Volkswagen Passat osuu monttuun ja ihan kohta toiseen.
– Tässä on auto lujilla, kun ajetaan Suomen surkeinta kylätietä, kartturin paikalla istuva Siikajoen kunnanjohtaja Pertti Severinkangas sanoo.
Lunta on juuri sen verran, että tie on valkoinen. Ratin takaa silmä ei erota, mihin asfaltti päättyy, mutta niin sanottu perstuntuma ei jätä asiaa epäselväksi.
Pakkanen on kovettanut seututie 807:n sorapintaisen osuuden montut ja nimismiehen kiharat tärisyttäväksi kokemukseksi.
Toisin on kelirikkoaikaan. Tien varrella asuva Olli Alakorva pysäytti autonsa lokakuussa pehmeään tiehen kaivautuneiden syvien railomaisten urien äärelle. Siihen olisi menopeli uponnut, jos eteenpäin olisi jatkanut.
Alakorva nappasi autosta ja montuista kuvan. Sillä lohkesi voitto Suomen Kylät ry:n ja Suomen Tieyhdistys ry:n järjestämässä kuvakilpailussa, jonka perusteella nimettiin Suomen surkein kylätie.
Kunnanjohtaja Severinkangas on tunnustuksesta iloinen.
– Aivan loistavaa! Tämähän on parasta, mitä teidemme kunnon kannalta voidaan saada.
Suomen surkeimman kylätien tittelin Siikajoelle tuonut kuva napattiin lokakuussa. Olli Alakorva
Arkirealismia
Suomen surkein kylätie mutkittelee Siikajoen myötäisesti joen eteläpuolella. Pohjoispuolella kulkee asfalttipäällysteinen tie, joka on hiljattain kunnostettu.
– Muutamia vuosia sitten se oli vielä pahempi kuin tämä soratie, kun se oli ihan rei’illä, Olli Alakorva sanoo.
Siikajoki sijaitsee osapuilleen Oulun ja Raahen puolivälissä. Kiilamainen kunta nousee Perämeren rannalta pääosin Siikajokea pitkin puolensataa kilometriä itään.
Seututie 807 kulkee Siikajoenkylältä itänaapurikunnan Siikalatvan Rantsilaan. Surkeimmaksi kylätieksi valittu 16 kilometrin sorapäällysteinen osuus sijaitsee Siikajoenkylän ja kunnan keskustaajaman Ruukin tai tarkemmin ottaen Revonlahden välillä.
Vaikka juuri tämä pätkä valittiin valtakunnan huonoimmaksi, on ongelma laajempi niin Siikajoella kuin koko maassakin. Siihen kuvakilpailulla haluttiin kiinnittää huomiota.
– Tämä kilpailu tekee näkyväksi maaseudun infran arkirealismin, sanoo Suomen Kylät Ry:n toiminnanjohtaja Aleksi Koivisto kilpailusta kertovassa tiedotteessa.
Suomen Tieyhdistyksen toimitusjohtaja Nina Raitanen toteaa samassa tiedotteessa, että tienpitäjät tekevät vähillä rahoilla sen, mitä on tehtävissä ja että päättäjiltä tarvitaan nyt lisää rahaa.
– Murenevat päällysteet ja huonokuntoinen soratieverkko on monin paikoin ylisukupolvinen kokemus, hän sanoo.
Kunnanjohtaja Pertti Severinkangas hyppäsi kartturin paikalle kunnanviraston pihalta. Jussi Korhonen
"Hattua nostan sille”
Siikajoentiellä, sillä Suomen surkeimmalla pätkällä, nopeusrajoitus on 80 kilometriä tunnissa. Pertti Severinkangas kuvailee sitä pikataivaltyyppiseksi ja toteaa, että ralliakin siinä on ajettu.
Mutkaisen ja monttuisen tien arkikäyttöön Severinkangas suosittelee nopeusrajoitusta alhaisempaa vauhtia.
– Jos tämän ajaa kahdeksaakymppiä päästä päähän, niin kyllä minä hattua nostan sille, hän toteaa.
Ensin on tehty talot ja sitten tie, Severinkangas sanoo. Kylätielle luonteenomaisesti monet rakennukset seisovat ihan tien reunassa. Senkin vuoksi vauhtia on syytä hillitä: jos nopeusrajoituksen ylärajoilla paahtaa, löytää autoilija itsensä pian jonkun seinästä.
Kun vielä kelirikko pehmentää alustan, aiheutuu turvallisuudelle yksittäisiä autoilijoita laajempia uhkia. Esimerkiksi ambulanssien tai paloautojen kulku on hidasta.
Huonot tiet ovat uhka myös maaseudun elinvoimalle. Esimerkiksi Siikajoella on lukuisia kyliä, joissa on maataloutta ja muuta liiketoimintaa. Tavara pitää saada liikkumaan, ja toisaalta ihmisten on päästävä töihin.
Näin on myös Suomen surkeimman kylätien varrella. Siikajoen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Riitta-Liisa Salmenkangas (kesk) kertoo, että se ei ole kunnan ainoa huonokuntoinen tie. Hän toivoo, että kilpailun tuoma titteli kiinnittäisi tienpitäjän huomion sorapäällysteisen pätkän kuntoon.
– Toivotaan, että ely-keskus lähtisi sitä tietä nyt kunnostamaan.
Severinkangas toteaa, että hyväkuntoinen soratie voi olla parempi vaihtoehto kuin rapistumaan jätettävä päällystetty tie.
– Uskoisin, että näillä määrärahoilla tämän 16 kilometrin asfaltointi ei tule olemaan ohjelmassa lähiaikoina, mutta toiveissa olisi, että tälle saataisiin perusparannus.
Kunnanvaltuutettu Markus Kuotesaho esittää, että Suomen surkeimmasta kylätiestä tehtäisiin museotie. Anna Hopi
Maalaisidylli
Näkökulmasta riippuen tien alku- tai loppupäässä Siikajoenkylän kyläkaupalta tavatut siikajokiset todistavat, että surkeimmaksi valittu kylätie todella on maineensa veroinen erityisesti kelirikkoaikaan.
– Kyllä se on niin huono kuin väitetään, Kati Tyybäkinoja sanoo.
Tie on kehno, mutta aivan silkkaa kurjuutta se ei edusta. Severinkangas kertoo, että kesäisin se on esimerkiksi erittäin mukava pyöräilyreitti.
Alkutalven muhkuroissa poukkoilevan auton ikkunasta katsoessa voi kuvitella kesäisen kauneuden. Jos tohtisi sulkea silmänsä, saattaisi mieleen piirtyä näkymä nostalgisesta maalaisidyllistä:
Isäntä pilkkoo puita pihamaalla. Lehmä ammuu. Etäämpänä surisee traktori. Lapset kirmaavat huolettomina koivujen katveesta, huitaisevat kärpästä ja suuntaavat onkivavat olallaan kohti jokirantaa: tulisiko ahventa?
Luultavasti tunnetuin siikajokinen, romutransunakin tunnettu kunnanvaltuutettu Markus Kuotesaho (kesk) sanoo, että tie pitäisi kunnostaa, mutta muuten hän pitäisi sen ennallaan.
Kuotesaho kertoo puhelimitse, että tie on hänelle lapsuudesta saakka tuttu.
– Minun kotini sijaitsee seitsemän kilometriä Kasitiestä. Olen kulkenut tietä koko ikäni.
Kyltti kertoo, mistä soratieosuus alkaa. Jussi Korhonen
Museotieksi?
Kuotesaho haluaisi, että Siikajoentien säilyminen nykyisellään sinetöitäisiin tekemällä siitä museotie.
– Minusta sille ei pitäisi enää tehdä mitään muuta kuin ajaa sinne soraa ja tietysti höylätä, hän sanoo.
Suomessa on reilut parikymmentä museotietä, jotka on jätetty sellaisiksi, mitä ne olivat museointihetkellä. Ne kertovat tienpidon ja tiellä liikkumisen kehityksestä, yhteyksien rakentamisesta ja rakentajista, teiden käytöstä ja käyttäjistä.
Kunnossapitoa museoiminen ei estä, mutta esimerkiksi oikomisia tai leventämisiä museoteihin ei tehdä.
– Jos siitä turistit ajavat ja valittavat, niin hehän voivat ajaa joen pohjoispuolta, Kuotesaho sanoo.
Kunnanjohtaja Severinkangas innostuu museoimisesityksestä. Kuotesaho sanoo, että asia tulee laittaa virallisesti vireille. Hänen mukaansa paikkakunnalla moni muukin on ajatuksen takana.
– Salmenkankaan Riitta-Liisakin on aina ollut sitä mieltä, Kuotesaho sanoo.
Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Salmenkangas hämmästyy tämän kuullessaan.
– Vai Markus on sitä mieltä, että minäkin olisin samaa mieltä? Enpä tiedä, Salmenkangas miettii.
Ehjänä perille
Pertti Severinkangas heittää, että paluumatkan kohti Ruukkia voisi kokeilla ajaa kahdeksaakymppiä, kun on jo mutkatkin tiedossa.
Se ei kuulosta hyvältä ajatukselta juuri siksi, että mutkat ja muhkurat ovat tiedossa.
Volkswagen Passat selviytyy ehjänä edestakaisesta matkasta Suomen surkeimmalla kylätiellä. Severinkangas huomauttaa, että rasitus autolle on toista luokkaa, jos tietä pitkin pitää rytkyttää päivittäin.
Suomen surkein kylätie -kuvakilpailun palkinto luovutetaan Ruukin kylällä joulunavauksen yhteydessä 9. joulukuuta. Pertti Severinkangas toivoo, että tienpitäjäkin saapuu paikalle.
– Tietääkseni kutsu on lähtenyt myös ely-keskukselle.