Atlantin yli soutava Jari Saario kertoo pelottavasta hetkestään: ”Tuntui kuin olisi voittanut Ässä-arvasta 20 000 euroa”

Palomies Jari Saario on soutanut yli 1 500 kilometriä matkallaan Atlantin yli.

Palomies Jari Saario on taittanut jo lähes neljäsosan hurjasta soutu-urakastaan Atlantin yli, mutta viime vuorokaudet ovat olleet rankkoja. Etenkin uni on jäänyt todella vähiin, mutta hyviäkin uutisia on.

Saario on soutanut nyt tasan kaksi viikkoa, ja Gran Canarialta 23. tammikuuta alkanut matka on edistynyt reilun 1 500 kilometrin verran. Matkaa Miamiin on jäljellä noin 5 500 kilometriä, ja kesäkuussa olisi vielä ohjelmassa paluu New Yorkista Lontooseen.

Saarion tavoitteena on olla ensimmäinen ihminen, joka soutaa edestakaisin Atlantin yli.

Ensimmäisen kaksiviikkoisen keskivauhti oli noin 4,5 kilometriä tunnissa, ja viime vuorokausina vauhti on ollut reilusti yli 5 kilometriä tunnissa.

Syynä ovat voimakas merenkäynti ja Saarion pitkät päivät.

– Saa tehdä koko ajan töitä, että pysyy kurssissa, mutta vauhti on sen mukainen, Saario kertoi maanantaina satelliittipuhelimen välityksellä.

– Nukkuminen ja syöminen on viimeiset kolme vuorokautta ollut vähän tekemätön paikka. Arkielämä on todella haastavaa. Soutupaikalla on ihan kiva olla, vaikka aallot tulisivat vähän raivollakin, mutta kaikki muu on hankalaa. Se oli toki tiedossakin, eikä tämän mikään helppo reissu pitänyt ollakaan.

Saarion mainitsemaan ”kaikkeen muuhun” kuuluu muun muassa veneen aurinkopaneelien päivittäinen puhdistaminen kuivuneesta suolavedestä, ruoanlaitto ja lepääminen.

Satunnainen aamukahvi maistuu kylmänäkin, samoin kuivamuona veteen sekoitettuna ilman kuumentamista.

Saario arvioi, että hän on nukkunut kolmen vuorokauden aikana yhteensä vain 6–7 tuntia.

– Pitää muistaa koko ajan, että on väsynyt. Pitää miettiä tarkemmin, ettei jää esimerkiksi mikään liina auki tai vastaavaa.

Energian tarpeeksi Saario arvioi ennen soutua noin 4 000 kilokaloria vuorokaudessa, mutta hän sanoo syöneensä koko kaksiviikkoisen ajan alle 2 000 kilokaloria vuorokaudessa.

– Olen tottunut tekemään hommia vähällä ruoalla. Tiedostan, että syön liian vähän, ei voi mitään. Vauhti on hyvä, se piristää mieltä. Tankkaan huomenna enemmän, kun sään pitäisi vähän tyyntyä.

Tunnelmaa piristi vauhdin lisäksi se, että perjantaina reistaillut vedentekolaitetta toimii taas.

Perjantaina Saario ei saanut laitetta sammumaan kuin vaivalloisella johtojen irrottamisella. Maanantaina oli juomavesi loppumassa, joten laite oli taas käynnistettävä.

– Sain täyteen kaikki kanisterit, ja laitoin kanisterit lokeroihin. Oli yksi pelottavimpia hetkiä, kun tuijotin katkaisijaa. Kun laite sammui, tuntui kuin olisi voittanut Ässä-arvasta 20 000 euroa. Olisi ollut todella hankalaa avata sähkötaulu joka kerta.

Kesken puhelun aihe vaihtuu yllättäen.

– Oho, nyt tuli niin iso aalto, että meinasi mennä vene ympäri. Ei tämä vielä ole sellainen aallokko ole, että kokonaan ympäri menisi, mutta kyljelle aika pitkälle. Veneessä ei ole kölilinjaa, pohja vähän kuin suppilaudassa, siksi vene on vähän hervoton, mutta nopea.

Jotta vene pysyy nopeana, pitää pohjaa puhdistaa säännöllisesti. Kovassa merenkäynnissä se on kuitenkin todella vaikeaa, joten Saario on odottanut rauhallisempaa keliä.

Samalla voisi olla vuorossa reissun ensimmäinen vaatteiden vaihto.

– Ajattelin, että tuhannen kilometrin jälkeen vaihdan alushousut ja t-paidan, mutten sitten vaihtanutkaan. Jos huomenna tyyntyy ja pääsen pesemään pohjan, voisin pestä hieman kainaloita ja nivusia ja vaihtaa vaatteita.

Oli aluskerrasto puhdas tai käytetty, kosteutta ei keskellä Atlanttia pääse pakoon mihinkään. Ei edes kajuutassa, jossa kondenssivesi kastelee paikkoja.

– Kun pääsen nukkumaan, tyyny on aina märkä mytty. Joku ehkä unelmoi pitsasta, mutta minä unelmoin kuivasta tyynystä.