Äidin raastava tuska poikansa puolesta: "Hänet lääkittiin täysin turraksi"

Joacimin äiti Pia on pelännyt vuosien ajan, että hänen poikansa elämä päättyisi ennenaikaisesti.

– Joacimin velipuoli kuoli heroiiniin ollessaan 19-vuotias. Joacimilla oli aikuisiällä vakavia traumaperäisiä mielenterveyden ongelmia, joihin hän yritti saada apua. Riittävää apua ei kuitenkaan hänelle annettu, Pia kertoo.

Välillä Joacim oli niin huonossa kunnossa, että hän joutui asumaan äidin luona. Terveydenhuollon potilaskirjaukset tuolloin 30-vuotiaasta Joacimista ovat kylmäävää luettavaa.

”Tulee äidin saattamana voimakkaan ahdistuksen takia. Fyysisesti vapiseva ja tärisevä. Ei osaa nimetä mitään laukaisevaa tekijää ahdistuksen lisääntymiselle, ahdistus jatkunut niin pitkään.”

– Joacimille annettiin vain lisää lääkkeitä. Hänet lääkittiin täysin turraksi, Pia sanoo.

”Käynyt aiemmin Haartmanin päivystyksessä ahdistuksen vuoksi. Ohjattu terveysaseman psykiatriselle sairaanhoitajalle. Nyt tilanne kotona mennyt huonommaksi. Potilaalla ja äidillä toive potilaan saamisesta hoitoon sairaalaan edes hetkeksi.”

Pia kertoo, että avun viipyminen syvensi Joacimin psyykkisiä ongelmia. Joacim pääsi lopulta keväällä 2018 kahdelle sairaalajaksolle, joissa hoidon pääpaino oli lääkityksessä. Joacimin tilanne ei parantunut. Vuosien varrella määrättyjen lääkkeiden lista on pitkä.

”Sitalopraami, Venlafaksiini, Voxra, Brintellix, Propral, Ketiapiini, Breksipipratsoli, Diapam, Opamox, Tenox, Pregabaliini, Olazapin, Mirtatzapin, Rxulti, Temesra, Norflex, Atarax, Buspiron.”

– Kerran lähdin ajamaan Joacimia päivystykseen, enkä ollut varma, selviääkö hän hengissä edes sinne saakka. Hän oli niin hajalla ja halusi vain sairaalaan sisälle. Joacimia ei otettu kuitenkaan sairaalaan. Lopulta jouduin viemään hänet Eiran yksityiseen sairaalaan. Viikonloppu maksoi tuhansia euroa.

Diileri yläkerrassa

Monien vaikeiden vaiheiden jälkeen Joacim sijoitettiin mielenterveyskuntoutujille tarkoitettuun tukiasuntoon, jonka toimintaperiaatteiksi kerrottiin päihteettömyys.

– Paikassa piti olla kuntoutusta, mutta todellisuudessa siellä ei ollut muuta kuin asunto. Välillä järjestettiin bingo, ja sitten täytettiin dosetit, Joacim kertoo.

Joacim itse arvioi, että hänelle kehittyi riippuvuus lääkärien määräämistä lääkkeistä. Riippuvuus syveni, kun hän käytti lääkkeitä alkoholin kanssa.

”Potilas kertoo veljen kuolleen heroiiniin ja pelkää huumeita. Sanoo, että ajatus siitä, ettei saa mitään apua ja tarvitsee sitten jotain kovia huumeita. Määrätään Diapam 2-3/pv.”

– Olin niin musertunut kaikesta, että ovi huumeillekin aukesi. Huumeita oli tukiasuntolassa saatavilla helposti. Yläkerrassani asui täysipäiväinen huumediileri, jolta sain amfetamiinia. Se poisti kärsimykseni hetkessä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, Joacim kertoo.

Joacimin ensimmäinen Subutex-kokeilu meinasi päättyä huonosti, koska hän ei tiennyt, että yhteisvaikutus alkoholin ja lääkkeiden kanssa voi aiheuttaa hengityslaman.

– Menin tajuttomaksi. Toinen käyttäjä elvytti minut, mutta ambulanssia ei soitettu, koska siitä olisi voinut seurata ongelmia asuntolassa.

Joacimin sisko Heidi-Lii muistaa erityisen tarkasti Joacimin tukiasuntoajan.

– Joacim soitti ja oli täysin sekaisin. Lähdin heti tukiasunnolle ja kuulin, että edellisenä iltana Joacim oli jouduttu kantamaan kotiin, kun hän oli ollut niin huonossa kunnossa.

Kun Heidi-Lii sai tietää, että huumeet olivat peräisin yläkerrasta, hän meni pitämään diilerille puhuttelun.

– Pöydällä oli kasoittain huumeita. Kysyin, miltä tuntuisi, jos minä myisin heidän läheisilleen hengenvaarallisia huumecocktaileja. Keskustelu kesti tunnin, ja pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, ettei Joacimille enää myydä.

Heidi-Lii kertoo, että hän oli yhteydessä myös asumisyksikköön. Diileri joutui kuitenkin muuttamaan pois vasta Heidi-Liin neljännen puhelun jälkeen.

Kotikatko vaatehuoneessa ja teltta parvekkeella

Joacim julkaisi Facebookissa videon, jossa hän kertoi tarvitsevansa apua päihderiippuvuuteen. Joacimin kouluaikainen kaveri Varpu näki videon, eikä ollut tunnistaa Joacimia samaksi henkilöksi, johon hän oli ollut koulussa ihastunut.

– Menin tapaamaan Joacimia tukiasuntoon, Varpu kertoo.

Varpu liittyi nopeasti Joacimin läheisten joukkoon ja alkoi taistella sen eteen, että Joacim saisi apua. Prosessin aikana Varpun käsitykset päihderiippuvuudesta ja siihen tarvittavasta hoidosta ovat muuttuneet täysin.

– Luulin, että katkaisuhoito riittää, ja sen jälkeen päihderiippuvainen kykenee olemaan raittiina. Näin ei tietenkään ole. Joacimin tilanne itse asiassa heikkeni jokaisella katkaisuhoitojaksolla, koska hänet lääkittiin aivan tolkuttomaan kuntoon.

Kuntien ja kaupunkien palveluohjauksessa on toimintatapa kierrättää asiakkaita katkaisuhoidossa useita kertoja. Jos asiakas haluaa pidempään kuntoutukseen, hän käy ensin katkaisuhoidossa ja lähtee sen jälkeen odottamaan päätöstä jatkosta kuukausienkin ajaksi. Mikäli jatkohoitoa myönnetään, asiakas käy uudelleen katkaisuhoidon, että hänet saadaan jatkohoitopaikan edellyttämään kuntoon.

Toimintatapa sekä ruuhkauttaa katkaisuhoitoasemat että kadottaa asiakkaat, jotka olisivat olleet motivoituneita hoitoon, mutta väsyivät kuukausien jonotteluun ja yhä uusiin katkaisuhoitoihin.

– Lopulta rakensin kotiin vaatehuoneeseen katkaisuhoidon Joakimille. Toisinaan laitoin hänet parvekkeelle telttaan, missä pystyin valvomaan hänen vointiaan, Varpu muistelee.

Joacimin hoitopolku oli rikkonainen eikä maksusitoumusta riittävän pitkään ja kuntouttavaan hoitoon Helsingistä myönnetty.

– Perusteena päihdepoliklinikan päätökselle oli se, että Joacimin kohdalla oli liian suuri riski, että hän raitistuu ilman kuntoutustakin, Varpu kertoo.

Läheisille ei jäänyt muita keinoja kuin lainata rahaa, joilla Joacimille maksettiin lyhyitä hoitojaksoja. Joacim pysyi hengissä, mutta ongelmaa ei voinut ratkaista liian lyhyillä hoidoilla. Koko vuosia kestäneen taistelun ajan Joacim itse pyysi ja halusi apua.

Kaupunkishoppailulla pääsy hoitoon

Epätoivoisten läheisten keskuudessa leviävät nopeasti huhut siitä, mitkä kaupungit myöntävät maksusitoumuksia hoitoon. Ainoa keino päästä osalliseksi tästä on muuttaa kaupunkiin, josta maksuja myönnetään.

– Olimme kuulleet, että Porvoosta pääsisi hoitoon ja Joacimin kirjat siirrettiin sinne, Pia muistelee.

Joacim pääsikin lyhyelle hoitojaksolle Joensuuhun, ja siellä hänen vointinsa alkoi ensimmäisen kerran kääntymään parempaan suuntaan. Joacimin valtavat lääkitykset purettiin pois.

Pyynnöistä huolimatta Porvoon kaupunki ei myöntänyt lisäaikaa hoitoon ja jo saavutettu tuloskin tuhoutui, kun Joacim sijoitettiin asumaan porvoolaiseen tukiasuntoon, missä muut asukkaat käyttivät aktiivisesti huumeita. Päihderiippuvaiselle on suuri riski ainakin raittiuden alkuvaiheessa olla käyttävien seurassa. Odotetusti Joacim retkahti ja palasi nopeasti alkupisteeseen.

Tämän jälkeen tarjolla oli enää avohoitoa, eli viikoittainen käynti päihdeklinikalla. Vaivalla puretut lääkelistat täyttyivät nopeasti uudestaan.

– Vaikka Joacim oli itsetuhoinen, hänelle määrättiin Porvoosta puolen vuoden Lyrica-resepti. Ajattelimme, että ehkä lääkäri toisiaan tietää, että se auttaa. Ehdin ajatella, että tästä lähtien Joacimilla on oudot silmät. Viiden minuutin kuluttua hän sai kouristuskohtauksen, Varpu sanoo.

Läheisten rukoukset hoidoista päättäville tahoille eivät tuottaneet tulosta. Viimeisenä keinona Varpu ja Pia olivat yhteydessä Joensuun hoitolaitokseen, mistä Joacim oli aiemmin saanut apua. Koska tilanne oli niin huono, hoitolaitos otti hänet sisälle, vaikka maksusitoumusta ei ollut.

– Sovimme, että Joacim sai olla hoidossa vuokrakuluja vastaan niin pitkään kuin hän tarvitsi.

Joacimin päihdekierre päättyi tällä reissulla.

Puuttuvat turvaverkot

Joacimin kuntoutus Joensuun Tervassalossa kesti kahdeksan kuukautta. Tänä aikana hänet vieroitettiin lääkkeistä. Hoito-ohjelmaan kuului tärkeänä osana myös Nimettömien narkomaanien vertaistukiryhmät. Joacim maksoi lainarahoilla itselleen terapian, sillä terapiaan ei myönnetä päihderiippuvaiselle ennen kuin hän on ollut kuusi kuukautta raittiina.

Nyt Joacim on ollut kaksi vuotta raittiina, ja hän opiskelee päihdetyöntekijäksi oppisopimuksella. Hän tekee pitkiä työvuoroja, jotta rahaa jäisi edes vähän. Palkasta ulosmitataan velkoja, jotka koostuvat hoitomaksuista. Avunsaantivaikeuksista huolimatta Joacim suhtautuu asioihin ymmärtävästi.

– En halua laittaa kaikkea päihdetyötä saman leiman alle. Tiedän, että on myös paljon ihmisiä ja tahoja, jotka tekevät todella hyvää työtä, Joacim sanoo.

Hän arvelee, että päättävissä asemissa olevien henkilöiden huonot päätökset johtuvat ainakin osittain tiedon puutteesta.

Tapahtumat ovat jättäneet Varpun, Heidi Liin ja Pian elämään monella tavalla pysyvät jäljet. Kaikkien taloudellinen tilanne on hoitomaksujen myötä vaikeutunut. Varpu tunnistaa sairastuneensa läheisriippuvuuteen.

– Läheisille aina sanotaan, että päästä päihderiippuvaisesta irti. En kuitenkaan voinut tehdä niin, koska yhteiskunta ei tarjonnut mitään vaihtoehtoja. En voi jättää toista kuolemaan.

Varpu oli pitkään työkyvytön, mutta tällä hetkellä hän on palannut takaisin työelämään.

– Maksoin omalla lainalla itselleni läheiskurssin, että sain itseni kuntoon. Nyt työskentelen päihdehoitolaitoksessa läheisterapeuttina.

Heidi-Liille tapahtumista on jäänyt syvät psyykkiset jäljet.

– Edelleen vanhat pelot heräävät, jos Joacim ei vastaa puheluun. Tällä hetkellä rakennamme suhdettamme uudestaan, Heidi-Lii kertoo.

Pia kertoo, ettei ole vielä pystynyt käsittelemään tapahtunutta.

– Vaikka Joacim on nyt turvassa, olen aivan rikki edelleen. On vaarallista uskotella, että yhteiskunnassa on turvaverkot, jos niitä ei käytännössä kuitenkaan ole.

Heidi-Lii, Pia ja Varpu haluavat kertoa lopuksi, miten paljon he arvostavat Joacimin tekemää henkistä työtä.

– Joacim on tehnyt valtavasti töitä itsensä kanssa päästäkseen siihen, missä hän nyt on. Olemme kaikki hänestä todella ylpeitä!

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia terveydenhuollon Joacimista tekemistä kirjauksista.