Main ContentPlaceholder
Näyttelijä Vilma Melasniemi on viihtynyt Kom-teatterissa viimeiset 15 vuotta. ”Teatterityö on kuningaslaji siinä haastavuudessaan ja sitovuudessaan, ja sitä ei saa, ellei sitoudu”, hän sanoo.
Vilma Melasniemi on kuulunut Kom-teatterin näyttelijäkuntaan vuodesta 2008. Parhaillaan hän esiintyy näytelmässä Rikkaruoho, jonka takia hänen hiuksensa on värjätty osittain petroolin väriseksi. Kuva: Juha Salminen / HS
Riitta Koivuranta HS
Yleisö taputtaa vimmatusti.
Näyttämöllä seisovan Vilma Melasniemen silmissä kimmeltää kyyneleitä. Kom-teatterin Rikkaruoho-esitys on juuri päättynyt.
Hetki, jolloin esitys on ohi, on näyttelijälle aina hieman pökerryttävä, sillä niin yhtäkkinen on repäisy ulos näytelmän maailmasta. Niissä tilanteissa Melasniemen mielessä myllää heti monenlaisia tunteita.
”On epäilyksen, häpeän, paljastumisen ja riittämättömyyden tunteita. Pitää tosi paljon yrittää hyväksyä, että se oli siinä, jotta saa itsensä irti tarinasta.”
Melasniemen mielestä olisi hölmöä väittää, etteikö näyttelijä kävisi läpi moniakin tunnepisteitä uppoutuessaan tarinaan ja kohtauksiin. Häntä itseään ne auttavat antautumaan prosessille. Silti hän pyrkii välttämään teknisen ja tunteellisen erottelua, koska esitykset ovat kuitenkin lopulta vain toistamista.
”Usein tuntuu, että työskentelen epämukavuuden kanssa silloin, kun harjoitellaan, ja mukavuuden kanssa silloin, kun toistamme, koska toistaminen on turvallinen konsepti.”
Toistaminen voi joskus olla myös vahingollista. Kun Melasniemi kolme vuotta sitten näytteli Kom-teatterin Poika-näytelmässä, hänen roolihahmonsa pesi lavalla neljä kertaa viikossa ikkunoita niin paljon, että olkapäähän tuli rasitusvamma.
”Ei kukaan varmaan toista joitain niin epäergonomisia asioita yhtä intensiivisesti kuin näyttelijä sitten, kun se päättää tehdä jotain”, Melasniemi sanoo ja nauraa.
”Siksi olen hankkinut 50-vuotislahjaksi itselleni lihaksia.”
Kom-teatteri on ollut Melasniemen ”koti” vuodesta 2008. Hän laskee tehneensä uransa aikana Komissa lähemmäs 30 teosta ensi-iltaan, ja niistä näytelmien kotimaisia kantaesityksiä on ollut 19. Monet ovat olleet uusista romaaneista tehtyjä näytelmiä, kuten Kohti, Totta, Karkkipäivä, Veriruusut ja Rikkaruoho.
Niistä puhuminen saa Melasniemen innostumaan: ”Miten ihmeellisten kirjailijoiden teksteihin ja ohjaajien näkemyksiin täällä on saanut tutustua.”
Kun Kom sovitti vuonna 2009 näytelmän John Irvingin romaanista Kaikki isäni hotellit, kirjailija tuli henkilökohtaisesti katsomaan esityksen. Kirjailijan tapaaminen onkin yksi Melasniemen uran kohokohdista, sillä Kaikki isäni hotellit lukeutuu hänen lempiromaaneihinsa.
Kun Kom-teatterissa vuonna 2009 esitettiin näytelmää John Irvingin romaanista Kaikki isäni hotellit, kirjailija tuli henkilökohtaisesti katsomaan esityksen. Vilma Melasniemen (vas.) kanssa esityksessä näyttelivät Niko Saarela ja Marjut Maristo. Kuva: Aleksi Kinnunen
Suurissa teattereissa näyttelijät eivät vastaa ohjelmistovalinnoista, mutta ryhmämuotoisessa Komissa se on aivan normaalia. Matalan hierarkian talossa taiteellinen henkilökunta tutustuu käsikirjoituksiin ja tekijöihin ja suunnittelee ohjelmistoa kimpassa. Melasniemelle tyyli sopii, sillä hän on aina tykännyt toimia järjestöissä ja yhdistyksissä, erilaisissa porukoissa.
Nuorena hän oli mukana bänditouhuissa. Esimerkiksi Ultra Brassa hän oli mukana solistina aivan sen alkutaipaleella, ja hän on laulanut myös Donits-Osmo Experience -yhtyeessä, johon kuului muun muassa hänen veljensä Joel Melasniemi sekä Ville Valo. Melasniemen mukaan kyse oli ”huutamispunkista”.
”Mutta jo sieltä asti olen ymmärtänyt, että sellainen yhteistoiminta on kivaa.”
Teatterikorkeakoulun jälkeen Melasniemi elätti itsensä kymmenen vuotta freelancerina, mutta viimeiset 15 vuotta hän on kuulunut Komin ensembleen.
”Sitoutuminen Komiin tuntuu itsellekin radikaalilta. Teatterityö on kuningaslaji siinä haastavuudessaan ja sitovuudessaan, ja sitä ei saa, ellei sitoudu”, Melasniemi sanoo.
Samassa teatterissa näyttelee myös Melasniemen puoliso Juho Milonoff. Intensiivinen yhteistyö puolison kanssa sujuu, ovathan he saaneet harjoitella sitä jo vuosia, sillä he olivat aikoinaan samaan aikaan Ylioppilasteatterissa ja opiskelivat Teatterikorkeakoulussakin samalla vuosikurssilla.
On luonnollista, että yhteiset työt tulevat myös yhteiseen kotiin. Melasniemi sanoo kaipaavansa välillä muitakin työkavereita kuin puolisoaan, joihin voi ”luontevasti puskuroida työhön liittyviä asioita”.
”Tarvitsen myös elämänkumppania ja tukea, mutta pakko sanoa, että Juhossa on ollut aina aika sparraava puoli, ja olen saanut sitä käyttää hyväkseni. Onneksi emme ole toistemme ainoat silmät.”
Kom-teatterin tilat sijaitsevat entisessä elokuvateatterissa. Vilma Melasniemi kertoo, että katsomon kauniit penkit ovat alkuperäiset. Kuva: Juha Salminen / HS
Melasniemi kertoo, että hän on jo tässä iässä tietenkin saanut kuulla kommentteja siitä, että pitäisi ymmärtää vähitellen antaa tilaa nuoremmille.
”Olen itse kokenut monen ikäisen työyhteisön vahvuutena, eikä oppiminenkaan lopu johonkin tiettyyn ikään. Minulla on poikkeuksellisen kannustavat nuoret kollegat lähelläni, Ella [Mettänen], Miiko [Toiviainen] ja Lauri [Maijala], joiden kanssa on innostava tehdä töitä”, hän sanoo.
”Totta kai teatterialalla on tosi kovat paineet, kun rakenteet eivät tarjoa enää vakituisia töitä. Toisaalta nykyään ei automaattisesti haluta sitoutua pitkäksi aikaa yhteen paikkaan.”
Teatteritöidensä ohessa Melasniemi tekee myös paljon erilaisia äänitöitä. Hänet tunnetaan esimerkiksi suositun Sohvaperunat-ohjelman kertojanäänenä. Nuorempana myös dubbauksia tehnyt Melasniemi sanoo äänitöiden opettaneen hänelle paljon näyttelemisestä.
Melasniemi sanoo, ettei tapaa itse katsella vapaa-ajallaan juuri muita tosi-tv-ohjelmia, koska hän ”hamstraa draamaa”.
”Pystyn katsomaan tyttären pyynnöstä yhden jakson Selviytyjiä, ja hän selittää, mitä minun pitää ajatella siitä. Ja pystyn katsomaan Tanssii tähtien kanssa, kun kollega tanssii ja elän sen läpi.”
Kom-teatterin kevään esitys on Otto Gabrielssonin kirjaan perustuva Rikkaruoho. Siinä näyttelevät Niko Saarela (vas.), Juho Milonoff, Miiko Toiviainen sekä Ella Mettänen (edessä) ja Vilma Melasniemi. Kuva: Noora Geagea / Kom-teatteri
Juuri nyt Komissa esitetään näytelmää Rikkaruoho, joka perustuu Jörn Donnerin pojan Otto Gabrielssonin romaaniin. Niinpä Melasniemi nousee tämän kevään ajan teatterin lavalle neljä kertaa viikossa. Juuri ennen lavalle astumista hän tuntee itsensä yleensä virittyneeksi ja jännittyneeksi.
”Ja varsinkin lähellä ensi-iltaa odotan aina, että saan ruveta kokemaan sitä jännitystä. Vatsa menee kramppiin, annan sykkeen nousta ja tulee hiki. Vasta sen läpielettyä voi keskittyä paremmin siihen, mitä olen tekemässä, Melasniemi sanoo.
”Se on niin iso tunne, että se häiritsee toimintakykyä. Nykyään osaan jo odottaa sitä ja elää hellästi sitä läpi.”
Syntyi 1973 Helsingissä.
Opiskellut Teatterikorkeakoulussa 1994–1998.
Kom-teatterin vakituinen näyttelijä vuodesta 2008.
Näytellyt mm. Lilla Teaternissa, Tampereen Teatterissa ja Akseli Ensemblessa, jonka perustajajäsen on.
Tv- ja elokuvarooleja mm. Going to Kansas City, Levottomat, Luciferin viimeinen elämä, Herrat nauraa, Poikkeustila, Helsingin Herra, Mustat lesket, Syke, Pohjolan laki, Mädät omenat.
Tekee paljon äänitöitä. On mm. Sohvaperunat-televisiosarjan kertojanääni.
Naimisissa näyttelijä Juho Milonoffin kanssa. Perheeseen kuuluu kaksi lasta.
Täyttää 50 vuotta torstaina 30. maaliskuuta.