Tutkijan mukaan mielenosoituksilla on suuri kannatus jopa uskonnollisen oppineiston keskuudessa.
Sevillassa Espanjassa järjestettiin perjantaina tukimielenosoitus Iranin viimeaikaisen tapahtumien vuoksi. Tukimielenosoituksia on järjestetty monissa maissa. Kuva: Angel Garcia / ZUMA
STT, Eeva Nikkilä-Kiipula
Iranissa syyskuun puolivälissä alkaneiden protestien aikana viranomaiset ovat pidättäneet tuhansia mielenosoittajia sekä heidän lisäkseen mielenosoitusten ulkopuolella satoja opiskelijoita, ihmisoikeuksien puolustajia, toimittajia ja asianajajia, kertoo ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch nettisivullaan.
Pidätettyjä säilytetään järjestön mukaan täpötäysissä tiloissa, ja he joutuvat muun muassa kidutuksen ja seksuaalisen ahdistelun kohteeksi pidätysaikana.
Uutissivusto CNN haastatteli Irakin puolella Iranista lähteneitä ihmisiä. CNN kertoo vahvistaneensa monia raportteja mielenosoittajiin kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta ja kuulleensa kertomuksia monista muista väkivallanteoista.
Yksi nainen kertoi todistaneensa ja kärsineensä seksuaalisesta väkivallasta.
”Siellä oli tyttöjä, joille tehtiin seksuaalista väkivaltaa, minkä jälkeen heidät kuljetettiin toisiin kaupunkeihin”, nainen kertoi.
”Heitä pelottaa puhua näistä asioista”, hän lisäsi.
Yhdysvaltain hallituksen Iranin-erityislähettiläs Robert Malley sanoi torstaina Twitterissä, että CNN:n raportit kertovat iranilaisviranomaisten kammottavista seksuaalisen väkivallan teoista pidätyskeskuksissa.
”Tämä on muistutus siitä, mistä iranilaisten kohdalla on kyse – ja siitä, miten pitkälle hallinto menee yrittäessään turhaan vaientaa toisinajattelua”, Malley tviittasi.
YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Volker Türkin mukaan syyskuun puolivälin jälkeen on kuollut yli 300 ihmistä. Ihmisoikeusjärjestö Iran Human Rights (IHR) kertoo kuolonuhreja olevan yli 400, joista viitisenkymmentä on lapsia.
Iranissa käytetään laitonta, tappavaa voimaa
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen-osaston asiantuntija Anu Tuukkanen sanoo, että Iranissa mielenosoittajia vastaan käytetään laitonta, tappavaa voimaa. Amnesty on dokumentoinut jo aikaisempien mielenosoitusten yhteydessä väkivaltaisia tukehduttamisaaltoja.
”Iranissa taustaongelma on se, että siellä vallitsee systemaattinen, institutionaalinen rankaisemattomuus. Väkivaltakampanjoita voidaan panna toimeen säännöllisesti, koska kukaan ei koskaan joudu siitä väkivallasta vastuuseen. Iranissa ei myöskään ole sellaista lainsäädäntöä tai instituutioita, jotka pystyisivät sitä millään tavalla hillitsemään. Instituutiot ovat pikemminkin sorron välineitä, kun niiden pitäisi pitää yllä yhteiskuntarauhaa”, Tuukkanen sanoo.
Vuoden 2019 mielenosoitusten yhteydessä Amnesty varmisti Tuukkasen mukaan yli 300 ihmisen kuoleman. Luku on todennäköisesti suurempi. Mielenosoitusten tukahduttamisessa käytettiin erilaisia kidutuskeinoja, muun muassa pahoinpitelyä, hakkaamista, kivuliaissa asennoissa pitämistä, sähköiskuja, valeteloituksia, raiskauksia.
”Ei ole mitään syytä epäillä, että turvallisuusjoukot olisivat kehittäneet toimintaansa ja toimisivat nyt eri tavalla. Kyllä sama sapluuna näyttää jatkuvan”, hän sanoo.
Mielenosoitukset ylittäneet perinteiset rajat
Iranissa on aiemminkin ollut voimakkaita mielenosoituksia. Esimerkiksi vuonna 2019 polttoaineiden hintojen nousu aiheutti protesteja. Nyt näyttää Tuukkasen mukaan kuitenkin olevan patoutunutta tarvetta mielenosoittamiseen, kun uhmataan turvallisuuskoneiston hyvin ankaraa väkivaltaa.
”Nyt nousee monia eri asioita, joiden takia ihmiset lähtevät kaduille. Ne syttyivät syyskuussa 22-vuotiaan Mahsa Aminin kuolemasta poliisin käsissä, mutta sitten on mukaan tullut laajempia muita aiheita”, Tuukkanen sanoo.
Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola muistuttaa, että mielenosoitukset eri puolilla Irania ovat jatkuneet jo yli kaksi kuukautta, eikä Iranin johto ole kyennyt laittamaan niitä kuriin.
Mielenosoitukset ovat hänen mukaansa poikkeuksellisen laajalle levinneitä maantieteellisesti ja etnisesti. Protestit alkoivat kurdialueilta, mutta samanaikaisesti myös suuremmat ryhmät ovat osoittaneet tukeaan ja sympatiaansa vähemmistöille.
”Mielenosoitukset ovat ylittäneet perinteiset rajat, joiden ylittäminen Iranin kaltaisessa yhteiskunnassa ei ole aina helppoa”, Juusola sanoo.
Merkittävää ja poikkeuksellista hänen mukaansa on myös se, että nuorilla naisilla ja tytöillä on ollut mielenosoituksissa tärkeä rooli.
”Tämä vaikeuttaa regiimin (hallinnon) asemaa siinä mielessä, että kynnys erittäin kovan väkivallan käyttöön omia lapsia kohtaan on korkea. Regiimi on hieman epävarma siitä, kuinka kovaa väkivaltaa se käyttäisi. Viime aikoina kovempien otteiden käyttö on lisääntynyt, mutta se on lisääntynyt ennen kaikkea kurdialueilla”, jossa kynnys [niiden käyttöön] on selvästi matalampi kuin jossakin Teheranissa.
Mielenosoituksissa vaadittu samoja asioita
Uusissa mielenosoituksissa kurdien vaateet ovat Juusolan mukaan samat kuin kaikilla muillakin.
”Eli protestit eivät lähteneet liikkeelle mistään erityisistä kurdivaatimuksista, vaan yleisistä naisten asemaan”, demokratiaan ja oikeudenmukaisuuteen liittyvistä kysymyksistä.
Mielenosoitusaalto on Juusolan mukaan levinnyt kaikkialle, jopa hyvin konservatiivisiin kaupunkeihin, joissa hallinnon suosio perinteisesti on ollut suurin. Mielenosoituksilla on myös ilmeisen suuri kannatus jopa uskonnollisen oppineiston keskuudessa.
”Hyvin merkittävät uskonnolliset oppineet, myös shiialaiset, ovat sanoneet, että pitäisi kuunnella mielenosoittajien, erityisesti naisten”, vaateita.
Mielenosoitusten laaja kannatus vaikeuttaa Juusolan mukaan hallinnon asemaa siten, että sen on vaikeampi perustella tukahduttamistoimia.
Väkivalta on kovaa, mutta ei Juusolan mukaan niin kovaa, mihin hallinto pystyisi, jos se ottaisi kaiken voiman käyttöön. Tämän taustalla on hallinnon epävarmuus, mitä tulisi tehdä ja se, että mielenosoituksilla on niin laaja kannatus.
Juusola katsoo, että lopputuloksesta riippumatta entiseen ei Iranissa palata mielenosoitusaallon jälkeen, koska tästä jää syvät jäljet.
”Jos hallinto onnistuu tämän kukistamaan, niin jossain vaiheessa tilanne taas uusiutuu ehkä hieman erilaisessa muodossa. Mutta samanaikaisesti järjestelmä ei ole myöskään välittömästi romahtamassa. Ei se johda samaan tilanteeseen kuin 1979, kun shaahi kaatui”, hän sanoo.
Vuoden 1979 kaltainen tilanne vaatisi Juusolan mukaan pitkäaikaista prosessia eli hallinnon sisäistä hajoamista ja ennen kaikkea laajamittaista lakkoaaltoa. Toistaiseksi lakot ovat olleet varsin rajattuja.
”Talous ei ole pysähtynyt, mitä tällainen edellyttäisi. 1978–1979 vallankumouskin eteni pikku hiljaa. Se ei tapahtunut hetkessä”, Juusola sanoo.