Kiistelty patsas taipui rakennustöiden edessä. Kuluneen puolen vuoden aikana patsaalla on ilmaistu solidaarisuutta Ukrainaa kohtaan.
Maailman rauha -patsas siirrettiin maanantaina pois Helsingin Hakaniemestä. Kuva: Antti Hämäläinen / IS
STT, Ilkka Hemmilä
Kiistelty Maailman rauha -patsas poistui tänään Helsingistä.
Patsaan siirtotyö aloitettiin varhain maanantaina aamulla. Kookas pronssiveistos, joka on jalustoineen kuusi ja puoli metriä korkea, on sijainnut Helsingin Hakaniemenrannassa runsaat 30 vuotta. Se on Moskovan kaupungin lahja ystävyyskaupungilleen Helsingille.
Patsaan siirto on ollut vireillä vuosia. Helsingissä alkoi viime syksynä kauan suunnitellun Kruunusillat-raitiotiehankkeen rakentaminen. Tulevan raitiotien reitille osuva patsas sai lähtöpassit rakennustyömaan tieltä. Sen paikalle rakennetaan jalkakäytävä.
Veistos siirretään Hakaniemenrannasta varastoon itäiselle Uudellemaalle. Patsas kuljetetaan meriteitse, kertoo Helsingin kaupungin kulttuurijohtajan viransijainen Reetta Heiskanen.
Kaupunki ja veistoksen omistava Helsingin taidemuseo päättävät patsaan myöhemmästä kohtalosta.
– Noudatamme normaalia kaupungin prosessia, jonka mukaan julkisen taiteen teos sijoitetaan mahdollisimman lähelle alkuperäistä sijaintipaikkaa, eli se pidetään kontekstissaan, Heiskanen sanoo.
Tarkan uuden sijainnin päättämiseksi tulisi hänen mukaansa odottaa alueen rakennustöiden valmistumista.
– Lähivuosina on varmaan tarkin arvio, minkä pystyn antamaan.
”Erinomainen historian opetuksen väline”
Maailman rauha -patsas on osa Suomen ja Neuvostoliiton välistä rinnakkaiseloa kylmän sodan vuosina.
Näkyvän neuvostomonumentin poistamista katukuvasta tai siirtämistä syrjemmälle on vaadittu vuosien varrella useaan otteeseen. Poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma Helsingin yliopistosta toivoo patsaan palaavan Hakaniemeen.
Professori Juhana Aunesluoma toivoo patsaan palaavan Hakaniemeen kontekstoituna. Kuva: Akseli Valmunen / HS
– Se on hieno ajankuva ja tutkijan näkökulmasta todella kiinnostava. Itse soisin sen kovasti siinä jatkossakin olevan, koska se toimii erinomaisena historian opetuksen välineenä, Aunesluoma sanoo.
Aunesluoma tosin toivoo, että jatkossa patsas kontekstoidaan uudelleen, eli se olisi hyvä varustaa esimerkiksi selittävällä kyltillä.
– Jos patsas poistettaisiin, meillä olisi yksi asia vähemmän kaupungissa, mikä muistuttaa menneisyydestämme. Se on kuitenkin yksi asia koettua historiaa.
Heiskanen pitää ajatusta patsaan historiasta ja merkityksestä kertovasta opasteesta mahdollisena. Hänen mukaansa asiaa voitaisiin pohtia samalla, kun teokselle katsotaan uusi tarkka paikka.
– Se on ihan mahdollista, että tällainen opaste tehtäisiin, mutta meillä ei ole vielä päätöstä sen toteuttamisesta, hän sanoo.
Kuluneen puolen vuoden aikana patsaalla on ilmaistu solidaarisuutta Ukrainaa kohtaan. Venäjän helmikuisen suurhyökkäyksen alettua patsaan jalustaan töhrittiin sana ”maailmanräyhää”. Kesän ajan veistoksen useat ihmishahmot ovat pidelleet käsissään Ukrainan lippuja.
Kiistelty alusta alkaen
Sosialistista realismia edustava veistos paljastettiin sunnuntaina 14. tammikuuta 1990. Kaupunginjohtaja Raimo Ilaskivi (kok) sanoi paljastustilaisuudessa, että veistos ”koputtaa kiireisen kadulla kulkijan kiireistä sydäntä uhraamaan ajatuksia maailman tilalle ja ihmisen perimmäisille arvoille”.
Maailman rauha -patsaan jalustaan töhrittiin Venäjän hyökkäyssodan alettua sana ”maailmanräyhää” ja hahmojen käsiin laitettiin Ukrainan liput. Kuva: Antti Hämäläinen / IS
Helsingin Sanomat luonnehti patsasta heti tuoreeltaan kiistellyksi. Ystävyyskaupungit Helsinki ja Moskova olivat sopineet veistosten keskinäisestä vaihtamisesta jo syksyllä 1983, mutta järjestelyt etenivät hitaasti.
– Maailman rauha -veistosta on pidetty aggressiivisena, pysähtyneisyyden ajan tuotantona ja myöhäisbrezhneviläisyyden ilmentymänä, lehti kirjoitti patsaan paljastusta käsitelleessä uutisessa.
Veistoksen kopioita oli pystytetty aiemmin useisiin Neuvostoliiton kaupunkeihin. Helsingin taidemuseon mukaan Helsinki oli tiettävästi viimeinen ja ainoa Neuvostoliiton ulkopuolella sijainnut pystytyspaikka. Kommunistinen suurvalta lakkasi olemasta alle kaksi vuotta myöhemmin.
– Siinä tiivistyy Suomen ja Neuvostoliiton välinen erityissuhde, että vuosi ennen Neuvostoliiton hajoamista tällainen lahja annettiin ja että merkittävä kokoomuspoliitikko oli sitä ottamassa vastaan, Aunesluoma sanoo.
Leninit väistyivät
Moskova tarjosi alun perin vaihtokaupassa Helsingille Vladimir Leninin patsasta, mutta kaupunki kieltäytyi.
Aiemmin tänä vuonna Turun ja Kotkan kaupungit ovat päättäneet poistaa katukuvistaan Leninin patsaat. Ne olivat niin ikään peruja Neuvostoliiton aikaisesta ystävyyskaupunkitoiminnasta.
Turku päätti patsaan siirtämisestä varastoon, Kotka maakuntamuseoon. Ennen lopullista päätöstä Kotkan kaupunginvaltuustossa ehdotettiin nykyisen paikan varustamista opastauluilla, mikä olisi myös Aunesluoman mieleen.
– Niitä ei tarvitse jättää paikoilleen sellaisenaan. Niihin voi lisätä informaatiota ja ymmärtämistä erilaisilla keinoilla, mutta on mielestäni parempi, ettei niitä poisteta. Siinä köyhtyy meidän oma ymmärryksemme historiasta, myös vaikeista ja ikävistä historian asioista. Historiaa ei pidä siivota, hän sanoo.
Helsingissä sijaitsevat myös YYA-sopimuksen merkkivuosien kunniaksi pystytetyt veistokset Rauhanpatsas ja Kansojen ystävyyden muistomerkki. Toisin kuin Maailman rauha, ne ovat suomalaista tekoa.
Rauhanpatsas sijaitsee Olympiaterminaalin tuntumassa Kaivopuistossa, Kansojen ystävyyden muistomerkki Itäkeskuksessa. Jälkimmäisen osasta Helsinki teetti kopion Maailman rauhan vastalahjaksi Moskovalle.
Tervan alle vai meren pohjaan?
Maailman rauha -veistosta koskevat kiistat ovat kuohuneet julkisuudessa usein.
Kolme opiskelijaa töhri patsaan tervalla ja höyhenillä Aleksis Kiven päivänä 10. lokakuuta 1991. Heidän joukossaan oli Yleisradion tuleva toimitusjohtaja Mikael Jungner. Kolmikko piti patsaan vastaanottamista virheenä ja kertoi halunneensa lähettää terveisiä Helsingin valtuustolle.
Saman viikon Suomen Kuvalehti kuitenkin kertoi Taloustutkimuksen selvitykseen vedoten, että 76 prosenttia helsinkiläisistä kannattaa patsaan säilyttämistä.
Ukrainan värejä nähtiin patsaalla jo elokuussa 2014 eli Krimin valtauksen jälkeen. Ukrainan kansallispäivää edeltävänä yönä patsaaseen kiinnitettiin sinikeltaisia lippuja. Ilta-Sanomien mukaan sade huuhtoi tuolloin Ukrainan liput maahan aamuun mennessä.
Odotettu siirto on antanut pontta pohdinnalle patsaan uudesta kodista. Asia nousi esille marraskuussa 2019 Helsingin kaupunginvaltuustossa, kun muun muassa entinen puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) ehdotti patsaan siirtämistä ”aatteellisesti sopivaan ympäristöön” Lenininpuistoon.
Kaupunginhallituksen vastauksen mukaan patsas olisi sinne liian iso, ja aloite kaatui. Helsingin Sanomien mukaan keskustelun aikana valtuuston varapuheenjohtaja Harry Bogomoloff (kok) totesi, että patsaan voisi siirtää viereiseen mereen.
Reetta Heiskasen mukaan kaupungin virkakunta tai taidemuseo ei ole vakavahenkisesti keskustellut siitä mahdollisuudesta, ettei teos palaisi nykypaikkansa tuntumaan.
– Jos kävisi niin, että haluttaisiin tehdä erillinen päätös muusta sijoituspaikasta tai ettei sitä tuotaisi takaisin, se käsiteltäisiin kaupungilla normaalisti, hän toteaa.