Main ContentPlaceholder
Korson koulu toimii nykyisin Ukrainaan vietävien tavaroiden varastona. Suurin osa lahjoitustavaroista on priimaa, mutta mukaan mahtuu myös kummallisuuksia.
Korson entisen koulun liitutaululle on joku kirjoittanut ukrainaksi Kunnia Ukrainalle! Kuva: Sami Kero /HS
Jonna Hovi-Horkan HS
Siinä, missä aiemmin on piiloteltu verilettuja lautasen alle ja kilpailtu siitä, kuka syö eniten lihapullia, on nyt isoja lavallisia tavaraa, joiden määränpää on Ukraina.
Korson koulun ruokalan ovat vallanneet käsidesit, palosammuttimet, kengät, pillimehut ja kamiinat. Viimeksi mainittuja ovat innostuneet tekemään useat oppilaitokset ja harrastusryhmät. Kamiinoille onkin käyttöä Ukrainassa, koska niillä voidaan lämmittää koteja ja valmistaa ruokaa, vaikka sähköt olisivat poikki.
Korson koulun entinen ruokala on nyt täynnä Ukrainaan lähteviä paketteja. Kuva: Sami Kero / HS
Kun Korson koulu tyhjeni oppilaista vuosi sitten, oli selvää, ettei sitä ainakaan ihan heti purettaisi.
Onnekkaasti koulun rakennukset pääsivät mukaan EU-projektiin, jossa vanhoille rakennuksille etsitään uusia käyttötapoja.
Vantaan kaupungin ympäristökeskuksen projektikoordinaattori Kimmo Nekkula arveli tammikuussa HS:n jutussa, että tiloihin voisi tulla esimerkiksi harrastustoimintaa, aikuisopetusta, asumispalveluita, yhdistystoimintaa tai kiertotalousliiketoimintaa.
Kuukautta myöhemmin maailmantilanne muuttui dramaattisesti, kun Ukrainan sota alkoi. Myös Korson koulun käyttötarkoitusta mietittiin uudelleen. Vantaan kaupunki ilmoitti, että Korson koulun tilat voisi tarvittaessa ottaa Ukrainan pakolaisten hätämajoitustilaksi.
”Parhaimmassa tapauksessa pakolaiset voisivat päästä Korson kouluun jo toukokuun alussa”, arveli Vantaan kaupungin silloinen toimitilapäällikkö Pasi Salo.
Hätämajoitustilaa ei lopulta tarvittu, mutta ukrainalaisten käyttöön tila kuitenkin meni. Koulussa toimii nyt Ukrainalaisten Yhdistys Suomessa ry:n logistiikkakeskus. Yhdistys kerää lahjoitustarvikkeita sodan keskellä oleville ukrainalaisille. Vantaan kaupunginhallitus on myöntänyt yhdistykselle 60 000 euron toiminta-avustuksen.
Vapaaehtoistyöntekijä Anna Timonen lajittelee ruokatarvikkeita ja tarkistaa niiden päiväykset. Kuva: Sami Kero / HS
Muuntautuminen logistiikkakeskukseksi tapahtui sen verran rivakasti, että koulun seinillä on yhä oppilaiden piirustuksia. Siellä ne ovat sulassa sovussa avustusjärjestön asettamien opaskylttien kanssa. Vaihtuvien vapaaehtoistyöntekijöiden työtä helpottamiseksi jokainen lajittelupiste on merkattu kyltein. Yhdessä lukee ”Ruoka”, toisessa ”Taistelutarvikkeet”, kolmannessa ”Vaatekeräys”.
Kolmannen kyltin kategoria eli vaatteet, on logistiikkakeskuksen toimintaa johtavan Sergey Shevchenkon mukaan ongelmallisin.
Jotkut ihmiset käsittävät lahjoittamisen väärin ja käyttävät keskusta ”dumppauspaikkana”, jonne kelpaa mikä vain.
”Yli 30 prosenttia vaatteista on käyttökelvottomia: likaisia tai risoja”, kertoo Shevchenko.
Vaatteita myös tulee, vaikka niitä ei edes ole mainittu tarvittavien tavaroiden listalla. Yhdistys käyttää Auta Ukrainaa -lahjoituspalvelua, jonka nettisivuilla on lista, jossa kerrotaan, mistä Ukrainassa on pula. Tällä hetkellä listalta löytyy muun muassa ensiaputarvikkeita, työkaluja ja ruokaa.
Mutta ruokakaan ei tarkoita ihan mitä tahansa ruokaa.
”Katso tätä”, sanoo Shevchenko ja näyttää lasagnepakettia. Parasta ennen päivä on ollut niihin aikoihin, kun Martti Ahtisaari valittiin presidentiksi.
”Olemme kiitollisia lahjoituksista, mutta arvostamme myös realismia. Ukrainalaiset eivät tarvitse vanhaksi mennyttä ruokaa tai suomenkielisiä lastenkirjoja.”
Lahjoituksena saatuja pyörätuoleja matkalla Ukrainaan. Kuva: Sami Kero / HS
Kaikkein kummallisimmat lahjoitustavarat ovat saaneet paikan aulan vitriinistä. Sieltä löytyy muinaisen lasagnepaketin lisäksi muun muassa muovikypärä, Ruotsin armeijan univormu ja toimimatonta elektroniikkaa.
Aina lahjoitustavarat eivät ole pelkästään kummallisia, vaan kenties jopa vaarallisia.
”Kerran meille tuli soitto, jossa sanottiin, että teille vapaaehtoisille on lähetetty ruokaa. Soittaja sanoi, että älkää syökö sitä, meillä on epäilys, että ruoka on myrkytettyä.”
Keskuksen työntekijät jättivät ruoan syömättä ja ilmoittivat siitä poliisille.
”Jonkun piti tulla hakemaan ruoka tutkimuksia varten, mutta ketään ei tullut.”
Vapaaehtoiset ovat kokeneet myös painostusta. Silloin, kun logistiikkakeskus oli vielä Sörnäisissä, muutamia työntekijöitä uhkailtiin, myös Shevchenkoa itseään.
Shevchenko kertoo, että kerran paikalle tuli venäjää puhuva mies, joka halusi keskustella keskuksen koordinaattorin kanssa ”yksityishuoneessa”. Kasvomaskia pitänyt mies otti askeleen lähemmäs aina, kun Shevchenko otti askeleen taaksepäin.
”Mies kyseli minulta mielipiteitä Venäjästä. Näytti, että hänellä oli ase taskussa. En tiedä oliko se oikea vai ei.”
Logistiikkakeskuksessa lajitellaan tavaroita pari kertaa viikossa, ja kerrallaan siellä on työssä noin parikymmentä vapaaehtoista. Suurin osa vapaaehtoisista on ukrainalaisia, kuten myös Shevchenko.
Shevchenko on kotoisin Zaporižžjasta, mutta hän on asunut Suomessa yli kymmenen vuotta. Viime toukokuussa hän sai taivuteltua Zaporižžjassa asuneet vanhempansa Suomeen.
”Lähtöpäivänä kaupunkia alettiin pommittaa, ja nyt vanhempieni asunto on tuhoutunut.”
Logistiikkakeskus on aiemmin toiminut kolmessa eri paikassa pääkaupunkiseudulla. Korson koulu on neljäs. Shevchenko toivoo, että viidettä ei tule.
”Toivottavasti sota loppuu ja tälle varastolle ei ole enää tarvetta.”
Sergey Shevchenko koordinoi Korson koululla olevan logistiikkakeskuksen toimintaa. Kuva: Sami Kero / HS
Lue lisää: Tyhjillään oleva koulu muutetaan pikavauhdilla pakolaisten hätämajoitukseksi – "Korson koulun kaunis miljöö olisi hyvä kesänviettopaikka lapsille"
Lue lisää: Tyhjästä korsolaisesta koulusta voi tulla kiehtova ennakkotapaus ja paraatiesimerkki, miten vanhoille rakennuksille annetaan uusi elämä