Matematiikka yhdistää kahta nuorta helsinkiläistä, samoin kansainvälinen kilpailu. Elias Simojoki kisaa tietotekniikassa kansainvälisellä tasolla ja Ville Uotila matematiikassa. Lisäksi Uotila myös ohjaa muita.
Saara Hirvonen,
Nina Svahn
Indonesiassa kisataan kansainvälisellä tasolla nuorten tietotekniikkaolympialaisissa alkavalla viikolla. Helsinkiläinen abiturientti Elias Simojoki osallistuu olympialaisiin ja on matkustanut Indonesiaan perjantaina. Hän on yksi neljästä Suomen edustajasta.
– Vähän jännittää, mutta todella innostunein mielin olen lähdössä noin eksoottiseen maahan ja kilpailemaan asioista, mistä pidän, hän kertoi ennen matkaansa.
Simojoki sai tiedon pääsystään kisoihin alkukesästä. Hän oli osallistunut Saksassa järjestettyyn tietotekniikkakilpailuun ja sen jälkeen muutamaan harjoituskilpailuun. Valinta tehtiin niiden jälkeen.
– Fiilis oli sellainen, että pitää vielä harjoitella. Yksi suomalainen sai Saksassa kultaa, mutta me loput viisi olimme aika tasaisia. Kisa oli vähän meidän kaikkien viiden välillä, ketkä meistä pääsee, Simojoki kertoo.
Hän piti jo Saksan kisamatkastaan.
– Oli tosi hauskaa olla siellä Saksassa. Kisat eivät olleet etänä, pääsi tapaamaan fiksuja ihmisiä muualta maailmasta ja viettämään aikaa niiden kanssa ja tietenkin kilpailemaan myös.
Simojoki kertoo harjoitelleensä ennen tätä matkaa ongelmanratkaisukykyään ja tehneensä mahdollisimman paljon tehtäviä. Hänellä on jo teoreettista osaamista ja tekniikan taitoja, joten hän halusi vahvistaa tehtävien ratkomista.
Hän oli pakannut läppärin myös matkalaukkuunsa, sillä hän aikoi treenata vielä matkan aikana. Tietokoneen lisäksi tarvitaan perinteisempiä työvälineitä.
– Tykkään tietokoneesta ja se on päätyökalu, mutta kynä ja paperi auttavat ongelmanratkaisussa. Ratkaisen ongelmia piirtämällä.
Kaksipäiväisissä kisoissa kirjoitetaan Simojoen mukaan koodia, sillä kilpailijoiden pitää ratkaista tehtäviä koodaamalla. Ratkaisut pisteytetään ja palkinnot jaetaan pisteiden perusteella.
– Yleensä annetaan jotain numeroita ja sitten niiden numeroiden perusteella pitää laskea jotain, mutta tehtävätyypit ovat tosi erilaisia, ei niitä pysty millään täysin ennustamaan.
18-vuotias helsinkiläinen opiskelee Ressun lukiossa. Hän on aina pitänyt matematiikasta, mutta todellinen innostus heräsi ysiluokan lopussa ja lukion alussa.
– Ysiluokan lopussa käytin todella paljon aikaa vaan matematiikan tekemiseen, jolloin tulin paljon paremmaksi siinä ja yhtäkkiä lukion matematiikka olikin helpompaa kuin muilla.
Simojoki löysi ensin kilpamatematiikan ja sen jälkeen kilpakoodauksen.
– Tosi paljon tykkään siitä ja jatkoin sitä, harjoittelin paljon ja nyt ollaan täällä.
Lukion ohella hän on suorittanut tietojenkäsittelyn avoimen yliopiston kursseja Helsingin yliopistoon. Tavoitteena hänellä on tietojenkäsittelytieteen tutkinto.
– Olisi hauska mennä jonnekin ulkomaille opiskelemaan, sen jälkeen ehkä työllistyä koodausalalle.
"Siitä tuli hyvä fiilis ja se on käytännössä se, mikä siinä matematiikassa innostaa"
Ville Uotila on 20-vuotias ja hän opiskelee Helsingin yliopistossa matematiikkaa. Lisäksi hän valmentaa muita matematiikkaleireillä ja -viikonlopuissa Valkeakoskella.
Ohjaukseen voi osallistua kuka tahansa lukioikäinen tai nuorempi. Leireillä tehdään harjoituskokeita ja opetetaan erilaisia kiinnostavia aiheita kilpamatematiikasta, mutta samalla se on tärkeä sosiaalinen kokemus.
– Tosi iso osa parhaista kavereistani on juurikin kilpamatematiikan kautta hankittuja. Siellä on tosi paljon samankaltaisia ihmisiä, joilla on samankaltaiset kiinnostukset ja se on tärkeää.
Uotilan kiinnostuksen taustalla on matemaattinen lause.
– Minun sellainen tosi syvä into matematiikkaan lähti siitä, kun näin erään kiinnostavan lauseen. Mietin, miten tämä voi olla totta. Lähdin selvittämään, miten voin oppia tämän lauseen todistuksen ja sen takana olevan syvän teorian.
Uotilan mukaan se oli hyvin monimutkainen, vaati todella paljon tietoa ja taitoa. Hän kuitenkin halusi opiskella niitä asioita, joita tarvitaan sen todistuksen ymmärtämiseen. Nyt hän sen osaa.
– Siitä tuli hyvä fiilis ja se on käytännössä se, mikä siinä matematiikassa innostaa. Haluaa oppia lisää ja lisää.
Uotila myöntää, että häntä kiinnostaa tällaiset pienet matemaattiset faktat, jotka kuitenkin vaativat todella syvää teoriapohjaa. Myös Uotilalle parhaat apuvälineet ovat kynä ja paperi, joille voi hahmotella ratkaisua.
Hän osallistui viime vuonna matematiikkaolympialaisiin, silloin ne pidetiin etänä. Matematiikkaolympialaisten tehtävät ovat vaikeita kilpamatematiikan tehtäviä.
– Ne ovat yleensä matemaattisia pulmia. Jos joku on koskaaan kilpaillut valtakunnallisissa matematiikkakilpailuissa, voi kuvitella, minkälaisia ne ovat, mutta todella paljon vaikeampia. Pärjäsin ihan hyvin.
Hän sai viime vuoden matematiikkaolympialaisissa pronssia.
Uotilan mukaan Suomi pärjää kansainvälisissä tiedeolympialaisissa keskitasoisesti. Parhaiten kisoissa ovat pärjänneet Kiina, Venäjä, Yhdysvallat ja monet Itä-Euroopan ja Itä-Aasian maat.
Iso tekijä on kulttuurisessa suhtautumisessa matematiikkaan, hän toteaa.
– Esimerkiksi Venäjällä tai ylipäätään entisissä neuvostomaissa on ollut hyvin erilainen kulttuuri matematiikan suhteen, arvostusta sitä kohtaan. Käsittääkseni siellä on myös sellainen opetusjärjestelmä, joka on painottanut matematiikkaa hyvin paljon ja sitä on opetettu eri tavalla kuin meillä.
Voit keskustella aiheesta alla. Keskustelu on auki 8.8. kello 23 asti.