Euroopan avaruusjärjestö ESA ja 22 muuta eurooppalaista avaruusalan organisaatioita allekirjoittivat tällä viikolla julkilausuman, joka tähtää uudenlaiseen vastuullisuuteen sen suhteen, kuinka eri maat käyttävät avaruutta.
Yksi avaruuden hyödyntämisen keskeinen ongelma on avaruusromun määrän valtava kasvu. ESA tähtää siihen, että vuoden 2030 jälkeen sen ohjelmat eivät jätä avaruuteen lainkaan romua.
Tulevaisuudessa kaikki satelliitit ja muut alukset, jotka Eurooppa lähettää Maata kiertävälle radalle, suunnitellaan siten, että käytön jälkeen laitteet eivät jää romuna kiertämään maata. Ne joko ohjataan tuhoutumaan maan ilmakehässä tai lähetetään ulos Maan kiertoradalta.
Pulma on suuri. Jos viime vuosina eri puolilla maailmaa julkaistut suunnitelmat toteutuisivat siten kuin on ajateltu, maapallolta lähetettäisiin seuraavan kymmenen vuoden aikana avaruuteen 8 000–12 000 uutta satelliittia joka vuosi. Uusimmat suunnitelmat kattavat tuhansia uusia viestintäsatelliitteja, sääsatelliitteja, ilmaston tutkimussatelliitteja, sotilassatelliitteja ja varsinaisia avaruuden tutkimiseen tarkoitettuja satelliitteja.
Samalla kun lähiavaruutta on täytetty satelliiteilla, myös niiden aiheuttamat ongelmat ovat kasvaneet. Lisääntyvä määrä satelliitteja on väistämättä tarkoittanut lisääntyvää avaruusromun määrää käytöstä poistuneiden satelliittien jäätyä maan kiertoradalle, ja tämän seurauksena riskit romun törmäämisestä muun muassa käytössä oleviin avaruusasemiin kasvavat.
Tällä hetkellä varsinaisia avaruusasemia on kaksi, kansainvälinen avaruusasema ISS sekä Kiinan rakenteilla oleva, pienempi Tiangong-avaruusasema. Samaan aikaan niin Yhdysvallat kuin Kiina sekä useat kaupalliset toimijat ovat suunnittelemassa lentoja ensin Kuuhun ja myöhemmin Marsiin. Lisääntyvä avaruusromu muodostaa myös näiden hankkeiden kannalta vakavan ongelman.
Äärimmäisen vaarallista
Avaruusasemien ja -rakettien miehistöille avaruusromu on äärimmäisen vakavasti otettava vaara, koska avaruudessa nopeudet ovat niin suuria, että pienikin avaruusromun sirpale voi tuhota koko aluksen. Jo vuonna 2020 laskettiin, että Maata kiersi vajaat 30 000 sellaista avaruusromun kappaletta, joiden läpimitta oli yli kymmenen senttimetriä.
Riskit eivät ole vain teoreettisia. Kansainvälinen avaruusaseman korkeutta on jouduttu väliaikaisesti muuttamaan jo useita kertoja törmäysten välttämiseksi.
Yksin Elon Muskin SpaceX-yhtiön Starlink-viestintäsatelliittiohjelman myötä avaruuteen on tarkoitus lähettää 42 000 satelliittia, jotka mahdollistavat edulliset internetyhteydet kaikkialla maailmassa. Vaikka näistä hankkeista ei toteutuisi kuin osa, se tarkoittaa kuitenkin sitä, että maapalloa ympäröivässä lähiavaruudessa alkaa sananmukaisesti olla ruuhka.
Ensimmäisistä täpärästi vältetyistä SpaceX-satelliittien yhteentörmäyksistä muiden satelliittien kanssa raportoitiin jo kolme vuotta sitten, kun SpaceX-satelliitteja oli laukaistu maata kiertävälle radalle vasta joitakin kymmeniä.
SpaceX ampui Starlink-satelliitteja avaruuteen Floridasta syyskuussa. ALL OVER PRESS
Pahinta uhkaa avaruusromun määrän kasvusta on kuvattu nimellä Kesslerin syndrooma. Se tarkoittaisi sitä, että romua on niin paljon maan matalilla kiertoradoilla, että lähiavaruus muodostuisi kulkukelvottomaksi.
Varsinkin viestintäsatelliittien määrän lisääntyminen on tavallisten kuluttajien kannalta mielenkiintoinen ilmiö, koska niitä lähettävät yhtiöt tähtäävät siihen, että langattomat verkkoyhteydet ulottuisivat tulevaisuudessa kaikkialle maailmassa ilman riippuvuutta maanpäällisestä infrastruktuurista.
Jo nyt Starlink-yhteydet ovat osoittautuneet korvaamattomiksi Ukrainan sodassa, kun Venäjä on pyrkinyt katkaisemaan ukrainalaisten kaikki perinteiset viestiyhteydet. Oman sotilaallisen lisätarpeensa uusille ja aikaisempaa tehokkaammille satelliittiyhteyksille muodostaa myös muun muassa Venäjän kaltaisten valtioiden meridatakaapeleille aiheuttamat uhat, joita on mahdotonta kokonaan torjua.
Suomi mukana
Globaalin avaruustalouden arvo on tällä hetkellä 349–448 miljardia euroa vuodessa. Suomalaiset avaruusalan tutkijat ovat korkean teknisen osaamisensa takia päässeet mukaan useisiin merkittäviin kansainvälisiin avaruushankkeisiin, ja alan kotimaiset startupit ovat onnistuneet keräämään miljoonia euroja yksityistä rahoitusta avaruusteknologian innovaatioiden, sovellusten ja palvelujen kehittämiseen.
Suomi on ollut ESA:n täysjäsen vuodesta 1995 ja maksaa tästä nykyään noin 28 miljoonaa euroa vuodessa. Suomi on kuitenkin Viron lisäksi ainoa Euroopan avaruusjärjestön jäsenmaa, joka ei ole toistaiseksi osallistunut valinnaiseen miehitettyjen avaruuslentojen ja avaruuden tutkimuksen ohjelmaan. Osallistuminen mahdollistaisi Suomelle laajemman pääsyn kansainvälistä avaruusasemaa, kuulentoja ja kuun kiertoradalle suunniteltua avaruusasemaa sekä Mars-lentoja koskeviin hankkeisiin.
Uudet eurooppalaiset astronautit julkistettiin keskiviikkona. Kuvassa keskellä heistä yksi, Rosemary Coogan. ALL OVER PRESS
Uudet astronautit
Varautuessaan tulossa oleviin avaruusohjelmiin, ESA esitteli Pariisissa keskiviikkona ensimmäisen kerran kolmeentoista vuoteen viisi uutta astronauttia ja yksitoista reserviastronauttia, jotka oli valittu yhteensä 22 500 hakijasta ESA:n eri jäsenmaista sen tuleviin hankkeisiin.
Uudet astronautit ovat ranskalainen raketti-insinööri ja helikopterilentäjä Sophie Adenot, espanjalainen ilmailuinsinööri Pablo Alvarez Fernandez, brittiläinen fyysikko ja tähtitieteilijä Rosemary Coogan, belgialainen biolääketieteen teknologiaan ja fysiikkaan erikoistunut Raphael Liegeois sekä sveitsiläinen robottikirurgiaan ja pelastuslääketieteeseen erikoistunut lääketieteen tohtori Marco Sieber. Jos joku varsinaisista astronauteista joutuu vetäytymään, tilalle valitaan korvaaja reservistä.
Yksi reserviin valituista oli brittiläinen, parastronautiksi kutsuttu 41-vuotias John McFall. Lääkäriksi kouluttautuneelta McFallilta amputoitiin 19-vuotiaana oikea jalka polven yläpuolelta moottoripyöräonnettomuuden aiheuttamien vammojen seurauksena.