Christian Eriksenin sairauskohtaus pysäytti koko Suomen – nyt paikalla olleet kertovat, mitä stadionin uumenissa tapahtui piinaavien minuuttien aikana

Huuhkajat palaa traumojen näyttämölle, jossa Christian Eriksen taisteli elämästään 2021. Seitsemän lähellä ollutta henkilöä kertoo, mitä kentällä ja kulisseissa tuona dramaattisena päivänä tapahtui.

Kun ihminen menee jalkapallo-otteluun, hän on valmistautunut kokemaan erilaisia tunteita. Varsinkin, kun ottelu on sellainen, jota monet ovat odottaneet koko elämänsä ajan.

Siitä huolimatta urheilun aiheuttamat suuretkin tunteet mahtuvat jonkinlaisten raamien sisään.

Christian Eriksenin lyyhistyminen Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen historian ensimmäisessä EM-kisaottelussa aiheutti tuntemuksia, jotka murskasivat raamit kerralla.

Olen monesti miettinyt, miksi Parkenin tapahtumat 12. kesäkuuta 2021 saavat yhä aikaan niin suuria puistatuksia.

Maailmassa tapahtuu paljon ikävämpiäkin asioita. Ihmisiä kuolee ja läheisiä sairastuu, osa parantumattomasti. Eriksen selvisi sydämenpysähdyksestään. Hän jatkaa, uskomatonta kyllä, uraansa Manchester Unitedissa.

Kysymys lienee siitä, ettei kenenkään otteluun menevän pitäisi joutua seuraamaan niin intiimillä tavalla, miten ihminen kamppailee nurmella elämästään.

– Ei tuollaiseen osaa varautua. Ihminen melkein kuolee jalkapallokentälle. Ei se sopinut siihen tilanteeseen. Vaikka ei se tietenkään ikinä sovi, A-maajoukkueen kapteeni Lukas Hradecky kiteyttää.

Huuhkajat palaa Parkenille torstaina maaliskuun 23. päivä, kun se kohtaa jälleen Tanskan, tällä kertaa EM-karsintojen avausottelussa. Urheilulehti käy läpi monia vainoamaan jääneen ottelun tapahtumat seitsemän Eriksenin lyyhistymistä läheltä seuranneen ihmisen näkökulmasta.

Timo Walden, A-maajoukkueen tiedotuspäällikkö: Ilmassa leijui isoja kysymyksiä koronan takia. Kisat olivat siirtyneet jo vuodella. Olimme olleet kaksi viikkoa tiukassa kuplassa jo ennen kuin matkasimme base campiin Venäjän Repinoon. Olimme täysin posessa ilman minkäänlaista kontaktia ulkomaailmaan. Näimme pelkkiä sinisiä verkkareita, kuljimme hotelleihin takaovista ja käytimme tavarahissejä. Sitten näimme bussista kesäisen Kööpenhaminan. Ihmiset kävelivät kaduilla ja hymyilivät. Se oli iso piristys.

Lennart Wangel, joukkueenjohtaja: Suomessa koronarajoitukset olivat paljon tiukemmat kuin Tanskassa. Oli kaunis sää, ja tuntui kivalta mennä ottelua edeltävän päivän harjoituksiin Parkenille, kun näki ulkoilmaravintoloita, joissa ihmiset istuivat ja iloitsivat. Oli jotenkin sellainen tunne, että elämä jatkuu, mikä antaa vähän pohjaa sille, mitä myöhemmin tapahtui.

Kari Uronen, katsoja ja Jere Urosen isä: Monesti oli usko mennyt, että Suomi pelaisi ikinä arvokisoissa. Sitten se tuli, ja kaikki huipentui ensimmäiseen peliin. En jännitä otteluita, mutta silloin oli perhosia vatsassa. Bonus oli, että oma poika oli pelaamassa, mutta eniten futisromantikkona jännitti, että Suomi pääsi ylipäätään kisoihin.

Pelaajiakin jännitti. Tai sitten he keskittyivät vain olennaiseen. Tilanne oli joka tapauksessa kaikille aivan uusi. Jere Uronen oli unohtanut puvun kanssa käytettävät sukat. Urosen isä ja äiti pyysivät toimittajaa antamaan ne hänelle ottelupäivän treeneissä. Koronan takia pelaajien lähelle ei päässyt, joten sukat piti heittää Parkenin ylälehtereiltä alas, jossa Timo Walden koppasi ne.

Kari Uronen: Se on niin tyypillistä sille sällille. Olemme toimittaneet hänelle tavaroita moniin maailmankolkkiin. Ehkä se on futaajan merkki, ettei mieti huomista tai eilistä, vaan elää hetkessä.

Timo Walden: Nämä olivat minulle viidennet EM-kisat. Edellisissä olin ollut töissä. Nyt olin ensimmäistä kertaa siinä roolissa, mistä olin aina unelmoinut. Olin katsonut proseduureja toisesta näkökulmasta ja ottanut vastaan Ranskan bussia stadionilla. Oli ihana olla mukana siinä Suomi-brändätyssä bussissa, joka saapui Parkenille.

Jukka Raitala, Huuhkajien ex-puolustaja: Edessä oli iso historiallinen peli, joten jännitystä oli paljon ilmassa. Tiesin, että otteluun oli tulossa paljon läheisiä ja tuttuja. Ja joukkueemme oli niin fantastinen. Monien kanssa olimme tehneet pitkään hommia yhdessä, unelmoitu ja puhuttu asiasta ääneen. Sitten olimme siellä tekemässä historiaa. Oli ihan ansaittua, että veimme Suomen kisoihin.

Lukas Hradecky: Tuli Maamme-laulun aikana vedettyä pieni kertaus päässä sen 40 sekunnin aikana, vai miten kauan se kestääkään. Miten karsinnat olivat menneet, miten Suomi oli kisoihin selvinnyt, miten oma ura oli mennyt että oltiin siinä pisteessä? Yksitoista jätkää rivissä. Se kansallislaulu jää ikuisesti mieleen.

Timo Walden: Kyllä siinä sai vähän alahuulta purra.

Ottelu alkoi odotetulla tavalla. Tanska tuli kisoihin hirmuvireessä. Joukkue oli hävinnyt vain kerran 12 edeltäneestä ottelusta. Joukossa oli muun muassa vierasvoitto Englannista ja tasapeli Saksaa vastaan.

Markku Niskanen, Helsingin Sanomien valokuvaaja: Kuvaajilla on noin tunti ennen ottelun alkua kuvaajakokous, jossa jaetaan kuvauspaikat. Niistä ei saa pelin aikana liikkua. Valitsin paikan puhtaasti sen mukaan, että Lehtikuva sai valita ennen ja he menivät toiseen päätyyn.

Jukka Raitala: Otimme aika paljon vastaan. Tanskalla oli kotiyleisön edessä älytön draivi. En silti muista, että olisimme olleet ihan purjeissa. Jokunen mylly siinä alussa oli.

Lukas Hradecky: Osasimme odottaa sitä, Tanska oli todella liekeissä. Se paine oli sellaista, että vastaavaa kokee lähinnä Bayern Münchenia vastaan. Ajattelin, että pitää selvitä puoliaikaan.

Avausjakson 43. minuutilla Tanska sai sivurajaheiton Suomen puolustuspäässä, siellä missä valtaosa suomalaisista kannattajista oli. Christian Eriksen lähti Joakim Mählen heittoa vastaan, kun hän yhtäkkiä kaatui nurmen pintaan. Kuluu sekunti, ehkä kaksi. Videoiden perusteella Thomas Delaney keskikentältä huomaa pelaajista ensimmäisenä, että jotain on vialla. Sitten reagoivat ihan vieressä olleet Jukka Raitala ja Robin Lod.

Lennart Wangel: Luulin, että oma pelaajamme taklasi häntä.

Timo Walden: Meidän näkökulmastamme näytti, että siinä olisi ollut jokin kontakti. Hän kaatui maahan kuin lauta. Pelaajien reaktiot paljastavat aina paljon. Myös lääkintähenkilökuntamme havahtui nopeasti.

Lukas Hradecky: Näin vain, että Eriksen kaatuu todella luonnottomasti. Aloin vilkuttaa penkille, että nyt ei kaikki täsmää.

Markku Niskanen: Hän oli noin 20 metrin päässä. Eriksen oli selkä minuun päin, joten en kuvannut sitä hetkeä. Minulla oli 400-millinen teleobjektiivi, joka on aika pitkä. Sillä pystyy ottamaan lähikuvia yksittäisistä pelaajista kauempaa. Kamera peittää aika paljon näkyvyyttä, joten piti nostaa pää sen takaa. Ensimmäinen ajatus oli, ettei kukaan ollut tilanteessa lähellä, se feikkaa.

Jukka Raitala: Olen miettinyt ja käsitellyt tilannetta jälkikäteen paljon. Pelitilanteessa on flow-tilassa ja vetää vähän happea. Kun hän kompuroi, muistan miettineeni, että onpa outoa. Hämmentävä ensimmäinen oletus on, että ihan kuin hän filmaisi, vaikka hänellä on pallo. Näin hänen silmänsä, miten ne olivat auki, mutta hän oli elottoman näköinen. Silloin tajusi, ettei kaikki ollut hyvin. Nopeasti unohtuivat koko kisat. Kyseessä oli ihmishenki. Mietin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Olin varmasti shokissa.

Kari Uronen: Olimme siinä noin rivillä kymmenen. Ihan epätodellinen tilanne. Siinä oli vielä erilainen vivahde, kun oma poika on kentällä siinä vieressä. Ajattelin heti Eriksenin läheisten tuskaa.

Markku Niskanen: Aloin kuvata, kun lähimmät tanskalaiset tulivat siihen jo. Lääkäri alkoi toimia nopeasti. Näytti, että hän läpsytteli ensin kasvoille. Sitten tuli Simon Kjär, joka polvistui ja yritti ottaa kontaktia Erikseniin. Pelaajien välistä näkyi, että lääkärit yrittivät saada pitkään Erikseniin kontaktia, mutta hän ei reagoinut. Häntä alettiin elvyttää.

Katsomossa oli täydellinen hiljaisuus. Kamerani pitivät ääntä, jolloin vieressäni olleet tanskalaiset alkoivat paheksua kuvaamistani. He pitivät sitä loukkaavana. Ajattelen niin, että olemme siellä kuvaamassa. Julkaisupäätös tehdään toimituksessa. Jos kuviani ei käytetä, se on ihan ok, mutta tehtäväni oli kerätä aineistoa.

Siinä ehti myös tarkkailla asioita. Jossain kohtaa paikalle toimitettiin Suomen lippu näköesteeksi elvytykselle. Nuorimmat Eriksenin ympärillä olleet pelaajat alkoivat itkeä.

Lennard Wangel: Muistan elävästi sen, kun Eriksenin tyttöystävä tai vaimo tuli sinne kentälle. Ja miten Kasper Schmeichel ja Simon Kjär olivat hänen vierellään. Ei siinä vaiheessa tiedetty, mitä tulee tapahtumaan.

Eriksen on itse myöhemmin sanonut olleensa kuollut viiden minuutin ajan. Lääkärit saivat kentällä hänen sydämensä käyntiin, mutta sitä ei siinä vaiheessa stadionilla tiedetty.

On vaikea arvioida, kuinka kauan yleisö ja pelaajat odottivat, että Eriksen kannetaan paareilla ambulanssiin. Ehkä vartin tai 20 minuuttia. Jossain vaiheessa stadionilla kiersi huhu, että Eriksenin silmät olisivat olleet paarien päällä auki ja että hän olisi näyttänyt ylöspäin käännettyä peukaloaan katsomoon. Ne olivat pelkkiä huhuja. Myöhemmin julkaistusta ylempää otetusta kuvasta näkyy, että hänen silmänsä ovat auki, ilme hämmentyneen sekainen ja toinen käsi on otsalla. Pelaajat menivät pukukoppiin täysin epätietoisena tilanteesta.

Jukka Raitala: En muista puhuneeni kenenkään kanssa yhtään mitään. Varmaan vähän itkin. Sitä mietti vain, selviääkö hän vai ei.

Timo Walden: En usko, että kukaan olisi siinä vaiheessa edes pystynyt jatkamaan peliä. Stadionilla tilannetta ei tietenkään pyöritelty, joten olimme ulkomaailmasta tulleiden viestien varassa, joita alkoi tulla puhelimeen. Koppi oli hiljainen. Istuttiin ja odotettiin informaatiota. Arvio oli, että ottelu siirretään seuraavaan päivään. Korostimme pelaajille, että se on vain arvio, että pitäkää itsenne valmiina.

Lukas Hradecky: Mulla oli säärisuojat ja muut jo pois, en uskonut että peliä jatkettaisiin.

Lennart Wangel: Kun odotimme tietoa sairaalasta, yritimme saada pelaajia syömään ja juomaan. Kenellekään eivät geelit maistuneet. Tilanne oli painostava.

Jukka Raitala: Katsoin kopissa kännykkää. Olin saanut läheisiltä myötätuntoisia viestejä. Se veti tunteikkaaksi. Tuli myös syyllisyyden tuntoa, että olisinko voinut tehdä jotain enemmän ja ajattelin, että mitä jos hän nyt menehtyy, miksen tehnyt jotain.

En enää koe, että olisin voinut tehdä mitään, suhtaudun sillä tapaa myötätuntoisesti nyt itseeni siinä tilanteessa. Olo oli sekava. Mietin, että toivottavasti peli ei jatku.

Keskusteluja ottelun jatkamisesta samana päivänä tai seuraavana käytiin stadionin käytävällä Markku Kanervan ja Tanskan päävalmentajan Kasper Hjulmandin välillä. Mukana olivat myös kapteenit Tim Sparv ja Kasper Schmeichel, joukkueenjohtaja Joonas Vilkki tanskalaisen kollegansa kanssa sekä erotuomari Anthony Taylor ja Uefan paikalla ollutta korkeampiarvoista henkilöstöä. Suomi päätti alusta lähtien tehdä niin kuin Tanska haluaa. Mitään painostusta ei Wangelin ja Waldenin mukaan tullut miltään suunnalta.

Timo Walden: Olimme periaatteessa ajopuuna. Meille oli itsestään selvää, että mukaudumme siihen, mitä Tanska haluaa tehdä. Matsin siirtymistä pidettiin selvänä, mutta tilanne muuttui, kun sairaalasta tuli tieto, että Eriksenin hengenvaara on ohi.

Lukas Hradecky: Puhetta oli, että pelataan seuraavana päivänä. Kukaan ei olisi varmaan pystynyt nukkumaan. Ei siinä hyviä vaihtoehtoja ollut.

Joona Toivio, Huuhkajien toppari: Ekalla puoliajalla Delaney tuli täydellä painolla isovarpaani päälle. Kipu hellitti nopeasti, kun pelissä on adrenaliinia. Olimme Eriksenin traagisen tapauksen takia kopissa varmaan puolisen tuntia ja huomasin, että varvas alkoi kipeytyä uudelleen. Kun tuli aika laittaa kenkiä takaisin jalkaan, se oli niin kipeä, että oli pakko vetää kenkä väkisin jalkaan ja purra hammasta. Koko matkan kentälle murisin joka askeleelle, kun varvas oli niin kipeä. Muistan miettineeni lämmittelyssä, pystynkö pelaamaan ja pitäisikö valmentajille sanoa. Mietin vain, että ei siinä tilanteessa, mitä juuri oli tapahtunut voi sanoa, että mua sattuu vähän varpaaseen. Seuraava yö oli vaikea tapahtuneen takia mutta myös siksi, että tuntui kuin sydän olisi siirtynyt sykkimään varpaaseen. En muistaakseni nukkunut sekuntiakaan seuraavana yönä näiden kahden asian yhteisvaikutuksesta. Enkä muutamaan päivään saanut kenkää jalkaan tai treenannut.

Timo Walden: Kentälle palattuamme tapahtui kauniita asioita. Kukaan ei määrännyt pelaajiamme kujaan ottamaan Tanskaa vastaan, antamaan aplodit ja halailemaan. He keksivät sen itse.

Lukas Hradecky: Se tuli spontaanisti. Halusimme jollakin tapaa jakaa heidän tuskansa ja olla inhimillisiä. Kilpailuvietti puuttui pelistä toisella jaksolla. Ei pelaaminen ollut päällimmäisenä mielessä. Meni jokin suoritusmoodi päälle. Kävimme hoitamassa työmme loppuun. Luulen, että molemmat olisivat olleet tyytyväisiä nolla nollaan. Sitten ”Jolle” teki maalin.

”

Kilpailuvietti puuttui pelistä toisella jaksolla. Meni jokin suoritusmoodi päälle.

Jukka Raitala: Oli tosi vaikea palata kentälle ja päästä pelimoodiin. Olin käynyt jo päässäni läpi, ettei tällä pelillä ole mitään väliä. Tätä tekee työkseen päivittäin ja on tietyt rutiinit tehdä kentällä oikeat asiat, mutta muistan siitä toisesta puoliajasta oikeastaan aika vähän. Jossain sumussa sitä oli. Kyse oli päänsisäisestä selviytymisestä. Ajatteli, että olisi peli jo ohi. Mikä on absurdia, kun pelaamme historiallista ottelua EM-kisoissa. Se pysäyttävä tilanne romutti kaiken hetkellisesti.

Timo Walden: Maali, loistava juttu. Torjuttu rankkari, loistava juttu. Mutta ei meidän kopissamme pelin jälkeen mitään bileitä ollut.

Lennart Wangel: Pelissä meni niin kuin meni. Voitimme, mutta ei siitä tullut kovin suurta euforiaa. Se voitto, niin hieno kun se olikin, valui vähän hiekkaan. Aamulla olivat palauttavat treenit, ja lensimme Pietariin.

Timo Walden: Seuraavana aamuna ensimmäinen kysymys joka jätkällä oli, onko Eriksenistä kuulunut mitään uutta. Se painoi kaikilla takaraivossa.

Lukas Hradecky: Kävimme ottelun päätyttyä Timin kanssa läpi, mitä nyt tehdään. Menimme fanien luo, mutta ei siinä heiluttu megafoni kädessä. Hotellilla vähän juhlimme voittoa, mutta Christianin selviäminen oli siinä vaiheessa tärkeämpää.

”

Se voitto, niin hieno kun se olikin, valui vähän hiekkaan.

Suomi hävisi kolme päivää myöhemmin Venäjälle ja turnauksen päätöspelinsä Belgiaa vastaan Pietarissa. Tanskan kaatamisesta jäi ristiriitainen olo, mutta sen tapahtumat eivät suuremmin häirinneet lopputurnausta. Myöhemmin ne ovat palanneet monien mieleen.

Lukas Hradecky: Keskustelimme siitä, kuka osaa käyttää defibrillaattoria, vai mikä se on. Että on vaikea sana. Osaan jonkin verran elvytystä, mutta pitääkin kerrata sitä taas tämän puhelun jälkeen.

Lennart Wangel: Emme järjestäneet mitään virallista kriisiapua, mutta kyllä siitä juteltiin pienissä ryhmissä, ja olisimme järjestäneet alan ammattilaisen halukkaille.

Kari Uronen: Keskustelimme avausottelun jälkeen Jeren kanssa tapahtuneesta. Se kolahti häneen erityisesti isänä, koska kotona oli pieni poika. Jere on aina ollut aika herkkä, hänellä on empaattinen luonne. Näin, miten hän nojasi polviinsa katse lasittuneena. Osasin arvioida, mitä hänen päässään liikkui.

Timo Walden: Kukaan, joka oli siellä kentällä, kentän laidalla tai katsomossa, ei unohda tapahtunutta ikinä.

Jukka Raitala: Oli tärkeää itse puhua siitä ja olla avoin niistä omista fiiliksistä, joita silloin koki. Sain silloinkin apua. Käyn edelleen psykoterapiassa.