Runebergin tortut on nyt nautittu, joten on hyvä aika keskittyä Fredrika Runebergiin kirjailijana. Kysyimme hänen elämästään kymmenen kysymystä, joihin löysimme vastaukset Fredrikan omista kirjoituksista.
Fredrika Runebergia pidetään monella saralla pioneerina. Hänet tulisi muistaa ensimmäisenä historiallisen romaanin kirjoittajana, naisjournalistina sekä tasa-arvoaktivistina. Fredrikan vastaukset jutun kysymyksiin on siteerattu teoksesta Kynäni tarina - Muistiinpanoja Runebergista (1984).
1. Milloin aloitit kirjoittamisen?
”Varhaisin muistamani ajankohta oli eräässä vuodenvaihteessa. Olin kovin tyytymätön kun Åbo Tidningar sinä vuonna ei tarjonnuit mitään uudenvuoden runoa. [...] Niinpä päätin kirjoittaa itselleni sellaisia. Vieläkin muistan alun:
Det nya året ren lyft på sin hatt
och sagt åt det gamla godnatt, godnatt
Uusi vuosi kohottaa hattua jälleen,
”Hyvää yötä”, toivottaa edeltäjälleen.”
Fredrika Charlotta Tengström syntyi 2. syyskuuta vuonna 1807 Pietarsaaressa. Parin vuoden kuluttua perhe muutti Turkuun, kun hänen isänsä sai viran suuriruhtinaskunnan valtionvaraintoimituskunnan kamreerina. Fredrikan ollessa 20-vuotias perheen kotitalo tuhoutui Turun palossa. Liekit nuolivat nuoren kirjailijanalun ensimmäiset näytelmät, runot sekä sadut.
2. Mitä muistat 1827 Turun palosta?
”Suuresta palosta pelastin käsivarsillani osan talon irtaimistoa, muun muassa omistamani harvat kirjat, mutta en katsonut maksavan vaivaa kantaa ulos papereitani, ja niin sai kirjoitusteni ensimmäinen osa ”loistavan lopun.”
Palon jälkeen perhe muutti Paraisille, jossa kotinsa tunnetaan tätä nykyä Fredrikantupana.
3. Missä tapasit aviomiehesi Johan Ludvig Runebergin?
”Muutaman viikon oleskelu kesällä 1827 Paraisten pappilassa, joka kuului arkkipiispalle ja jossa Runeberg oli lastenlasten kotiopettajana, oli ensimmäinen syy lähempään tutustumiseemme. [...] Mutta nuoruutemme romanssia en aio tunnustaa tässä, niinpä eipä siitä sen enempää.”
Fredrika muutti Uudellemaalle kihlattunsa kanssa ja Helsingissä Johan Ludvig perusti 1831 Helsingofrs Morgonsblad -nimisen lehden, jossa Fredrika oli mukana alusta asti.
4. Millaista työtä teit lehdessä?
”Suurimman osan kirjoittamisajasta käytin keventääkseni Runebergilta [Helsinginfors] Morgonbladetin toimittamisen vaivaa, etsin artikkeleita ulkomaalaisista lehdistä ja kirjoista, käänsin niitä jne. Jokin Morgonbladetin vuosikerta on suuremmaksi osaksi minun kuin Runebergin toimittama. Palstantäytteeksi käytettiin myös minun pieniä runojani ja suorasanaisia kirjoitelmiani.”
Talous tiukassa, kulttuurielämä rikasta
5. Millainen aviomies Johan Ludvig oli?
”Hän oli suuri, voimakas, jalo ja lämmin, mutta ei koskaan hiukkaakaan sellainen, jota sanotaan säyseäksi tai edes sentimentaaliseksi, ja niukasti kunnia kuuluu mielestäni niille, jotka luulivat häntä sellaiseksi.”
”H]änen ystävällisyytensä oli niin valloittavaa, mutta jokainen, joka näki hänen vihansa, ymmärsi että hänen kanssaan ei ollut leikkimistä. Enkä minä, vaimo, uskaltanut, mutta en luule että kukaan muukaan uskalsi uhmata häntä.”
6. Olet kertonut, että osa teksteistäsi tuhoutui. Ensin Turun palossa, ja myöhemmin omasta tahdostasi. Yllyttikö Runeberg sinua tähän vai poltitko kirjoituksiasi omasta tahdosta?
”Olin jo aloittanut hävitystyöni, kun Runeberg sattui tulemaan huoneeseeni. Kun hän näki mitä olin tekemässä, hän sanoi vakavasti moittien: Tahdotko tuhota itsesi henkisesti?” ja niin pelastuivat kynäni lapset täydelliseltä tuholta.”
Fredrikalla ei ollut kodinaskereiden ja taloustöiden välissä kovin paljoa aikaa kirjoitustyölleen.
”Mitä itseeni tulee, oli kirjoittaminen minulle välttämätön tarve, lohduttaja murheen aikana, tuuletusaukko, kun sisimpäni oli täynnä ajatuksia ja tunteita. Minun täytyi kirjoittaa, vaikka kukaan ei koskaan lukisi mitä olen kirjoittanut.”
7. Ketkä ovat kirjalliset esikuvasi? ”[Friedrich] Schiller oli kauan ollut mielikirjailijani. Vuonna 1823 tai -24 Schiller sai vaarallisen kilpailijan, joka vähitellen löi hänet laidalta. [...] Silloin toi kohtalo käsiini Tähdistälukijan, jonka luin ihaillen ja suuresti innostuneena, joka on sittemmin säilyttänyt yhä kasvavan ihailuni. Olenkin siinä määrin perehtynyt [Walter] Scottin romaaneihin, että melkein voin sanoa osaavani ne ulkoa, vaikka en sanatarkasti.”
8. Mitä ajattelet tasa-arvosta?
”Mieleeni tulee nyt tuo usein toistettu sanonta, että rouvasväen kirjoittelu on pelkkää roskaa. Tähän voisi kenties huomauttaa, että niin epäsuotuisissa oloissa kuin naiskirjailijat ovatkin toimineet, heidän kaiken kaikkiaan vähälukuisessa joukossaan lienee arvostettuja kirjailijoita yhtä suuri prosentti kuin niiden miljoonien miesten, jotka ovat lähettäneet tuotteensa maailmalle.”
9. Vuonna 1863 Johan Ludvig sai aivohalvauksen. Millaista oli toimia puolison omaishoitajana ?
”Halvauskohtauksen jälkeen kului monta vuotta vuotta ennen kuin hän taas itse voi lukea. Niinpä istuin vuodesta toiseen hänen sänkynsä vieressä ja luin yhdeksästä aamulla lähes kymmeneen illalla joka päivä, kesät ja talvet, hänen päivällisleponsa aikaa lukuunottamatta. [...] Hän ei suostunut siihen että joku toinen olisi lukenut hänelle, ei vaikka olisin ollut käheä tai niin väsynyt etten jaksanut lukea.”
”Olen kuitenkin onnellinen siitä että vielä voin katsoa olevani tarpeellinen sille, jolle tahtoisin olla kaikki. Onko minulla oikeus pyytää enempää? Ja kuitenkin on syynä onneeni juuri tuo suuri ja katkea suruni, että Runeberg on avuton ja tarvitsee minua.”
10. Mistä haluaisit tulla muistetuksi?
”Niin useimpia muita aikani naisia onnellisempana uskalsin kuitenkin yrittää hiipiä tiedon huvipuistoon, jonka ovea ei minulta liian ankarasti suljettu, ja poimin onnellisena pienen sadon tikkuja ja korsia, kun kukat ja hedelmät olivat siksi korkealla, ettei niihin ilman apua voinut yltää.
Niin kasvaa usein kukka palaneen onnen tuhkasta.”
Puoli seitsemän vieraili Paraisilla Fredrikantuvalla. Katso koko juttu tästä: