Yrittäjä Laura Johansson kohtasi käsiaseella osoittavan ryöstäjän – pitkään pelkkä ovikellon ääni kylvi hänessä pelkoa

– Yhtäkkiä huomasin tuijottavani käsiaseen piippuun. Mietin että lähteekö nyt henki. Muistan miltä se tuntui ja paniikin mikä siinä tuli, kertoo kemiläinen yrittäjä Laura Johansson.

Kaikki alkoi vuoden 2017 sunnuntaina kun Johansson teki valmistelevia töitä omistamansa kebab- ja hampurilaisravintolan takaosassa. Ulko-oven ovikello soi merkiksi, että enää hän ei ole yksin vaan ravintolan tiskille on saapunut asiakas. Tai niin Johansson ainakin luuli.

Ravintolaan oli saapunut naamioitunut ja aseella varustautunut mies.

– Ei ole yhtään liioiteltua sanoa, että sellaisessa tilanteessa kelaa elämänsä läpi. Muutamassa sekunnissa ehti ajatella, että jos nyt kuolen niin miten kaikki muut pärjäävät. Lapsi oli silloin vielä nuori ja mietin miten hän pärjäisi.

Ryöstäjä oli odottanut sopivaa hetkeä, jolloin paikalla ei ollut asiakkaita. Johansson joutui selviämään tilanteesta yksin.

– Tilanne oli niin lamaannuttava ja kokonaisvaltainen, että koko kroppa meni sekaisin. Pelko tuntui oikeasti ihan varpaissa asti. Vaati hirveän määrän voimia, että pystyi ylipäätänsä liikkumaan.

Kävi mielessä, että hän saattaa jopa vahingossa ampua minut.

Laura Johansson

Myöhemmin Johansson on nähnyt koko tapahtuman videolta. Selvisi, että ryöstäjä oli nuori mies.

– Huomasin kyllä jo silloin, että hän oli aika epävarma. Kävi mielessä, että hän saattaa jopa vahingossa ampua minut. Hän ei ollut sellainen pahimpien painajaisten suuri korsto, mutta tilanne oli silti äärimmäisen pelottava.

Ryöstötilanne päättyi kun Johansson pääsi pakenemaan ravintolan takaoven kautta ulos.

– Juoksin viereiselle puistoalueelle. Siellä vastaan tuli tuttu henkilö, joka soitti kaverina poliisit. Sillä välin ryöstäjä tyhjensi kassan ja pakeni pyörällä paikalta.

Vaikka ryöstötilanne oli ohi, se jätti pysyvät jäljet.

– Tuntui että kroppani oli seuraavat kaksi viikkoa hälytystilassa. Vaikka pää yritti sanoa, että tilanne on ohi, niin kroppa olisi halunnut edelleen juosta karkuun. Meni myös kauan, että opin taas nukkumaan.

Yrittäjänä Johanssonin oli mahdotonta pitää pitkää sairauslomaa. Jo alle viikossa hän palasi takaisin myyntitiskin taakse.

– En olisi missään nimessä halunnut olla töissä, mutta oli pakko. Olimme juuri lukeneet lehdestä, että saattaisimme menettää myös liiketilamme. Ensimmäiset viikot vain itkin töissä, että haluaisin ja minun pitäisikin olla vapaalla, mutta en vain voinut. Töitä piti tehdä entistä enemmän.

Lopulta ryöstö laukaisi Laura Johanssonissa traumaperäisen stressihäiriön. Töissä pelon tunteen saivat aikaan muun muassa vanha ovikello ja huivia käyttävät asiakkaat.

– Kun hiljaisena hetkenä takahuoneessa kuuli ovikellon soivan, niin se laukaisi ahdistus- ja stressioireet. Piti kävellä tiskille ja koskaan ei voinut tietää mikä siellä odottaa.

Pelon tunteita saivat aikaan myös nuoret mopomiehet.

– Kun he ottivat kypärän päästä niin usein alla ollut tuubihuivi jäi kasvojen eteen. Alussa tunsin ahdistusta myös koronamaskeista kun asiakkaiden kasvot olivat peitettyinä.

Elämän suunta muuttui tapahtuneen jälkeen täysin

Tapahtuneen jälkeen Johanssonin elämä on muuttunut monin tavoin. Hän erosi parisuhteestaan ja on kiinnittänyt aiempaa enemmän huomiota myös muihin ihmissuhteisiin.

– Olen elänyt enemmän tiedostaen, että mikä tahansa päivä voi olla viimeinen. Ja miettinyt kuinka haluan elän loppuelämäni ja käytän aikaani. Olen luopunut myös kuluttavista ihmissuhteista.

Myös Johanssonin omistama ravintola on muuttanut uusiin tiloihin. Muuton myötä muun muassa myyntitiskin turvallisuutta ja suojausta on parannettu. Myös ahdistuksen laukaissut vanha ovikello sai lähteä.

Ryöstäjä pyysi anteeksi

Ajan ja oikeudenkäynnin myötä Johanssonin olo on helpottunut. Johanssonin mukaan toipuminen lähti kunnolla käyntiin juuri oikeudenkäynnin jälkeen.

Silloin hän tapasi nuoren ryöstäjän, joka pyysi anteeksi.

– Näin, että hän oli todella huonossa paikassa omassa elämässään. Hän olisi todellakin tarvinnut kaikenlaista apua, ettei tähän pisteeseen olisi päädytty. Tunsin jopa sympatiaa ja sääliä häntä kohtaan, kertoo Johansson.

Valokuvamallina voi heittäytyä ja irtautua arjesta

Laura Johansson on mallina marraskuussa Torniossa esillä olevassa Kauan vaiettu-valokuvanäyttelyssä. Valokuvaaja Hannele Heikkisen näyttelyn aiheena on ihmisten sairaudet, jotka eivät näy ulospäin.

– Minusta on todella tärkeää tuoda esille, ettei kukaan voi koskaan tietää mitä ihminen käy läpi sisällään. Minuakin pidetään peruspositiivisena ja iloisena ihmisenä, mutta syvällä sisällä on paljon muutakin. Täysin ehjänä ei välttämättä pääse eteenpäin.

Johanssonille mallina oleminen on rakas harrastus ja terapeuttinen henkireikä.

– Se on ehkä jopa pakoa arjen puurtamisesta. Töissä sitä on hyvin arkinen, mutta minun intohimona on aina ollut vaatteet ja pukeutuminen, tavallaan itsensä uudelleen luominen.

Jokainen valokuvaustilanne on kuin jännittävä seikkailu uuteen maailmaan.

– Rakastan valokuvausprosessia. Tykkään leikkiä meikeillä, peruukeilla ja vaatteilla. Joka kuvaukseen tykkään luoda itseni aina uudestaan ja uudestaan.

Kuuntele Laura Johanssonin ja valokuvaaja Hannele Heikkisen yhteishaastattelu:

Valokuvanäyttely muistuttaa näkymättömistä sairauksista – "Usein he eivät saa tukea ja heitä ei oteta tosissaan"

Lue myös:

Kemissä aseellisesta ryöstöstä epäilty mies on otettu kiinni

Aiheesta voi keskustella Yle-tunnuksella 27.11. klo 23 saakka