Main ContentPlaceholder
”Jos jotain työstäni kaipaan on se päivittäinen keskusteluyhteys ja ajatustenvaihto yritysmaailman terävimpien johtajien kanssa. Sitä suosittelisin poliitikoillekin”, sanoo Teknologiateollisuuden entinen varatoimitusjohtaja ja työmarkkinapomo Eeva-Liisa Inkeroinen, 60.
Entinen Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen seuraa tarkkaan päivän politiikkaa, taloutta ja yhteiskunnallista keskustelua, eikä meno aina miellytä. ”Se mikä hirvittää, on suruton velanoton ilmapiiri, joka tähän maahan on luotu.” Kuva: Juha Salminen / HS
Tuomo Yrttiaho
”Ei kai koira karvoistaan pääse”, sanoo Eeva-Liisa Inkeroinen.
Entinen Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja kertoo seuraavansa edelleen aktiivisesti työmarkkinoiden tapahtumia, vaikka jätti ne kuviot itse jo jokunen vuosi sitten.
”On kiinnostavaa arvioida, mitä pinnan alla tapahtuu”, hän selittää.
Nytkin hän myöntää vilkaisseensa viimeisimmät uutiset Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden työnantajien välisestä työriidasta juuri ennen syntymäpäivähaastattelun alkua.
Työmarkkinaneuvottelujen maailma on Inkeroiselle läpeensä tuttu. Moni asia saattaa jäädä ulkopuoliselta pimentoon, hän sanoo.
”Järjestöpolitiikka on yksi vaikuttava asia, sitten on erilaisia valta-asetelmia, jopa valtataisteluja, hyviä ja huonoja henkilösuhteita, vahvaa osaamista mutta myös ohutta osaamista. Ja kyllä toimintaa leimaa osittain myös puoluepolitiikka.”
Kuulostaa aikamoiselta peliltä.
”Sitä se onkin”, Inkeroinen sanoo ja nauraa.
”Mutta ei se ole vain erilaisten ongelmien temmellyskenttä. Edelleen fokuksessa on työehtosopimuksen aikaan saaminen.”
Tiukassa paikassa neuvottelijalla on oltava kyky ottaa vastuuta, ja toisaalta osaa myös valmistaa omia hallintoelimiään eri skenaarioihin, Inkeroinen jatkaa.
”Pitäisi osata luoda mahdollisimman realistinen tilannekuva. Epärealistisuus vain pitkittää neuvotteluja.”
Ja totta kai henkilökemiakin vaikuttaa.
”Parhaita kokemuksia omalta uraltani ovat neuvotteluprosessit, joissa on paljon erimielisyyksiä, mutta silti ilmapiiri on säilynyt iloisena ja jopa hauskana. Se kantaa eteenpäin. En valitettavasti voi kertoa tarkemmin, mutta uskon, että neuvottelukumppanit kyllä tietävät.”
Samaan hengenvetoon Inkeroinen sanoo pistäneensä merkille, kuinka etenkin someaikakaudella populismi on nostanut päätään myös neuvottelutilanteissa.
Viittaatko tällä erityisesti työntekijäpuoleen?
”Viittaan, mutta näen kyllä samoja merkkejä myös työnantajapuolella.”
Inkeroiselle työmarkkinajärjestössä työskentely oli selkeä tavoite jo nuorena oikeustieteiden opiskelijana. Hänen gradunsakin käsitteli työoikeutta.
”Jotenkin näin, että se olisi elävän elämän juridiikkaa.”
Hakeutuminen juuri työnantajapuolelle oli sekin selvää.
”Ehkä se tulee osittain verenperintönä, perheessä on ollut yrittäjyyttä. Koin sen tien omakseni.”
Elämänuraa ei ollut tarkoitus alalla rakentaa, mutta sellainen siitä lopulta tuli. Tehtävät vaihtelivat vuosikymmenten aika, mutta Inkeroinen pysyi yksityisen sektorin työnantajan leirissä: ensin Palvelutyönantajissa, sitten rakentamassa uutta EK:ta, EK:n työmarkkinapuolella ja viimeisenä vaiheena Teknologiateollisuuden palveluksessa aina vuoteen 2018 asti.
”Kaikki urani vaiheet ovat olleet minulle tärkeitä, olen saanut kattavan kuvan elinkeinoelämästä. Mutta aikani Teknologiateollisuudessa suorastaan avasi silmäni. Ymmärsin todella, miten Suomessa toimii paitsi suomalaisia yrityksiä myös yrityksiä, joiden juuret on Suomessa mutta jotka ovat onnistuneet kansainvälistymisessä ja ovat aidosti globaaleja toimijoita, oman alansa parhaita.”
Mitä kaikkea menestyminen onkaan vaatinut yrityksiltä: jatkuvaa innovointia, kehittämistä, kaikkien prosessien hallintaa sekä huippuunsa hiottuja strategioita.
”Ja erityisesti näitä yrityksiä yhdisti tahto onnistua.”
Yhteiskunnan on luotava olosuhteet, joissa yritys voi kukoistaa, Inkeroinen miettii. Entisen työmarkkinapomon ääni kuuluu selvästi.
”On äärettömän tärkeää, että Suomi pystyisi tarjoamaa kilpailukykyisen toimintaympäristön. Yritykset tuottavat sen rahan ja hyvinvoinnin, jolla yhteiskunta loppujen lopuksi toimii.”
Niin innostuneesti kun Inkeroinen työmarkkina-aiheista puhuukin, hän on tyytyväinen nykyiseen ulkopuolisen rooliinsa. Hän jätti entisen työelämänsä reilut neljä vuotta sitten, eikä ole katunut.
”Teimme mieheni kanssa yhteispäätöksen, kun molemmilla oli takana yli 30-vuotinen keskeytymätön työura. Elämä oli aika työntäyteistä ja hektistä. Tuli tunne, että olin saanut työstäni niin paljon. Otin aikaa itselleni.”
Hetki oli muutenkin oikea, sillä silloin oltiin juuri tehty työehtosopimusratkaisu ja sopimukset olivat kiinni pitkälle tulevaisuuteen.
”Jos jotain työstäni kaipaan on se päivittäinen keskusteluyhteys ja ajatustenvaihto yritysmaailman terävimpien johtajien kanssa. Sitä suosittelisin poliitikoillekin.”
Eteläranta vaihtui toisenlaisiin maisemiin. Nykyään suuri osa Inkeroisen vuodesta kuluu Etelä-Savossa, keskellä Puulavettä sijaitsevalla vajaan tuhannen hehtaarin saarella, joka on asutettu 1600-luvulla. Siellä on Inkeroisen toinen koti.
”Se on isäni vanha lapsuudenkoti. Saarella on aika ainutlaatuinen yhteisö. Edelleen pääsääntöisesti samojen 1600-luvulla tulleiden sukujen jälkipolvet asuvat siellä, minä mukaan lukien.”
”Olen hyvin tyytyväinen elämääni, saan tehdä sitä, mikä minua kiinnostaa. Toisaalta voin myös palata työelämään, jos jotain sopivaa osuu kohdalle.”
Kuka?
Eeva-Liisa Inkeroinen
Yhteiskunnan on luotava olosuhteet, joissa yritys voi kukoistaa, Eeva-Liisa Inkeroinen miettii. Kuva: Juha Salminen / HS