Sata vuotta sitten kirkon lattian alla seulottiin hautoja ja arkkuja. Vainajien vaatteita, arkkujen osia ja irtolöytöjä kerättiin talteen. Varastoon siirretyt esineet kiinnostavat nyt tutkijoita.
Turun tuomiokirkon varastossa säilytetty kokoelma hautalöydöistä on monella tavalla erikoinen.
Esineet on kerätty pääosin 1920-luvulla. Restauroinnin yhteydessä tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa kirkon lattioita avattiin, holvit tutkittiin ja arkkujen kunto tarkastettiin.
1970-luvulla oli jälleen peruskorjauksen aika. Silloin tehtiin uudet kaivaukset. Yhteensä varastossa on lähes tuhat numeroitua löytökokonaisuutta.
Suurissa laatikoissa on muun muassa naisten, miesten ja lasten hautavaatteita ja asusteita, kuten huiveja, hansikkaita, sukkia ja tossuja.
– Lisäksi on esimerkiksi seppeleitä, silmälaseja ja vainajien päälle puettuja koruja. Täällä on jopa viuhka, mainitsee Turun tuomiokirkkomuseon intendentti Elina Ovaska.
Arkuista on otettu talteen nimikilpiä, kantokahvoja ja kahvojen heloja. Lisäksi on runsaasti tarkemmin tutkimattomia pieniä löytöjä, kuten pullonpalasia, keramiikkaa, työkaluja ja nauloja.
Kokoelmaa on tutkittu hyvin vähän. Esimerkiksi hautavaatteista on ainoastaan yksi laajempi kirjoitus vuosia sitten. Riitta Pylkkäsen artikkeli 1600-luvun kuolinpukuja Turun tuomiokirkkomuseossa julkaistiin Turun kaupungin historiallisen museon vuosijulkaisussa 1953–1954.
Aluksi inventointia, dokumentointia ja konservointia
Dosentti Liisa Seppänen Aalto-yliopistosta on ollut valmistelemassa tutkimushanketta, jolle ollaan hakemassa rahoitusta.
Kirkon kokoelmasta riittää materiaalia hyvin monenlaiseen tutkimukseen ja näkökulmaan lähtien aineiston perustutkimuksesta aina eettisiin kysymyksiin, kuten yksittäisten henkilöiden kuolinpukujen esille tuomiseen.
Aluksi tavoitteena on aineiston inventointi ja dokumentointi sekä kuntoarvioiden tekeminen.
Osa esineistä tarvitsee konservointia. Konservointeja on jo aloitettu opinnäytetöinä Metropolia- ammattikorkeakoulussa.
– Jatkotutkimuksissa voidaan syventyä siihen, mitä nämä löydöt ovat, ja mitä ne kertovat meille uuden ajan alun Turun historiasta ja niistä henkilöistä ja yhteisöistä, jotka ovat täällä asuneet ja eläneet, Seppänen pohtii.
Kokoelman elinkaari 1600-luvulta nykypäivään tarjoaa kiinnostavan katsauksen siihen, miten tuomiokirkkomuseoon talletetusta löytöaineistosta on tullut kulttuurihistoriallista kulttuuriperintöä.
Vastaavaa kokoelmaa ei ole muualla
Kuolinpukuja ja hautatekstiilejä Pohjois-Suomessa tutkinut Oulun yliopiston yliopistotutkija Sanna Lipkin määrittelee Turun tuomiokirkon haudoista talteenotetun kokoelman kansainvälisesti ainutlaatuiseksi.
– Tämä on Euroopan laajuisesti hyvin ainutlaatuinen ja oikeastaan maailmanlaajuisestikin, sillä vastaavia arkeologisia tekstiilikokoelmia ei ole muualla.
Esimerkiksi Ruotsin, Norjan, Puolan ja Tsekin kirkkojen ja lattioiden alla on säilynyt joitakin vaatteita. Turun kokoelma on niihin verrattuna erityisen laaja.
Löydöt ovat säilyneet hyvin osittain siksi, että vainajat on haudattu muurihautoihin, ei multaan. Muuten 1600-luvun alun juhla-asun tai lapsen viimeiselle matkalle mukaan laitetun kukkaseppeleen kunto olisi paljon huonompi. Jos siitä olisi mitään jäljellä.
– On merkittävää, että täällä on säilynyt esimerkiksi todella paljon jo aikanaan arvokkaita silkkitekstiilejä.
Lipkin on tutkinut Oulun ja Tornion seudun kirkkojen lattioiden alla olevia 1800-luvun hautapukuja. Hyvin säilyneet ovat kasvikuituisia, pellavaa, puuvillaa tai nokkosta.
Eri aineistoja yhdistämällä voidaan selvittää 1600-luvulta lähtien, miten hauta-asujen käyttö on muuttunut ajan kuluessa.
Voit keskustella aiheesta 30.1. kello 23:een asti.