Länsi-Ukrainassa sijaitsee Karpaattien vuoriston ympäröimä orpokoti, jonka lasten vanhemmat ovat kuolleet Venäjän julmassa hyökkäyssodassa. Eräänä marraskuisena viikonloppuna pihaan ajoi Suomesta tulleet pakettiauto ja asuntoauto.
– Yksi kuljettajistamme pukeutui joulupukiksi. Hän jakoi karkkia ja leluja lapsille. Hän oli todella suosittu, matkan järjestänyt Jarmo Pikkarainen sanoo.
– Se oli heistä tosi hauskaa, mielestäni se oli tosi hyvä veto! Lapset silittivät partaa, tulivat katsomaan ja kyselemään, mistä olemme. He yrittivät matkia sanaa joulupukki, avustuskuljetuksen tulkkina toiminut Ingrid Palin sanoo.
Palinin mukaan vastaanotto oli ihanan lämmin. Hän ei olisi osannut kuvitellakaan lasten riemua. Hyvätapaiset lapset kättelivät kohteliaasti, halusivat valokuviin sekä kertoa oman nimensä ja auttaa kuorman purkamisessa.
Suomalainen joulupukki oli ukrainalaisessa orpokodissa jymymenestys. Jarmo Pikkarainen
– Erityisesti lasten mieleen olivat pehmolelut. Nallet olivat kuumaa kamaa. Lahjoja avattiin ja jaettiin heti. He sopivat, että saavat lainailla ja vaihdella leluja keskenään, Palin sanoo iloisena.
Lapset saivat maistaa suomalaisia karkkeja hoitajien luvalla. Mariannet tekivät hyvin kauppansa. Ukrainalaiset pienokaiset yllättyivät lakritsista.
– He sanoivat, että se maistuu yskänlääkkeeltä, ja että Suomessa on oudonmakuisia karkkeja.
Erityisesti nallet olivat lasten silmissä haluttuja leluja. Jarmo Pikkarainen
Moraalinen tuki tärkeintä
Avustuskuljetusta oli vastaanottamassa kaksi Oksanaa, toinen toimii orpokodissa psykologina ja toinen lastentarhanopettajana. He kertovat liikuttuneina, että kaiken koetun jälkeen tunteita on vaikea pukea sanoiksi.
– Tuntuu todella ihanalta, että ihmiset välittävät ja haluavat auttaa. Emme osanneet odottaa näin paljon apua ja välittämistä. Olemme kiitollisia, että Suomesta pystyttiin tuomaan näin paljon tavaraa, toinen heistä sanoo.
– Suomesta on tuotu tosi paljon sellaisia tarvikkeita, mitä tarvitsemme. Tällä hetkellä paras tuki on kuitenkin moraalinen tuki. On sanoinkuvaamaton merkitys, että ihmiset tulevat näin kaukaa tänne asti avuksemme, toinen lisää.
Ukrainalaisen orpokodin työntekijät liikuttuivat saadessaan avustuskuljetuksen niinkin kaukaa kuin Suomesta. Ingrid Palin
Orpokoti perustettiin hyvin pian Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen alkamisen jälkeen. Orpokodin tarkkaa sijaintia tai lasten alkuperäisiä paikkakuntia Oksanat eivät paljasta turvallisuussyistä.
Lapsille on tarjottu muun muassa opetusta sekä henkistä tukea ja mielenterveyspalveluita. Lapset odottavat ratkaisuja jatkon kannalta. Osalle voi löytyä perhe turvallisilta alueilta, osa saatetaan ottaa huostaan.
Yrityksiä ja yksityishenkilöitä
Avustuskuljetus on Jarmo Pikkaraiselle seitsemäs. Hän on tehnyt kaksi matkaa bussilla ja viisi kahdella asuntoautolla. Joskus toinen asuntoauto on korvattu pakettiautolla. Tyypillisesti paluukyytiin on otettu mukaan ukrainalaisia pakolaisia.
Monet kuljetuksista ovat kohdistuneet raja-alueelle. Iltalehti oli mukana Pikkaraisen ensimmäisellä avustusmatkalla Puolan rajalle maaliskuussa. Nyt hänen seurueensa oli ensimmäistä kertaa reilusti Ukrainan puolella.
Ingrid Palin oli nähnyt sosiaalisessa mediassa kotkalaisen naisen ilmoituksen, jossa kerättiin pakettia orpokotiin. Ajatus kasvoi paketista autokuljetukseksi. Pikkarainen järjesti yhteistyökumppaneidensa kautta tavarat, kuljetukset ja polttoainekustannukset.
Asuntoautoon ja pakettiautoon oli pakattu vaatteita, ruokaa, lääkkeitä, leluja ja karkkia. Ingrid Palin
Pikkarainen ja Palin kyselivät orpokodilta, mitä lapset tarvitsevat. Talvivaatteet olivat merkittävä toive. Eri kokoisia talvitakkeja tytöille ja pojille pakattiin mukaan sata kappaletta. Pipoja oli 300. Ukrainan asevoimille oli lähetetty jo aiemmin 1700 kypärämyssyä.
– Mukana on yritysten lisäksi yksityishenkilöitä. Yksi vanhempi rouva soitti minulle ja halusi kutoa villasukkia. Kun menin hakemaan niitä, sukkia oli valtava määrä! Koko kylä varmaan kutoi niitä, Pikkarainen sanoo nauraen.
Autoihin pakattiin myös suklaamuroja, hiutaleita, mysliä ja muuta kuivamuonaa Pikkaraisen arvion mukaan noin 30 laatikkoa. Eräs lelukauppa lahjoitti valtavan määrän nalleja ja muita leluja. Apteekit taas vitamiineja, lääkkeitä ja käsidesejä.
”Ihmisten hyvyys ei ole kadonnut”
Jarmo Pikkarainen ei ole päättänyt, lähteekö hän vielä kahdeksannelle avustusmatkalle Ukrainaan. Hän uskoo, että mikäli mahdollisuus tulee, häntä ei paljoa tarvitse houkutella.
– Tämä oli hyvä matka. Nämä alkavat mennä jo rutiinilla.
Ingrid Palin sanoo iloisena, että lapset olivat askarrelleet kiitokseksi muun muassa tuikkuja pienistä purkeista.
Orpokodin lapset halusivat kiittää avustuskuljetuksessa mukana olleita muun muassa itse askarrelluilla tuikuilla. Ingrid Palin
– Niistä tuli aivan ihana tunne. Työtä täytyy tehdä. Ukrainalaisia pitää auttaa. He tarvitsevat meitä.
Palin sanoo, että alkuun hänellä oli epävarmuutta. Kun maassa on pulaa kaikesta, hän pohti, pystyvätkö he keräämään tarpeeksi tavaraa pienellä porukalla.
– Mietin, tuleeko tästä mitään. Kun saimme kaksi autollista täyteen, tuli ihan mahtava fiilis! Ihmisten hyvyys ei ole kadonnut.