Venäjän sotilasdoktriinissa asevoimien hyökkäykset perustuvat läntisen tiedustelun mukaan pitkälti pataljoonien taisteluosastoihin. Ukrainan sota on osoittanut, että niissä on ollut lukuisia ankaria puutteita.
Yksinkertaisuudessaan niiden tarkoitus on ollut hyökätä, tuhota vastassa oleva vihollinen ja ottaa alueita haltuun. Ulkopoliittisen instituutin affilioitunut tutkija, kenraalimajuri evp. Pekka Toveri arvioi, että Venäjä voi olla luopumassa niiden käytöstä.
Johtava ajatus on ollut, että joukot pystyisivät länsimaiseen tapaan hyökkäämään tehtäväkeskeisesti, itsenäisesti ja joustavasti.
– Mutta kun ei venäläiset eivät osaa toimia niin kuin länsimaalaiset, Toveri sanoo.
Iltalehti listaa, mikä kaikki Venäjän asevoimien pataljoonien taisteluosastojen (PTSTOS) toiminnassa on pielessä.
Venäjän presidentti Vladimir Putin tiettävästi kuvitteli valtaavansa Kiovan muutamissa päivissä tai viikoissa. Niin ei toki käynyt. AOP
1. Väärä asenne
Pekka Toverin mukaan Venäjä taisteli osastoillaan menestyksekkäästi Itä-Ukrainan Donbasissa Krimin niemimaan vuoden 2014 miehityksen jälkeen. Täysimittaiseen hyökkäykseen se lähti aivan väärällä asenteella, tehtävällä ja resursseilla.
– Hyökkääjä lähtee aina helppoon ja nopeaan sotaan. Se voi venyä, kuten nyt on käynyt. Sodassa on ollut monta eri vaihetta, jossa tilanteet ja taistelutavat ovat vaihtuneet.
Iltalehden erikoistoimittaja Emil Kastehelmi sanoo, että PTSTOS ei ole osoittautunut optimaaliseksi organisaatioksi.
– Jos Venäjä olisi tiennyt, että sota menee miten menee, se olisi todennäköisesti pyrkinyt toimimaan eri tyyppisillä organisaatioilla heti alusta lähtien. Ongelmia on ollut koko sotaan valmistautumisessa.
2. Riittämätön tuki
PTSTOS on lähtökohtaisesti kolme motorisoitua jalkaväkikomppaniaa, taistelupanssarivaunukomppania sekä muita tukevia aselajeja. Esimerkiksi pioneerit, tiedustelijat, viesti ja ilmatorjunta. Sotilaita on noin 800.
– Mutta tukea on niin vähän, että pataljoona ei pysty taistelemaan itsenäisesti. Se tarvitsee ylemmältä johtoportaalta tukea, rykmentiltä tai prikaatilta, Pekka Toveri sanoo.
Kenraalimajuri evp. Pekka Toverin mukaan pataljoonat eivät ole saaneet riittävästi tukea toimiakseen itsenäisesti. JANI KORPELA
3. Pieni esikunta
Osaston esikunnassa on Pekka Toverin mukaan 5–6 ihmistä. Heidän pitää suunnitella tulevat operaatiot, logistiikka, huolto ja vielä johtaa taisteluita ympäri vuorokauden. Se ei vain onnistu.
– Ennen vanhaan pienemmällä esikunnalla vielä pärjäsi, kun hyökkäävien osien tuki tuli muualta. Nyt kun pitäisi suunnitella pidemmällä tähtäimellä, ja ottaa tukevat aselajit huomioon pataljoonan sisällä, siihen ei ole kykyä.
4. Koordinaatio ei toimi
Pekka Toverin mukaan prikaatien ja rykmenttien johtoportaat eivät ole paljon parempia. He eivät osaa koordinoida toimintaa, kun käytössä on useampi PTSTOS.
– Osastot ovat aika yksin, kun komentajat eivät pysty koordinoimaan niitä tukemaan toisiaan, tai saamaan muita aselajeja mukaan.
Venäjä ei yrityksistä huolimatta ole saanut kasaan miljoonan sopimussotilaan asevoimia. Kuvassa liikekannallepanossa värvättyjä varusmiehiä, joita Venäjä lähettää Ukrainaan. AOP
5. Liian vähän jalkaväkeä
Venäjän osastoissa on aivan liian vähän jalkaväkeä. Pekka Toverin mukaan PTSTOS sisältää 200 jalkautuvaa sotilasta. Heidän pitäisi suojata pataljoonan muut osat, selusta ja sivustat. Ja vielä pitäisi hyökätäkin jonnekin.
– Pumpussa ei yksinkertaisesti riitä voimaa siihen, mitä laajojen alueiden haltuunottoon tähtäävä perinteinen sodankäynti vaatii. Jos osasto sattuisikin saamaan menestystä, se on niin heikko, ettei se pysty sitä hyödyntämään monissakaan tilanteissa riittävän tehokkaasti, Emil Kastehelmi sanoo.
6. Kouluttajat rintamalle
Ennen hyökkäystä on arvioitu, että venäläisessä rauhanajan prikaatissa on 4 000 taistelijaa. Niiden on käsketty perustaa ainakin kaksi PTSTOS:ää. Rintamalle saadaan liikkeelle vajaat 2 000 sotilasta.
– Venäjän huonon sotamenestyksen vuoksi prikaati on saattanut lähettää kolmannenkin. Se on saattanut sisältää esimerkiksi kantahenkilökunnan kouluttajat. Se on Venäjälle tosi huono juttu, sotahistorioitsija Aleksi Rikkinen sanoo.
Aleksi Rikkinen (kuvassa vasemmalla) ja Emil Kastehelmi ovat kirjoittaneet yhdessä kirjan Lapin sodan puolustuslinjasta Sturmbockista. Aleksi Rikkinen ja Emil Kastehelmi
7. Vajaat joukko-osastot
Miehistä on siis pulaa myös rykmenttien ja prikaatien tasolla. Pekka Toverin mukaan Venäjä on yrittänyt rakentaa miljoonan miehen ammattiarmeijaa kahden vuosikymmenen ajan. Sopimussotilaita ei kuitenkaan ole riittävästi.
– Siksi he käyttävät edelleen varusmiehiä. Heitä on neljännesmiljoona joka vuosi, eikä tavoitteeseen siltikään päästä. Kaikki joukot ovat vajaita.
8. Onneton huolto
Pataljoonan huolto on Pekka Toverin mukaan onnetonta. Osastossa on noin 30 huoltoajoneuvoa. Se on ehkä kolmannes verrattuna länsimaiden vastaavaan lukumäärään, ja ajoneuvot kantavat vieläpä vähemmän tavaraa.
– Motorisoitu PTSTOS tarvitsisi 35 kuorma-autolastia pelkästään yhden tuliannoksen siirtämiseen. 30 huoltoajoneuvolla pitäisi siirtää ampumatarvikkeet, muonitus, korjaustoiminta ja lääkintähuolto. Siinä ei paljon ole kuulaa mukana.
Venäjällä on ollut sodan alusta asti valtavia vaikeuksia huoltonsa kanssa. AOP
9. Joukot eivät saa lepoa
Taistelijat eivät pysty huoltamaan myöskään itseään. Pekka Toverin mukaan Venäjä yrittää korjata asioita ilman, että se pitää taukoa. Neuvostoliiton läpimurto Sallassa onnistui, kun joukot pysähtyivät, huolsivat itsensä kuntoon ja niiden määrä tuplattiin.
– Kun kaikki on mennyt persiilleen, on yritetty puuhata koko ajan jotain, mutta ei ole annettu aikaa kouluttautumiseen, lepäämiseen tai joukkojen uudelleenorganisointiin. Samat porukat ovat edelleen linjassa. Lepoa ei anneta.
10. Kokemattomat joukot
Pekka Toveri sanoo, että arvioiden mukaan Venäjällä oli ennen helmikuuta yhteensä 168 PTSTOS:ää maavoimissa, merijalkaväessä ja maahanlaskujoukoissa. Niistä noin 120 heitettiin Ukrainaan ensimmäisessä aallossa. Osaavaa reserviä on siis vähän.
– Joukot ovat valmiiksi vajaita ja ensimmäisen viholliskosketuksen jälkeen ne ovat vielä vajaampia. Venäjä työntää edelleen reserviläisiä täyttämään aukkoja.
Venäjä ei ole Pekka Toverin mukaan pitänyt merkittävää taukoa kerätäkseen hyökkäysvoimaa uudelleen. AOP
11. Raskaat tappiot
Venäjän vaikeudet riittämättömästä kalustosta, koulutuksesta ja kiinnostuksesta sotimiseen ulottuvat yksittäisistä taistelijoista korkeampaan sotilasjohtoon. Se on aiheuttanut raskaita tappioita. Toverin mukaan ainakin 2 000 upseeria on kaatunut.
– Vielä isompi määrä on haavoittunut. Johtajista on pulaa, ja he ovat nuoria ja kokemattomia.
12. Neuvostomeininki
Nuoremmat ja vanhemmat aliupseerit ja upseerit ovat saaneet venäläisen sotilaskoulutuksen. Aleksi Rikkinen sanoo, että Venäjän taistelutapa ei ole kehittynyt oikein mihinkään Neuvostoliiton ajoista.
– Se on hyvin hierarkisesti ja jäykästi johdettua. Metodi on, että päätä hakataan seinään vanhan liiton meiningillä. Yleensä taisteluosastohenkisyys on joustavaa. Yksi komentaja voi hallita tehokkaasti tiettyä tehtävää. Venäjällä tässä on useita haasteita.
Venäjän asevoimien miehistö ja kalusto ovat kärsineet raskaita tappioita. Kuva Harkovan alueelta. AOP
13. Raskas komentoketju
Pekka Toveri sanoo, että kun ylempi antaa tehtävän, hyväksyy suunnitelman sen toteuttamiseksi, sen mukaan mennään. Kaikki pysähtyy heti, kun tulee vaikeuksia, eikä sotilasoperaatio mene suunnitelman mukaan. Ja yksikään operaatio ei mene.
– Pataljoonan komentaja ei mene vessaankaan ilman ylemmän johtoportaan lupaa. Kun hänen olisi pitänyt mennä aggressiivisesti eteenpäin ja toimia itsenäisesti, hän ei pysty, kun häntä ei ole koulutettu sellaiseen taistelutapaan.
14. Ihminen on karjaa
Pekka Toverin mukaan diktatuurissa ja demokratiassa on sellainen ero, että diktatuurissa kuten Venäjällä ihmiset ja sotilaat ovat karjaa. Heillä ei ole kauheasti arvoa.
– He tekevät mitä käsketään ja ovat uhrattavissa. Diktatuurissa kukaan ei uskalla mennä kertomaan pomolle omia mielipiteitään, tai että mahdotonta tehtävää ei voi toteuttaa. Se on pahin urantappaja.
Pataljoonien taisteluosastoja on vahvistettu muun muassa raketinheitinjärjestelmillä. AOP
15. Luottamuspula
Johtamismallin seurauksena päällystö ei uskalla ottaa riskejä. Jos he sen tekevät, ja kaikki menee pieleen, siitä seuraa rangaistus. Pekka Toverin mukaan länsimaat hakevat luottamusta alaisten ja johtajien välille.
– Rangaistus tappaa kaiken oma-aloitteisuuden. Länsimaissa kannustetaan käyttämään omia aivoja. Venäjällä ei makseta ajattelusta.
16. Pimeä tilannekuva
Länsimaissa sotilasjohtajilla on alemmillakin portailla siis mahdollisuuksia tehdä päätöksiä joustavasti tilanteen mukaan. Aliupseerit ja upseerit ovat myös paremmin perillä kokonaiskuvasta. Mitä naapurijoukot ja suurempi osasto tekevät.
– Länsimaissa tilannekuvaa jaetaan alhaalta ylös ja toisin päin. Jos tulee tilaisuus, sitä voi hyödyntää. Joukkueenjohtajat voivat tehdä tukitoimina temppuja, vaikka ei olisi erikseen käsketty. Venäjällä näin ei ole.
Huono johto ja koordinointi sekä riittämätön tuki vaikeuttavat muun muassa epäsuoran tulen käyttöä. Se on Venäjän hyökkäyksille elintärkeää. AOP
17. Tehoton epäsuora tuli
Kun PTSTOS:n esikunta ei ole tilannekuvasta perillä, epäsuoran tulen tehokas ja tarkka käyttö on vaikeaa. Varsinkin, kun tulenjohtajia on liian vähän. PTSTOS:n ideana on ollut, että niille on annettu enemmän tykistöä, raketinheitinpattereita ja ilmatorjuntaa.
– Venäläiset elävät ja kuolevat epäsuoran tulen kanssa. He eivät pysty hyökkäämään, elleivät saa mittavaa tukea. Ja he eivät osaa sitä tukea antaa, Pekka Toveri sanoo.
18. Teknologiset vaikeudet
Kun pitkittyneen sodan tilanteet ovat muuttuneet, Ukraina on pystynyt mukautumaan niihin joustavammin. Ukraina on esimerkiksi ottanut sujuvasti länsimaisia asejärjestelmiä käyttöön. Venäjän organisaatiossa se on vaikeampaa.
– Ukraina on pystynyt muokkaamaan toimintatapamallejaan ja ottamaan uutta teknologiaa käyttöön Venäjää paremmin. Siksi Ukraina on tällä hetkellä niskan päällä, Pekka Toveri sanoo.
Venäjä ei huonosta sotamenestyksestä huolimatta ole tehnyt merkittäviä muutoksia sotilasorganisaatioonsa. Kuvassa tuhottu tankki Ukrainan vapauttamassa Ivanivkan kylässä. AOP
19. Muutokset myöhässä
Venäjän hyökkäyssota ei ole mennyt presidentti Vladimir Putinin toivomalla tavalla. Jos kyseessä olisi ollut nopea ja lyhyt operaatio, organisaatio olisi Emil Kastehelmen mukaan voinut toimiakin paremmin. Suuriin muutoksiin ei ole ryhdytty.
– On vaikea sanoa, mitä nyt puhuttu muutos tarkoittaa ja millä nopeudella. Käytännön ratkaisut kentällä voivat myös vaatia uudenlaista ajattelua, ja on epäselvää, mitä oppeja Venäjä on käytännössä sodasta ehtinyt sisäistää.
20. Pitkä siirtymäaika
Asiantuntijat arvioivat, että Venäjä siirtyy takaisin neuvostomalliseen organisaatiomalliin. Perusyhtymät ovat pataljoonia isompia. Aleksi Rikkisen mukaan toimintakulttuurin muutos voi kuitenkin viedä vuosikymmeniä.
– Se ei onnistu käden käänteessä niin, että (puolustusministeri Sergei) Šoigu huutaa, että nyt siirrytään prikaatikokoonpanoon. Venäjän asevoimat ei pysty siihen.
Pekka Toveri arvioi, että Venäjä palaa porrastettuihin hyökkäyksiin. Kun ensimmäinen aalto menestyy, aukosta voidaan työntää kahdessa tai kolmessa portaassa uusia tuoreita joukkoja.
– Perinteinen neuvostomallinen motorisoitu jalkaväkipataljoona on tosi riisuttu. Siinä on pelkästään syömähampaita, eikä tukea juuri lainkaan. Tykistö riisutaan, ja tuki keskitetään rykmenttiin tai prikaatiin, josta löytyy huoltopataljoona ja useampi patteristo.
Toverin arvion mukaan Venäjä uudistaa organisaatiota niin, että pataljoonat saavat yksinkertaisia hyökkäyskäskyjä. Hän sanoo, että Venäjä on todennäköisesti todennut, että enää ei turhaan pelleillä PTSTOS:ien kanssa, vaan palataan neuvostohommiin.
– Pataljoonien komentajille annetaan riittävän pieniä palikoita, joita he pystyvät pyörittämään. Riittää, että prikaatissa on yksi tolkullinen äijä – sen komentaja. Hän käskee kaiken, mitä tehdään. Muut tekevät mitä käsketään.