyvin vähäistä. Sen mahdollisuuksia ei tunneta, eikä kaupallisia tuotteitakaan juuri tunnisteta. Aiheeseen tutustumisen jälkeen hyödyistä keskustelu on kuitenkin ollut helppoa.
Tulevaisuuden kuluttajien eli lukioikäisten opiskelijoiden kanssa toteutetuissa työpajoissa solumaatalouden mahdollisuuksiin suhtauduttiin avoimesti. Erityisen kiinnostavina pidettiin tulevaisuudenkuvia, joissa perinteinen ruoantuotanto ja uudet ruokateknologiat olivat rinnakkain ja tukivat toisiaan. Ruokaa viljeltiin pelloilla ja kaupunkipuutarhoissa, mutta samalla bioreaktoreita oli niin tehtaissa kuin kuluttajien keittiöissäkin. Aamiaisleivän tomaatti noudettiin kerrostalon kattopuutarhasta, ja kananmunan proteiinia tuotettiin oman keittiön pöydällä olevassa bioreaktorissa.
Uusien elintarvikkeiden tuominen markkinoille on yrityksille hidasta ja kallista. Jotta tuotteet voivat menestyä, niiden on saavutettava kuluttajien suosio ja hyväksyntä. Siksi uusia ruoantuotantoteknologioita on kehitettävä yhdessä kuluttajien kanssa.
Solumaatalous tulisi nähdä välttämättömänä osana vihreää siirtymää, jossa Suomi kykenee olemaan eturintamassa. Onhan meillä jo esimerkiksi solukahvi sekä kananmunan valkuainen, joka on tuotettu ilman kanoja.
Anu Seisto ja Anneli Ritala
Seisto on tiimipäällikkö ja Ritala johtava tutkija Teknologian tutkimuskeskus VTT:ssä.
Lukiolaisia innostaneisiin Tulevaisuuden ruoka 2100 -kortteihin voi tutustua täällä.
Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.
