Ilona kertoo, millaista oli opettaa al-Holin suomalais­lapsia – vain kerran äidit puuttuivat opetukseen

Noin vuoden ajan Ilona Taimela järjesti toisen suomalaisopettajan kanssa al-Holin leirin suomalaislapsille etäopetusta. Tehtävät lähetettiin WhatsApp-viesteinä äitien puhelimiin. Oppimista tapahtui, vaikka moni lapsi ei ollut aiemmin kuullutkaan suomea.

Huhtikuussa 2020 espoolainen opettaja Ilona Taimela aloitti salaisen tehtävän: Suomi oli päättänyt järjestää al-Holin leirin suomalaislapsille mahdollisuuden käydä suomalaista koulua.

Opettajiksi oli palkattu Taimela ja opintojensa loppuvaiheessa oleva erityisopettaja. Opetus järjestettiin etäyhteyksin lasten äitien puhelimilla: lasten oli opiskeltava salassa, koska leiriä hallinneet kurdit eivät sallineet kännyköiden pitoa.

Luottamus perheisiin syntyi ajan kanssa, vaikka salanimellä ”Saara” esiintynyt opettaja piiloutui profiilikuvassaan aurinkolasien ja huivin alle. Taimela ja toinen suomalaisopettaja eivät käyttäneet opetuksessa omia puhelinnumeroitaan, vaan heillä oli tarkoitusta varten omat, salaiset puhelinnumerot.

Ilta-Sanomat tapasi Taimelan perjantaina Helsingin messukeskuksessa, missä hän kertoi al-Holin suomalaislasten opetusjaksosta myös Educa-messuilla. Opetus päättyi noin kaksi vuotta sitten.

– Keväällä 2021 suurin osa lapsista oli jo tullut Suomeen. Leirillä oli enää muutama lapsi ja heihinkin yhteydet katosivat, joten opetusta ei pystytty enää jatkamaan, Taimela muistelee.

Suomi on palauttanut leiriltä 9 naista ja 26 lasta sen jälkeen, kun Suomen hallitus päätti joulukuussa 2019, että sillä oli perustuslain mukainen velvollisuus pelastaa alaikäiset Suomen kansalaiset leiriltä.

Lue lisää: 9 naista ja 26 lasta päätyi al-Holista Suomeen – tämä heistä nyt tiedetään

Leirillä on edelleen kymmenkunta Suomen kansalaista, joista enemmistö on lapsia. Ulkoministeriön konsulipäällikkö Jussi Tanner kommentoi aiemmin Ilta-Sanomille, että leirillä edelleen olevat suomalaiset eivät ole osoittaneet halua olla yhteydessä Suomen viranomaisiin. Siksi heitä ei tällä erää voida noutaa pois leiriltä.

Taimelan järjestämään opetukseen osallistui yli parikymmentä lasta. Heidät jaettiin iän mukaan neljään ryhmään: mansikoihin, omenoihin, appelsiineihin ja vesimeloneihin. Kaikki halukkaat eivät pystyneet osallistumaan koulunkäyntiin, koska kaikilla äideillä ei ollut puhelinta.

– Yritimme selvittää, olisivatko he pystyneet kopioimaan viestejä paperille, mutta paperistakin oli pulaa. Puhelinten käyttö oli kielletty, joten usein he tekivät koulutehtäviä iltamyöhään, kun olivat omissa teltoissaan.

Taimela vastasi viesteihin myös iltaisin ja viikonloppuisin: satoja viestejä lähti päivittäin jokaiseen numeroon. Joka aamu etäopetus alkoi, kun opettajat lähettivät päivän koulutehtävät kello yhdeksältä aamulla.

– Usein näimme puhelimesta, että he olivat silloin paikalla. He saattoivat pyytää spontaanisti lisätietoa jostain tehtävästä.

Taimelalla on yli kolmenkymmenen vuoden opettajan kokemus. Hänet pyydettiin mukaan, koska hän on aiemmin kouluttanut Suomi-koulujen opettajia eri puolilla maailmaa.

Taimela on myös tehnyt ulkoministeriölle julkaisuja diplomaattien lasten muuttamisesta ulkomaille ja Suomeen palaamisesta. Lisäksi hänellä on ymmärrystä muslimikulttuurista ja radikalisoitumisesta, sillä hän asui lapsena ja nuorena perheensä kanssa useita vuosia Tansaniassa.

Keväällä 2020 maailmanlaajuinen koronapandemia oli juuri alkanut ja Taimela pystyi yrittäjänä lähtemään mukaan kesken lukuvuoden.

– Alun perin ajattelimme, että tämä on vain muutaman kuukauden pilotti. Kesällä tajusimme, että meidän pitää alkaa rakentaa opintosuunnitelmaa, koska lapsia ei noin vain tuodakaan Suomeen.

Opetukseen osallistuneista lapsista suurin osa oli syntynyt Syyriassa ja vielä pieniä, varhaiskasvatusikäisiä. Moni ei ollut kuullutkaan Suomen kieltä, sillä kaikki äidit eivät olleet puhuneet lapsilleen lainkaan suomea. Kaikista yleisin kieli leirillä oli arabia, mutta moni äiti puhui lapselleen myös englantia.

– Heidän Suomessa asunut äitinsä on saattanut lähteä Syyriaan teini-iässä tai nuorena aikuisena. Monella on itsellään maahanmuuttajataustaa. Jos he ovat menneet siellä naimisiin toisesta maasta kotoisin olevan Isis-taistelijan kanssa, miksi he puhuisivat tuollaisessa ympäristössä lapselleen suomea?

Alussa monet toivoivat, että opettajat olisivat voineet viestiä heille englanniksi. Opettajat halusivat kuitenkin opettaa lapsille suomen kieltä, jotta he pärjäisivät myöhemmin Suomessa.

– Heidän piti ymmärtää, että he ovat tulossa Suomeen ja Suomessa puhutaan suomea. Pikkuhiljaa englantia puhuneet äidit alkoivat puhua lapsilleen suomea ja viestittämään meille suomeksi. Se muuttui aika nopeasti, koska he kuitenkin ymmärsivät suomea.

Taimelan mukaan myös lapset välillä muistuttivat äitejään suomen puhumisesta. Hän on erityisen iloinen siitä, että etäkoulun aikana yksi kuusivuotias oppi lukemaan suomea, eikä vain yksittäisiä sanoja, vaan kokonaisia lauseita ja tarinoita.

– Suomessakaan kaikki kuusivuotiaat eivät vielä osaa lukea. Minusta se oli huikea saavutus meiltä opettaa etänä WhatsAppilla lapsi lukemaan ympäristössä, jossa ei puhuta suomea.

Opetus tapahtui muun muassa ääniviestein: opettajat lukivat lapsille tavuja ja äänteitä. Videoita tai linkkejä ei voinut lähettää, koska ne veivät niin paljon puhelimen muistitilaa, eivätkä leirin nettiyhteydet olleet nopeita.

Suomalaisopettajat antoivat asioille nimiä: kaikki telttaleirillä varttuneet eivät esimerkiksi tienneet, mikä on talo. Opetuksessa käytettiin paljon emojeita: niiden avulla pystyttiin nimeämään värejä, eläimiä ja esineitä.

ETÄKOULUUN osallistui niin tyttöjä kuin poikia. Yläkoulu- ja lukioikäisistä moni oli käynyt koraanikoulua. Autoritääriseen opetustyyliin tottuneille oli yllättävää, miten paljon he saivat esittää suomalaisopettajilla omia toiveitaan opetuksen sisällön suhteen.

– Se oli heille uutta. Olimme heille silta suomalaiseen kulttuuriin: opetuksestamme he näkivät, millaiseen maailmaan he ovat tulossa.

Osa äideistä osti lapsilleen leirin kaupoista vihkoja, kyniä ja jopa vesivärejä. Suomalaisopettajat kertoivat lapsille suomalaisesta kulttuurista ja pienille päiväkodin arjesta: leikeistä, liukumäistä, kurahousuista ja saappaista.

– Isommilla lapsilla oli Suomesta enemmän tietoa, koska he ovat saattaneet lähteä pois Suomesta, kun olivat ala-asteen toisella tai kolmannella luokalla. Kun näytimme heille kuvia Linnanmäestä tai Suomenlinnasta, he saattoivat sanoa, että ovat käyneet tuolla.

Isommille lapsille opetettiin suomalaisen opetussuunnitelman mukaisesti maantietoa, historiaa ja yhteiskuntaoppia. Lisäksi opintoihin kuului suomen kieltä, englantia ja matematiikkaa. Yläkoulu- ja lukioikäisten osaamisessa oli perustavanlaatuisia aukkoja: moni ei osannut jako- tai kertolaskua, eikä ymmärtänyt desimaalilukuja. Opettajat joutuivat aloittamaan heidän kanssaan aivan perusteista. Taimela huomauttaa, että Suomessa pitää ymmärtää maahanmuuttajalasten kohdalla, miten traumat ja oppimisvaje vaikuttavat heidän oppimisvalmiuksiinsa.

– Meille oli tärkeintä, että tapahtui oppimista. Emme olleet siellä, emmekä voineet pakottaa heitä kouluun. Siksi opetuksen piti olla sellaista, että he saivat motivaatiota siitä, että huomasivat oppivansa.

Ilona Taimela luki joka perjantai lapsille yhden kappaleen Fedja-setä, kissa ja koira -kirjaa. Joka päivä lapset saivat kuulla suomalaisia runoja ja tarinoita. Lapset rakastivat ääneen luettuja kertomuksia, sillä ne toivat iloa ja huumoria leirin ankeaan arkeen, jossa ei ollut pääsyä televisio- tai elokuvaviihteen pariin.

– Se oli pilkahdus taiteesta suljetussa ympäristössä. Ihmiset rakastavat kuulla tarinoita.

Taimela opetti lapsille myös tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Teini-ikäiset lapset saivat tietoa ihmisoikeuksista ja maailman tapahtumista, kuten tuohon aikaan käydyistä Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Leirillä asuneet suomalaislapset ja -äidit suhtautuivat länsimaalaiseen opetukseen pelkästään myönteisesti, Taimela kertoo.

– Yhden ainoan kerran, kun äidit puuttuivat opetukseen, oli tarina, jota ei haluttu lähetettävän pienille luettavaksi. Tarinassa oli keiju, joka teki taikoja. He sanoivat, etteivät usko taikatemppuihin. Sanoimme, että ei hätää, lähetämme toisen tarinan.

Opettajat tekivät töitä myös suomalaisten koulujen loma-aikoina, mutta pitivät vapaata, kun opetus keskeytyi esimerkiksi islamilaisten juhlien tai lomapyhien vuoksi.

Taimela kävi tapaamassa yhden al-Holista Suomeen palanneen perheen myöhemmin vastaanottokeskuksessa. Hän selvitti heille lasten päiväkotiasioita ja äidin opiskelun jatkamista Suomessa.

– Äiti kertoi, että ensimmäisenä talvena lapset olivat ihastuneet lumeen. Nuori lapsi sopeutuu ympäristöönsä aina nopeammin kuin aikuinen.

Suomeen al-Holista palanneet teinit ovat Taimelan tietojen mukaan saaneet traumaterapiaa. Hän on erityisen huolissaan nuorista, koska he ovat lapsina joutuneet lähtemään Suomesta sota-alueelle ja jättämään kaverinsa taakseen. Heillä on oppimisvajetta vuosien ajalta ja rankkoja kokemuksia sodasta ja vankileiriltä.

– Ei ole ollut heidän vikansa lähteä sinne. Jos heitä aletaan syytellä siitä, se voi olla tosi vaarallista. Silloin voi tapahtua radikalisoitumista uudelleen. Teinit tarvitsevat hyväksyntää, kavereita ja tukea opiskeluunsa.