Baltiasta alkoholia Suomeen etämyynyt mies sai tuomion veronmaksun laiminlyönnistä, mutta ei alkoholilain rikkomisesta.
Hovioikeus päättyi eri kannalle kuin käräjäoikeus, joka oli aiemmin hylännyt syytteet. Kuva: Markku Ulander/Lehtikuva
Sami Noponen
Helsingin hovioikeuden tällä viikolla tekemä päätös voi olla vedenjakaja suhteessa alkoholin etämyyntiin ulkomailta.
Näin arvioi Suomen alkoholilainsäädäntöön perehtynyt asiantuntija.
Taustalla on lähes vuosikymmenen takainen tapaus, jossa suomalaismies myi vuosien ajan alkoholia Baltiasta Suomeen verkossa. Mies sai tiistaina hovioikeudessa kahden vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen törkeästä veropetoksesta.
Oikeuden päätöksen mukaan miehen yhtiö oli järjestänyt asiakkaiden tilaamien alkoholijuomien kuljetusta niin, että kyse oli valmisteverolaissa tarkoitetusta etämyynnistä. Tuotteista ei maksettu veroja Suomeen.
Verottajan kannalta verojen maksaja riippuu siitä onko kyseessä etämyynti vai etäosto. Jälkimmäisessä kuljetuksen ja verot hoitaa ostaja, etämyynnissä taasen myyjä.
Etämyyntiä on myös tilanne, jossa myyjä ohjaa sivuiltaan ulkopuolisen kuljetusliikkeen pakeille, kuten nyt tapahtui. Etäostosta on taasen kyse silloin, jos ostaja itsenäisesti laittaa kuljetusliikkeen noutamaan itselleen tilauksen toisesta jäsenvaltiosta.
Baltian etämyynnissä ei ollut kyse alkoholilain rikkomisesta, vaan hovioikeuden päätös keskittyi verojen maksamatta jättämiseen. Oikeus hylkäsi syytteen törkeästä alkoholirikoksesta.
Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden tohtorikoulutettavan Kukka Kuuselan mukaan hovioikeuden linjaus selkeyttää lainsäätäjän suhdetta alkoholin etämyyntiin.
– Lainsäädännössä etämyyntiä ei ole kielletty. Lähtökohtaisesti se, mikä ei ole laissa kiellettyä, on sallittua, Kuusela toteaa.
– Tämä tuo asiaan selvyyttä, vaikka hovioikeuden päätös ei ole vielä lainvoimainen ja siitä saatetaan valittaa korkeimpaan oikeuteen, jos siihen myönnetään lupa.
Samalla selkeytyvät Kuuselan mukaan etämyyjää koskevat lakisääteiset velvollisuudet. Verottajaa kiinnostavat tuontialkoholista kerättävät arvonlisäverot ja valmisteverot, joihin kuuluu alkoholivero ja juomapakkausvero.
– Yleisesti ottaen verot tulevat etämyyjän hoidettavaksi, jonka pitää ilmoittautua keskitettyihin rekistereihin taikka Suomessa arvonlisäverovelvolliseksi. Kun nämä asiat on hoidettu, pitäisi etämyynnin olla lainsäätäjän puolesta lähtökohtaisesti sallittua, Kuusela sanoo.
Suomen voimassa oleva alkoholilaki ei tunne käsitteitä verkkokauppa tai etämyynti, mikä on suuri syy sekaannuksiin.
Viranomaisilla on ollut asiasta erilaisia näkemyksiä. Käytännössä asia on edennyt Valviran käynnistämien oikeustapausten kautta. Niissä on otettu kantaa siihen, onko kyseessä etämyynti- vai etäosto, vai alkoholin luvaton vähittäismyynti Suomessa, jonka lainsäätäjäkin selkeästi kieltää.
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on ottanut asiaan tiukan kannan, joka ei ole jättänyt alkoholin etämyyjille juuri liikkumavaraa. Tätä Kuusela arvostelee.
– Toivoisin, että hovioikeuden nyt ottama oikeudellinen kanta huomioitaisiin myös siellä, missä etämyynti ja vähittäismyynti on aika pitkälti rinnastettu, vaikka kyse on kahdesta täysin eri asiasta, Kuusela sanoo.
– Kansanterveydelliset perusteet ja monopolilainsäädäntö ovat menneet hiukan sekaisin etämyynnin kanssa.
Asiaan on kiinnittänyt huomiota myös EU:n komissio, joka on pyytänyt tietoja Suomen alkoholilaista ja alkoholijuomien myynnin mahdollisista esteistä. Taustalla olivat asiasta tehdyt kantelut.
Komissio on arvioinut, että Suomen nykyinen alkoholilaki voi olla EU:n lainsäädännön kannalta ongelmallinen. Komissio käynnistikin alkuvuodesta 2021 niin sanotun EU-Pilot-tutkintamenettelyn.
Komissio selvittää nyt, onko Suomi mahdollisesti rikkonut EU:n lainsäädäntöä alkoholin etämyyntiin liittyvillä käytännöillään.
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ei ole toistaiseksi vastauksissaan luvannut muutoksia alkoholilainsäädäntöön, vaan on vedonnut Suomen alkoholin vähittäismyyntiä koskeviin säädöksiin.
Asiasta kirjoitti aiemmin Helsingin Sanomat.
