Kyseessä ei ole dramaattinen suunnanmuutos, arvioi asiantuntija. Japani panostaa nyt puolustukseensa vastauksena Kiina-haasteeseen.
Japanin itsepuolustusvoimien sotilaita Asakassa Saitaman prefektuurissa vuonna 2018. Kuva: Kazuhiro Nogi / AFP
Aleksi Teivainen STT
Japanin hallituksen joulukuussa julkistama suunnitelma maan puolustusmenojen kaksinkertaistamisesta lähivuosina ei välttämättä ole dramaattinen suunnanmuutos, arvioi asiantuntija.
”Puolustusbudjetin nosto kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta on toki symbolisesti tärkeä. Se on saanut paljon huomiota varsinkin ulkomaisessa mediassa. Sitä on kuvailtu merkittävänä, historiallisena merkkipaaluna, suurena käännekohtana, japanilaisen pasifismin loppuna”, luettelee Ulkopoliittisen instituutin Japaniin erikoistunut johtava tutkija Bart Gaens.
”Mutta jos sitä tarkastellaan laajemmassa asiayhteydessä ja erityisesti suhteessa muihin muutoksiin Japanin puolustusasemassa, minusta se täytyy nähdä osana paljon pidempää prosessia, kauan jatkuneita pieniä asteittaisia muutoksia.”
Gaens muistuttaa, että Japani on aktiivisesti määritellyt puolustuksensa rajoja sen sotatoimet ja asevoimien ylläpidon kieltävän perustuslain säätämisestä lähtien.
Japanin hävittäjiä harjoittelemassa vuonna 2018. Kuva: Kazuhiro Nogi / AFP
Viime vuosikymmeninä maan itsepuolustusjoukoille on perustuslakia tulkitsemalla annettu oikeus osallistua kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin ja kollektiiviseen itsepuolustukseen. Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin mukaan Japanin puolustusmenot kasvoivat vuosina 2012-2021 lähes viidenneksellä noin 50 miljardiin euroon, eli 1,1 prosenttiin maan bruttokansantuotteesta.
Japani oli vuodesta 1976 lähtien omaehtoisesti rajoittanut puolustusmenonsa yhteen prosenttiin bkt:sta.
Pääministeri Fumio Kishida kertoi 16. joulukuuta hallituksen sopineen yli 300 miljardin euron puolustusmeno-ohjelmasta vuosille 2023–2027 ja uusista puolustus- ja kansallisen turvallisuuden strategioista. Toimia tarvitaan turvallisuusympäristössä, jota määrittävät Kiinan nopea sotilaallinen nousu, Pohjois-Korean ohjus- ja ydinaseohjelmat sekä Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa.
”Tänä vuonna ballistinen ohjus lensi maamme yli ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Japanin yksinomaiselle talousvyöhykkeellä putosi ohjuksia. Lisäksi oli merkkejä ydinkokeiden valmistelusta”, pääministeri kertasi.
”(Itsepuolustusjoukkojen kyvyt) eivät nykytilanteessa suoraan sanottuna riitä.”
Uusi meno-ohjelma sisältää noin 35 miljardin euron arvoisen erän kaukolaukaistavien ohjusjärjestelmien ja 21 miljardin euron erän integroitujen ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmien hankintaan. Kaukolaukaistavat ohjukset ovat osa maan niin sanottua vastaiskukykyä, eli kykyä iskeä kohteisiin maan ulkopuolella.
Fumio Kishida puhui Tokiossa tammikuussa 2023. Kuva: Kazuhiro Nogi / AFP
Huomattavia panostuksia on luvassa myös kyberturvallisuuteen ja nykyjärjestelmien ylläpitoon.
Kiinan pitkään jatkunut sotilaallinen vahvistuminen on aiheuttanut erityistä huolta Japanissa, kertoo Bart Gaens. Kiinan ja Japanin puolustusmenot olivat vielä parikymmentä vuotta sitten suunnilleen yhtä suuret, mutta Kiina on sittemmin noussut selkeästi alueen suurimmaksi sotilasmahdiksi ja käyttää nykyään yli viisi kertaa enemmän puolustukseensa kuin Japani.
Maiden välejä ovat kiristäneet esimerkiksi toistuvat ilmatilan ja merialueen loukkaukset kiistanalaisilla Senkakusaarilla.
”Kiinaa kutsutaan (Japanin) turvallisuusstrategiassa suureksi strategiseksi haasteeksi mutta ei uhaksi. Strategiassa siis käytetään kovaa kieltä mutta vaaditaan myös jonkinlaista sitoutumista”, sanoo Gaens.
Pääministeri Kishida on todennut, että tuoreet panostukset puolustukseen täytyy rahoittaa ainakin osittain tulo-, yritys- ja tupakkaveroja korottamalla. Suunnitelma on herättänyt vastustusta sekä kansan että hallituspuolueiden keskuudessa.
Rahoitus onkin Gaensin mukaan ”miljoonan taalan kysymys”.
”Minusta japanilaiset ajattelevat yhä usein, että Japani on pasifistinen eikä tule koskaan turvautumaan sotatoimiin. Samalla he kuitenkin kannattavat melko laajasti vahvemman puolustusaseman ottamista ja puolustuskykyjen kehittämistä kaikkia uhkia vastaan.”
”On kuitenkin toinen kysymys, mistä rahat kaavitaan, kun otetaan huomioon maan ikääntyvä ja vähenevä väestö ja veronmaksajien laskeva määrä.”
Yomiuri-sanomalehden tuore kysely kertoo, että 43 prosenttia kansasta kannattaa ja 49 prosenttia vastustaa puolustusmenojen nostamista hallituksen suunnitelman mukaisesti. Toisaalta vain 28 prosenttia kyselyn 1 072 vastaajasta kannatti ja jopa 63 prosenttia vastusti veronkorotuksia lisämenojen rahoittamiseksi.
Kysely toteutettiin 13–15. tammikuuta.
”Japanissa ei ole käyty perusteellista keskustelua siitä, miten menot rahoitettaisiin veronkorotuksilla. Se voi aiheuttaa vastareaktion Kishidalle ja hänen hallitukselleen, varsinkin kun sen suosio on jo entuudestaan matalalla”, Gaens sanoo.
Keskustelua tarvittaneen myös vastaiskukyvystä.
Japanin perustuslaki takaa maalle oikeuden turvautua oikeasuhtaisiin sotilaallisiin voimakeinoihin viimeisenä keinona sen olemassaoloa uhkaavaa hyökkäystä vastaan. Vaikka hallitus voi uudelleentulkita lakia mahdollistaakseen vastaiskut, rajanveto sen välillä, milloin maan ulkopuolelle tehtävässä iskussa olisi kyse itsepuolustuksesta ja milloin ennaltaehkäisystä ei tule olemaan lainopillisesti helppoa, arvelee Gaens.
”Miten määritellään, milloin vihollisen isku on alkanut? Miten määritellään, ovatko toimet reaktio vihollisen hyökkäykseen vai ennaltaehkäiseviä. Raja näiden välillä on hyvin häilyvä.”