Italia haluaa Euroopan energiakeskukseksi. Välimeren eteläpuolelta halutaan entistä enemmän kaasua ja öljyä mutta vähemmän ihmisiä.
Algeria on Afrikan suurin kaasunviejä. Kaasuputkia kulkee Italian Sisiliaan ja Espanjaan. Kuva: Minttu Linjala / HS
Matilda Jokinen HS
Kyseessä saattoi olla pommi. Enrico Mattei kuoli epäselvissä oloissa lento-onnettomuudessa lokakuussa 1962.
Lähes tasan 60 vuotta myöhemmin hän oli ajankohtaisempi kuin aikoihin. Virkaanastujaisissaan Italian ensimmäinen naispääministeri Giorgia Meloni puhui nykyaikaisen ”Mattein suunnitelman” elvyttämisestä.
”Vuosien vetäytymisen jälkeen haluamme palauttaa strategisen roolimme Välimerellä”, Meloni lausui Financial Times -talouslehden mukaan.
56-vuotiaana kuollut Mattei oli Italian öljy- ja kaasujätti Enin ensimmäinen puheenjohtaja ja alan suuri uranuurtaja.
Mattein suunnitelma oli kirkas. Siinä oli kyse ennen kaikkea energiaturvasta. Mattei sai toisen maailmansodan jälkeen tehtäväkseen purkaa Mussolinin fasistihallinnon aikaisen valtion öljy-yhtiön.
Hän kehitti sen pohjalta uuden energiayhtiön, Enin, joka teki merkittävän sopimuksen Neuvostoliiton kanssa ja levittäytyi laajalle Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään. Otetta kuvailtiin nationalistiseksi mutta antikolonialistiseksi.
Mattei oli turhautunut angloamerikkalaisten öljy-yhtiöiden valtaan ja halusi Italialle vahvemman roolin. Samalla hän lupasi Välimeren eteläpuolen maille aiempaa tasaveroisemman kauppakumppanin, joka auttoi näitä rikastumaan luonnonvaroillaan.
Enin perustaja Enrico Mattei kuvattuna kumisaappaissa 1950-luvulla. Kuva: Mondadori Portfolio / Zuma
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, kaikki muistivat energiaturvallisuuden tärkeyden ja alkoivat tavoitella sitä.
Italia käänsi katseensa luontevasti Välimeren eteläpuolelle. Kiinnostus näkyy Melonin hallituksen matkakalenterissa: Irak, Libanon, Turkki, Egypti, Algeria, Libya. Viimeisten kahden kuun aikana pääministeri ja muut Italian hallituksen korkea-arvoiset edustajat ovat kiiruhtaneet ympäri Välimeren rantoja ja öljymaita.
Afrikka ja Välimeren alue ovat seuraavina kuukausina Italian ulkopolitiikan keskiössä, totesi ulkoministeri Antonio Tajani joulukuussa ensimmäisessä tiedotustilaisuudessaan ulkoministeriössä Roomassa. Hallitus tavoittelee nopeasti ”konkreettisia tuloksia” energia- ja maahanmuuttokysymyksiin, Tajani kertoi Agenzia Novan mukaan.
Viesti Välimerelle on toisin sanoen: seis ihmiset, tervetuloa fossiiliset polttoaineet.
puheet Välimeren ylittävän laittoman siirtolaisuuden kitkemisestä on suunnattu ensi sijaisesti kotiyleisölle. Italian oikeisto on kerännyt suosiota tiukan maahanmuuttopolitiikan kannattajana.
Hallituksen vierailuilla arabimaissa ei sen sijaan ole mitään tekemistä ulko- tai muunkaan politiikan kanssa, arvioi Leila Simona Talani, kansainvälisen poliittisen taloustieteen professori ja Italian politiikan keskuksen johtaja King's College London -yliopistosta
”He etsivät kaasua ja öljyä.”
Toisaalta juuri kaasu ja öljy ovat vuosikymmenten ajan kietoutuneet tiiviisti yhteen ulkopolitiikan kanssa. Siksi Italian toimet Pohjois-Afrikassa voi nähdä myös poliittisina.
Näin ajattelee esimerkiksi Arturo Varvelli, eurooppalaisen ajatushautomon ECFR:n (European Council of Foreign Relations) Rooman toimiston päällikkö. Hän uskoo, että Italia haluaa näyttää välittävänsä esimerkiksi entisen siirtomaansa Libyan asioista.
Monilla Italian johtajilla on vuosien varrella ollut avoimesti lämpimät välit Venäjään, ja noin 40 prosenttia Italian maakaasusta on ollut halpaa venäläiskaasua. Jo Mattei aloitti aikanaan laajan energiayhteistyön Neuvostoliiton kanssa.
Mutta Italian energiakenttä on ollut moninaisempi kuin monien muiden. Eni on vuosikymmenten aikana luonut syvät suhteet Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä, eikä ole poistunut alueelta edes kaoottisimpina vuosina.
”
”Enin vanhoihin johtajiin suhtaudutaan Lähi-idässä kuin jumaliin.”
Kun Saksassa ei ennen sotaa ollut yhtään lng-terminaalia, Italiassa niitä oli kolme. Niiden lisäksi hallitus on antanut luvat kahden uuden rakentamiseen.
Italia on siksi onnistunut korvaamaan tyrehtyneet venäläisen kaasun virrat varsin nopeasti. Enin aluetuntemuksella on tässä rooli, jota ei voi väheksyä.
Kun energiasta on tullut aiempaa kilpaillumpaa, on Eni päässyt hyödyntämään kaverikorttia Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.
”Eni tuntee alueella ihmiset, Eni tuntee tavat, Eni tuntee kaiken”, Talani kuvailee.
Kunnioitus Italian energiajättiä kohtaan on paikoin niin syvää, että tutkijaa naurattaa.
”Enin vanhoihin johtajiin suhtaudutaan Lähi-idässä kuin jumaliin.”
Myös Italiassa Enin vaikutusvalta on ollut niin suurta, että sitä on kutsuttu valtioksi valtion sisällä.
Jo kesällä eronnut entinen pääministeri Mario Draghi neuvotteli Algerian kanssa uuden energiasopimuksen, jonka myötä maasta tuli Italian suurin kaasun tuoja. Ennen asema kuului Venäjälle.
Melonin hallitus on jatkanut samalla tiellä. Tammikuun lopussa Libyassa vieraillut Eni solmi maan kanssa kahdeksan miljardin euron sopimuksen. Yhteensä italialaisyrityksen osuus Libyan kaasutuotannosta on AFP:n mukaan 80 prosenttia.
Tripolissa mukana ollut pääministeri Meloni kutsui sopimusta ”merkittäväksi ja historialliseksi”. Etenkin Libyalle se oli juuri sitä: sekasortoisen maan suurin energiasopimus yli neljännesvuosisataan.
Piombinon kaupungin satamaan on suunniteltu kelluvaa lng-terminaalia ja uudelleenkaasutusyksikköä. Kuva: REUTERS TV
Italian suunnitelmat ovat suuret. Meloni on mainostanut maan muuttamista koko Euroopan energiakeskukseksi.
Ajatus ei ole uusi, muistuttaa Artuto Varvelli. Italia on pyrkinyt toimimaan siltana Euroopan ja Afrikan välillä jo vuosikymmenten ajan, joten Meloni ei ole poikkeus.
Venäjän hyökkäyksen ja energiakriisin myötä Pohjois-Afrikan energiakäytävä on kuitenkin muuttunut aiempaa ajankohtaisemmaksi.
Varvelli uskoo, että tavoite on hyvä. Italialla on sopiva sijainti ja aluetuntemusta. Pohjois-Afrikassa on paljon potentiaalia.
Suunnitelmassa on silti muttia. Niin paljon, että professori Talani pitää koko ajatusta järjettömänä.
Italian maahan tuoma energia ei riitä edes sen omiin tarpeisiin. Kuinka maa voisi ryhtyä viemään sitä, hän ihmettelee.
”Ja missä on kysyntä? Esimerkiksi Espanja sijoittaa nyt vahvasti uusiutuvaan energiaan.”
Lähes koko Eurooppa on jälkiviisaudessaan myöntänyt ääneen, että epäluotettavan Venäjän fossiilisiin polttoaineisiin tukeutuminen oli valtava virhe. Se kannattaa muistaa, kun Eurooppa tekee kiireessä tulevaisuuteen yltäviä suunnitelmia.
”
”Jos Venäjä oli epäluotettava, on Pohjois-Afrikka ainakin yhtä epävakaa”
Myös Pohjois-Afrikassa yksi keskeisimpiä ongelmia on yhteiskuntien epävakaus. Ilmeisin esimerkki on Melonin ”strategisesti tärkeäksi kauppakumppaniksi” kutsuma Libya, jossa käytiin viime vuosikymmenen aikana kaksi sisällissotaa. Maa ei ole onnistunut säätämään varsinaista perustuslakia edellisen kumouduttua, ja vallalla on kaksi itseään virallisina pitävää hallintoa.
Sopimusten solmiminen ei siksi aina merkitse, että ne olisivat koko maan tunnustamia.
Myös muut alueen maat – Afrikan suurin kaasun tuottaja ja viejä Algeria mukaan lukien – ovat viime vuosina eläneet poliittisten myllerrysten keskellä.
”Jos Venäjä oli epäluotettava, on Pohjois-Afrikka ainakin yhtä epävakaa”, Talani tiivistää.
Myös Varvelli pitää Välimeren eteläpuolen epävakautta uhkana, mutta muistuttaa Mattein suunnitelmasta. Parhaimmillaan energiayhteistyö Pohjois-Afrikan kanssa voi rauhoittaa aluetta.
”Euroopan on investoitava Pohjois-Afrikan vakauteen. Muuten on epärealistista ajatella, että Italiasta voisi tulla energiakeskus”, Varvelli sanoo.
Energiaturvallisuuden lisäksi keskiöön on noussut hiilijalanjälki. Noin parikymmentä prosenttia Italian energiasta tulee uusiutuvista lähteistä, mutta kaasun ja öljyn asema on yhä merkittävä.
Italian pääministeri Giorgia Meloni haluaa tehdä maastaan Euroopan energiakeskuksen. Kuva: Alberto Pizzoli / AFP
Fossiilisten polttoaineiden asema perustuu moneen tekijään, joista yksi on Enin valta. Vaikka energiajätti on tehnyt vihreitä sijoituksia ja asettanut päästövähennystavoitteita, on Italia korvannut venäläistä kaasua pääosin fossiilisilla polttoaineilla.
Samalla Italiassa on verrattain vähän pinta-alaa tuulivoimaloille, eikä ydinvoimaa ole lainkaan, sillä kansa äänesti sitä vastaan pian Tšernobylin onnettomuuden jälkeen.
”Italiassa sillatkin romahtavat. En usko, että ydinvoima olisi meille paras vaihtoehto”, sanoo Talani, joka ei näe, että kansan päätöstä tulisi punnita uudelleen.
Euroopan suunnitellessa vihreää siirtymää on Varvellin mukaan tärkeää, ettei yksi riippuvuus vaihdu toiseen. Venäjän fossiilisista polttoaineista ei pitäisi siirtyä liiaksi Kiinan vihreään energiaan.
”
Italian merkitys Välimerellä on viime vuosikymmenten ajan supistunut
Mutta Pohjois-Afrikassa mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää suuria investointeja. Etenkin, kun alueen oma energiankulutus kasvaa, mikä rajoittaa energian myyntiä ulkomaille. Esimerkiksi Algeria ei lopulta pystynyt toimittamaan kaikkea sieltä vuonna 2022 odotettua kaasua ulkomaille sopimuksista huolimatta.
Enrico Mattein kuolema on yhä mysteeri, jonka selvittämisyritykset ovat johtaneet ainakin yhden toimittajan katoamiseen.
Enin johdossa energiavisionääri ehti kerätä vihollisia eri suunnilta. Huhupuheissa murhasta on syytetty muun muassa Yhdysvaltoja, Ranskaa ja Italian mafiaa. Toisaalta kuolinsyyn tutkinnoista vastannut Italian puolustusministeriö toimi aika ajoin varsin hämäräperäisesti.
Varmaa on, että Matteilla on yhä myös ystäviä. Heidän lämpimiä tunteitaan Meloni on viime viikkoina pyrkinyt virkistämään. Algerian vierailullaan tammikuussa hän piipahti Enrico Matteille omistetussa puistossa.
Algerialaiset arvostavat Matteita vapaustaistelunsa tukijana ja rahoittajana, kun maa kamppaili itsensä irti Ranskan siirtomaavallasta.
Jyrkistä puheistaan huolimatta Italian oikeistohallitus edustaa Välimerellä jatkuvuutta. Italia haluaisi yhä olla alueella keskeinen geopoliittinen toimija oli kyse sitten terrorismin torjunnasta, maahanmuuton hillinnästä tai energiantuonnista.
Siirtolaisia saapui Etelä-Italian Rosella Ionicaan lokakuussa 2022. Kuva: Valeria Ferraro / Zuma
Mutta asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, ettei Italiasta enää ole astumaan niihin saappaisiin, jotka se kerran täytti. Tavoitteista viis, Italian merkitys Välimerellä on viime vuosikymmenten ajan supistunut. Eikä sillä ole taloudellista tai sotilaallista valtaa muuttaa suuntaa.
Samalla moni muu toimija – Kiina, Venäjä, Turkki, Lähi-idän maat – on saanut alueella jalansijaa.
”
”Ongelma ovat eurooppalaiset äänestäjät”
Mattein ajoilta on säilynyt yksi sellainen asia, joka ei edistä Italian ja Euroopan etua Välimerellä.
Euroopan mailta puuttuu yhteinen suunnitelma.
1950-luvulla Ranskaa vihastutti Enin yhteistyö Algerian Kansallisen vapautusrintaman (FLN) kanssa. Yhteinen valuutta ei ole selvittänyt naapureiden välisiä kiistoja.
Italia ja Ranska ovat tukeneet eri puolia Libyassa ja riidelleet siitä, kenen tulisi avata satamansa Välimereltä saapuville siirtolaisille.
Italian onnistuminen Välimerellä edellyttää eurooppalaista yhteistyötä. Se ei voi olla Euroopan energiakeskus, jos se ei neuvottele alueen ostotarpeista.
Myös maahanmuutto vaatii EU-tason ratkaisun. Italialaisen ajatushautomon pomo Arturo Varvelli moittii, että ongelma ovat eurooppalaiset äänestäjät.
Sen myöntäminen, että Eurooppa tarvitsee maahanmuuttoa ja laillisia maahantuloreittejä, on yhä poliittinen itsemurha monissa maissa.
Seurauksena on lyhytkestoisen oman edun tavoittelu.
Juttua varten on haastateltu myös Ulkopoliittisen instituutin vanhempaa tutkijaa Marco Siddiä.