Mika Moilanen HS
Mitä nyt? Olen hukassa. Olen aivan täysin jäässä. Ei mitään tietoa, mitä seuraavaksi. Paljon ajatuksia, mutta silti lyö aivan tyhjää. Ei mitään hajua, mikä tarkoitus elämällä on.
Leijonissa ja NHL:ssä kiekkoillut Tony Salmelainen oli joutunut lopettamaan uransa päävammojen vuoksi jo 32-vuotiaana. Se vei hänet tammikuussa 2014 syviin ja sameisiin vesiin.
Masentunut Salmelainen nauhoitti tuolloin tuntemuksensa talteen sanelukoneelle. Kun Ville Peltonen laittoi hänelle viestiä kysyäkseen kuulumisia, Salmelainen halusi vastata, mutta ei pystynyt.
Olen täysin hukassa ja päässäni kaikuu vain kysymys, joka toistelee: Mitä helvettiä. Huomaan, että olen masentunut. Pahasti masentunut. Ahdistaa, etten pysty ottamaan apua vastaan.
Sisäinen helvetti alkoi vuoden 2013 lopussa. Ura oli päättynyt, eikä Pelaajayhdistykseltä herunut apua. Salmelainen hakkasi seuraavat vuodet päätänsä kuvainnollisesti seinään ja hänen elämänsä oli yhtä vuoristorataa.
Matkansa aikana Salmelainen ei saanut mielestään ajatusta siitä, kuinka urheilijat jäävät usein täysin yksin uran loppuessa. Hän kertoo halunneensa auttaa muita jo silloin, kun tarvitsi vielä itse apua.
”
”Tajusin siinä, etten keksinyt yhtään syytä nousta siitä ylös.”
Salmelaisen sekä urheilumarkkinoinnin asiantuntijan, kauppatieteiden tohtorin Arto Kuuluvaisen halu tarjota urheilijoille tukea urasiirtymässä kohti perinteisempää työelämää synnytti Elämän pelikirjan.
Projekti alkoi podcastina ja jalostui Elämän pelikirja – Rakkaudesta urheilijoihin -kirjaksi, joka julkaistaan kesäkuun 1. päivänä. Kirjaprojektin kolmas lenkki on toimittaja Jukka Vuorio.
Aihe on tärkeä, sillä urheilija kokee uransa päättymisen jälkeen surua, tyhjyyttä ja luopumista – tai vähintään hämmennystä, kun elämästä katoaa yhtäkkiä valtavasti rutiineja.
”Kyllä siitä luopuminen pelotti”, kultaleijona Lasse Kukkonen sanoo.
HIFK-ikoni Lennart Petrell joutui lopettamaan uransa vuonna 2020 sydämestä löytyneen lihasmuunnoksen vuoksi. Tulokset olivat järkytys, ja paikka pukukopissakin meni poissaolon aikana toiselle pelaajalle.
”Eräänä aamuna, kun lapset olivat lähteneet kouluun, kävin suihkussa ja menin sitten takaisin sänkyyn pötköttämään. Tajusin siinä, etten keksinyt yhtään syytä nousta siitä ylös”, hän kertoo.
”
”Aika harva osaa ajatella, että ihan samalla lailla mieltäkin kannattaisi kehittää ja huoltaa”
HIFK:n Lennart Petrell ja Kärppien Lasse Kukkonen halasivat toisiaan kevään 2018 välieräsarjan päätteeksi. Sekä Petrell että Kukkonen kertovat tarinansa Elämän pelikirjan sivuilla. Kuva: Vesa Koivunen
Tuntemukset eivät olleet itsetuhoisia, mutta sillä hetkellä Petrellistä tuntui, ettei elämässä ollut mitään, mikä olisi motivoitunut rytmittämään arkea. Hän kertoo hakeneensa psykologilta apua asian käsittelyyn.
”Urheilijalle on aivan itsestään selvää, että kehitämme ja huollamme jatkuvasti kehoa. Mutta aika harva osaa ajatella, että ihan samalla lailla mieltäkin kannattaisi kehittää ja huoltaa”, hän sanoo.
Ajatuksen soisi leviävän laajemmin urheilijoiden keskuudessa. Jos ajatukset auttavat edes yhtä ajatustensa kanssa yksin painivaa urheilijaa, täyttää teos tarkoituksensa.
Kirja muistuttaa myös uuden uran vaaroista. Liian moni polttaa itsensä loppuun, koska he eivät ole tottuneet tekemään eroa työn ja vapaa-ajan välille eivätkä reagoi ajoissa kehon ja mielen varoituksiin.
Lentopalloilija Markus Kauppinen hyppäsi urheilu-uralta opitulla mielenlaadulla startup-maailmaan. Se vei hänet Barcelonasta burnoutiin, kun yhteistyötä muun muassa FC Barcelonan kanssa seurasi uupumus.
”Urheilussahan opitaan, ettei koskaan saa antautua eikä luovuttaa. Itse ryhdyin paranemaan loppuun palamisestani vasta silloin, kun lopulta uskalsin luovuttaa”, hän sanoo.
”
”Todellisuudessa se oli uhkailun, pahoinvoinnin ja häpeän kahlitsemaa vaikenemista.”
Elämän pelikirja luotaa sivuillaan myös urheilun pimeää puolta. A-maajoukkuetason lentopalloilija Anna Vahe palaa kirjassa vuoteen 2021, jolloin kertoi julkisesti teini-iän seksisuhteestaan valmentajansa kanssa.
”Olin silloin nuori ja naiivi lukiolaistyttö, jolle valmentaja oli suuri auktoriteetti. Auktoriteetti, jota ihailin ja kunnioitin”, Vahe kertoo.
Vahe kertoo kantaneensa aiheesta valtavaa häpeää ja syyllisyyttä. Lopulta hänen mielensä alkoi murtua. Hän kertoi salaisuuden isälleen, joka tarttui toimeen. Valmentaja jäi hetkeksi pois joukkueen toiminnasta.
Kun valmentaja palasi takaisin, järkyttynyt Vahe ei voinut jatkaa joukkueessa. Häntä painostettiin jatkamaan, ja osa joukkuekavereistakin kääntyi häntä vastaan.
”Kun asia tuli julkisuuteen kesällä 2021, sain silloisilta pelikavereiltani viestejä, joissa pyydettiin anteeksi. He olivat kuulemma ajatelleet, että vaikeneminen oli minun päätökseni”, Vahe sanoo.
”Todellisuudessa se oli uhkailun, pahoinvoinnin ja häpeän kahlitsemaa vaikenemista. Minuthan oli jo tuomittu siinä yhteisössä.”
”
”Menin Hesburgeriin syömään makkaraperunat ja kerroshampurilaisen.”
Jyrki Rovio (oik.) pelasi turkulaisen Interin maalissa kesällä 1997. Kuvassa HJK:n Shefki Kuqi tuulettaa maaliaan 27. heinäkuuta pelatussa ottelussa, jonka HJK voitti vieraissa 1–0. Interin pelaajista kuvassa myös Erkka Petäjä. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Kirjan riemukkain tarina liittyy jalkapallon Veikkausliigan kesän 1998 tapahtumiin. Jyrki Rovio työskenteli tuolloin turkulaisen Interin markkinointipäällikkönä ja treenaili Naantalin VG-62:n mukana.
Reilun viikon juhannusta juhlinut Rovio sai puhelun agentiltaan, kun porilainen FC Jazz kaipasi maalivahtia. Pari päivää myöhemmin Jazzin valmentaja soitti ja kertoi Rovion olevan illalla maalissa.
”En ollut ehtinyt vielä sinä päivänä syödä, joten menin Hesburgeriin syömään makkaraperunat ja kerroshampurilaisen. Se oli minulle siihen aikaan ihan tavallinen lounasruoka”, Rovio muistelee.
”Oikeastaan olin syönyt Hesessä varmaan edeltävät yhdeksän kuukautta. Minulle oli kertynyt ainakin kymmenen kiloa ylipainoa.”
Otteluiltana satoi vettä kaatamalla, eikä Rovio ollut ehtinyt saada edes vaihtonastakenkiä. Maalivahdin hanskat hän sai huoltajalta.
”Istuin siellä pukukopissa aika pyöreänä poikana, ja mietin, että tässä on nyt kyllä aivan kaikki katastrofin ainekset ilmassa”, Rovio sanoo.
Kolmen ottelun mittainen sopimus sujui mainiosti. Hän kertoo tulleensa Veikkausliigaan ”ylipainoisena aivan kesälaitumilta ilman yhtään kunnon treeniä” ja vetäneensä kolme huippupeliä.
Lopulta Interin perustaja Stefan Håkans myi maalivahdin Jazzille, Rovion mukaan 60 000 markalla.
”Se on varmaan kovin raha, mikä suomalaisessa jalkapallossa – tai millään muullakaan alalla – on maksettu markkinointipäälliköstä. Sehän tittelini silloin ensisijaisesti oli”, hän sanoo.
Teos antaa urheilijan äänen kuulua. Se tuo lukijan lähelle ja saa kaivamaan esiin vaikkapa tappelusta, johon tähtipuolustaja Keith Yandle haastoi Petrellin tai Sanna Kämäräisen kiekkokaaresta EM-Zürichistä.
Kunkin tarinan lopuksi kerrotaan, missä Elämän pelikirjan podcast-jaksossa päähenkilö tarinoi. Maininta on sekä lukijapalvelua että podcastin markkinointia.
Ääneen pääsee kymmenen entistä urheilijaa sekä yksi entinen urheilujohtaja.
Sitaatit ovat lainauksia Elämän pelikirja -kirjasta ja kursivoidut tekstit kirjassa julkaistuja nauhoituksia Tony Salmelaiselta.