Keskusta on osoittanut olevansa sitkeä ja resilientti puolue, sanoo yliopistotutkija Jenni Karimäki.
Valtiovarainministeri Annika Saarikko puhui medialle eduskunnan täysistunnon yhteydessä Helsingissä 7. joulukuuta. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva
Anni Keski-Heikkilä HS
Keskusta on suurissa vaikeuksissa, mutta puolue voi vielä pitkällä aikavälillä saada kannatustaan takaisin, sanoo yliopistotutkija Jenni Karimäki Helsingin yliopistosta.
Yle julkaisi torstaiaamuna puoluekannatusmittauksensa, jossa keskustan tulos oli sen historian huonoin. Mittauksen mukaan suomalaisista enää yhdeksän prosenttia äänestäisi keskustaa, jos vaalit järjestettäisiin nyt.
Keskustan kannatus on nyt mittaushistorian ensimmäistä kertaa alle 10 prosenttia.
Lue lisää: Keskustan kannatus sukelsi alle 10 prosenttiin Ylen mittauksessa ensimmäistä kertaa koskaan
Mitä rajan alittaminen merkitsee? Karimäen mukaan 10 prosentin kannatusta on pidetty haamurajana esimerkiksi silloin, kun vihreät tavoitteli uutena puolueena asemaa suurten joukossa.
”Varmaan siinä kymmenessä prosentissa jotain tiettyä numeromagiaa on. Mutta itse ajattelisin, että keskustan kannalta olennaisempaa on, että trendi on ollut laskeva”, Karimäki sanoo.
Keskustan kannatus on vähentynyt myös HS:n kannatusmittauksessa jo pidempään. Eduskuntavaaleissa keskusta pysyi 2000-luvun alussa vielä suurena puolueena, mutta vuonna 2011 ääniosuus laski 11 prosenttiin.
Karimäki kuitenkin huomauttaa, että vuonna 2015 keskustaa äänesti jälleen 21 prosenttia suomalaisista.
”Se tehtiin vuoden 2011, silloin veret seisauttavan huonoksi julistetun vaalituloksen, jälkeen. Jos keskusta jotain on onnistunut historian aikana tekemään, se on osoittanut olevansa sitkeä ja resilientti puolue.”
Karimäki huomauttaa, että muualla Euroopassa keskustan sisarpuolueet ovat jo pidempään olleet alhaisissa lukemissa. On ajateltu, että kaupungistuminen ja elinkeinorakenteen muutos vievät täälläkin pohjaa keskustapuolueelta.
”Tähän vedoten keskustan kuolemasta ja auringonlaskusta on puhuttu jo vuosikymmeniä. Mutta siinä ollut notkahduksia, ja se on noussut myös. Tätä taustaa vasten katsottuna en lähtisi ennustamaan mitään lopullista kuoliniskua keskustalle.”
Tämänhetkistä kannatusalhoa selittää Karimäen mukaan jonkinlainen yhteisen nimittäjän puuttuminen.
Hän kertaa keskustan sisäisiä traditioita. On ollut sosiaaliliberalismia, sosiaalireformismia, alkiolaisuutta, agraaripopulismia alusta lähtien, jopa tiettyä herravihaa.
Toisaalta osa on korostanut ajatusta eturyhmäpuolueesta eli sitä, että keskustan on oltava nimenomaan maaseutuelinkeinojen, maatalouden ja metsätalouden edunvalvoja politiikassa. Lisäksi keskustalla on vahva yleispuolueen traditio eli poliittisesta keskustasta monien muiden kanssa yhteistyön tekeminen.
”Jotta puolue on voinut menestyä, on täytynyt löytää kompromissi ja jokin yhteinen nimittäjä, jonka eteen on tehty töitä.”
Kaupungistumisen myötä keskusta löysi yhteisen nimittäjän aluepolitiikasta, reuna-alueiden ja syrjäseutujen puolustajana. Perussuomalaiset on Karimäen mukaan onnistunut haastamaan keskustaa tässä, ja elinkeinorakenteen muutos on vienyt puolueen äänestäjäkuntaa maa- ja metsätaloudesta.
”Jäljelle on jäänyt vain se keskellä oleminen. Sehän on politiikan teon tapa, mutta sillä on loppujen lopuksi aika vähän ideologista sisältöä.”
Poliittinen ilmasto ei ole ollut suotuisa keskustan kaltaisille puolueille noin kymmenen viime vuoden ajan, Karimäki sanoo. Hän viittaa poliittisen keskustelun polarisoitumiseen.
”Mutta näillä asioilla on tapana aaltoilla.”
Karimäen mukaan tilanteen ”tasoittuminen” voi olla jo käynnissä tai ainakin sitä kohti edetään. Pandemian ja Ukrainassa käytävän sodan kriisitunnelmat puoltaisivat tätä ajatusta, toisaalta taas energiakriisin ja inflaation voi ajatella toimivan polarisaation puolesta.
Olennaista on, kuinka hyvin keskusta onnistuu tarttumaan tilaisuuteen, kun keskellä olevalle politiikalle on jälleen tilausta.
Karimäki muistuttaa rahan merkityksestä. Se, kuinka paljon keskusta saa kansanedustajia, vaikuttaa paitsi puolueen poliittiseen valtaan myös puoluetuen määrään. Se taas vaikuttaa siihen, millaisessa kunnossa puolue on tulevaisuudessa.
”Että puolueorganisaatio olisi saatu pidettyä sellaisessa tilassa, että siellä on edelleen aktiiveja ja ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä keskustapuolueen eteen.”
Kaikki pelimerkit eivät tosin edes ole keskustan käsissä. Paljon riippuu Karimäen mukaan myös siitä, mitä muut puolueet tekevät vaalien jälkeen. Jos keskusta jää oppositioon, kuka jää sen seuraksi opposition pääpuolueeksi?
”Se luo dynamiikan sille, minkälaista oppositiopolitiikkaa tehdään ja millaisten kysymysten esiin nostaminen voisi tuoda lisää kannatusta.”
Keskustan puheenjohtajan Annika Saarikon esiintymisellä on merkitystä.
Karimäen mukaan kukaan ei kuitenkaan pysty kääntämään kelkkaa yksin, jos puolueen ongelmat ovat syvemmällä kuin puheenjohtajan henkilössä.
Viime viikkoina julkisuudessa on nähty keskustan ja muiden hallituspuolueiden riitelyä. Karimäen mukaan suomalaiset näyttävät arvostavan Suomen poliittisen kulttuurin pitkää perinnettä kyvystä kompromisseihin ja konsensukseen.
”Suomalaiset tykkäisivät, että olisi sopuisaa ja yhdessä tekemistä. Siitä nämä luvut ovat ehkä myös osoitus.”
Mikä voisi sitten olla keskustan uusi yhteinen nimittäjä, jolla kannatus saataisiin nousuun?
”Sitä varmaan mietitään keskustassa aika kiivaasti tällä hetkellä.”