Hyppäisitkö kuskittoman kapselin kyytiin? Kangasalla kehitetään ilmakiskorataa, joka on kuin suoraan tieteiselokuvasta

Kahden hengen kuljetuskapseli nousee kiskoradalle seitsemän metrin korkeuteen. Autopilotin ohjaama kapseli lipuu tilatulle pysäkille, jossa se jää odottamaan uusia matkustajia tai siirtyy toisaalle tasoittamaan liikenneruuhkaa.

Tällainen on yksinkertaistettuna ajatus, joka Kangasalalla toimivalla UDT Technologiesin kehittäjäkolmikolla on tulevaisuuden taajamaliikenteestä. Yritys on kehittänyt ilmakiskorataa, joka voisi kuljettaa tavaraa ja matkustajia asemalta toiselle. Vielä toistaiseksi hanke on suunnittelupöydällä, jossa se odottaa yhteistyökumppania pilottiprojektin käynnistämiseksi.

UDT Technologiesin perustajiin kuuluva Jussi Niemioja uskoo, että ilmarataa voisi hyödyntää monipuolisesti sellaiseen liikenteeseen ja logistiikkaan, mikä nykyisin kulkee maan pinnalla.

– Rakennettu kaupunkiympäristö tarvitsee lisää infrastruktuuria ihmisten liikuttamiseen. Kun maan pinta alkaa olla varattu, me olemme sitten innovatiivisesti käyttöön tätä seuraavaa kerrosta.

Etuna keveys ja alhaisempi hintalappu

Käytännössä UDT Technologiesin ilmarata toimisi niin, että kyydin tai verkkokaupan tavarakuljetuksen voisi tilata mobiilisovelluksella lähimmälle asemalle. Ilman kuskeja kulkevat kapselit olisivat käytettävissä ympäri vuorokauden.

Järjestelmän avulla voisi myös rakentaa matkaketjuja, kuten kaupunkipyörän varaaminen asemalle jatkoetappia varten.

Yhtiön mukaan ilmaradan etuna on kevyt rakenne: pienellä sähkömoottorilla toimiva kapseli painaa mukaan noin 150–175 kiloa.

Yhtiön laskelmissa rakentamisen kilometrikustannukset, arviolta 1,5–2 miljoonaa euroa olisivat selvästi halvemmat raitiotien 10–23 miljoonaan verrattuna.

Etuna olisi myös matkanteon jouhevuus. Kahden hengen kapseleilla yhden kiskon matkustajamäärä voisi enimmillään olla noin 3 000 ihmistä tunnissa.

Raidetakseja kehitetty 70-luvulta asti

Raidetaksi, tai PRT eli Personal Rapid Transit, ei ideana ole uusi. Konseptia on kehitetty jo 1970-luvulta alkaen eri puolilla maailmaa. Prototyyppejä on useita, mutta kaupallisesti kannattavaksi järjestelmä on saatu tiettävästi vain Lontoossa Heathrow'n lentokentällä.

UDT Technologiesin matkustuskapseli ei vielä ole päässyt edes prototyypiksi, sillä pilotointialue puuttuu.

Hanketta kuitenkin tukee toinen innovaatio, jota testataan parhaillaan Tampereella. Hervannan alueella liikkuvat autonomiset bussit perustuvat samaan tekniikkaan kuin ilmakiskorata.

Hervannan robottiautoprojektia johtava VTT:n projektipäällikkö Matti Kutila kertoo ryhmänsä olleen vahvasti mukana kangasalalaisyrityksen ilmakiskorataprojektin tutkimuksissa.

Tutkittavana on ollut etenkin kiskojärjestelmän turvallisuus. Selvitettävänä on ollut esimerkiksi se, miten estää 70 kilometrin tuntivauhdilla kiitävien kapseleiden törmääminen toisiinsa.

Kutilan mukaan VTT:n robottiautotutkimuksissa saadut kokemukset ovat olleet tukena myös ilmakiskoradan ohjausjärjestelmien ja tietoliikenneyhteyksien kehityksessä.

Haastajan asema on vaikea

Uudistuvan liikenteen professori Heikki Liimatainen Tampereen yliopistosta sanoo, että kiskoratahanke on mielenkiintoinen konsepti. Vastaavanlaista automatisoitua liikenteen järjestelmää ei maailmassa ole.

Hän muistuttaa, että nykyinen kaupunkirakenne on rakennettu henkilöauton varaan. Siihen on kovin vaikeaa sovittaa uusia uudenlaisia liikkumisen ratkaisuja.

Joukkoliikenteen suunnittelussa lähiöiden välinen liikenne jää usein heikommalle tolalle. Tässä Liimataisen mukaan voisi olla ilmakiskoradalle kilpailuvaltti.

– 1–2-hengen kapseleilla toteutettavan järjestelmän vahvuus perinteiseen joukkoliikenteeseen verrattuna on sen joustavuus. Tätä voisi hyödyntää reiteillä joissa ei ole niin suuria matkustajavirtoja ja mistä puuttuu nopea joukkoliikenneyhteys, hän arvioi.

Täysin automatisoidussa järjestelmässä ei myöskään ole henkilöstökustannuksia, mikä on suurin joukkoliikenteen kustannuserä.

Kuinka todennäköisesti tällaisen järjestelmän voisi toteuttaa?

VTT:n Matti Kutilan vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä.

– Tekniikan puolesta järjestelmä on täysin toteuttamiskelpoinen. Kysymys on enemmänkin siitä, että saadaan kiskot ylipäätään laitettua johonkin.

Matkustaisitko raidetaksilla? Voit kommentoida aihetta 7. helmikuuta kello 23:een saakka.