Euroopan talousnäkymät heikkenevät sitä mukaan kuin kaasu ja sähkö kallistuvat ja huoli energian riittävyydestä kasvaa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
Energian radikaali kallistuminen likimain takaa, että Länsi-Euroopan talous sakkaa viimeistään ensi talvena. Näin käy varsinkin siksi, että kalliistakin energiasta uhkaa tulla pulaa.
Talousnäkymät olivat jo keväällä suhteellisen ankeita, mutta kesän mittaan näkymät ovat heikentyneet vielä rutkasti lisää.
Selitys löytyy energiamarkkinoilta ja tarkemmin sanottuna maakaasun ja sähkön hirmuisesta kallistumisesta.
Maakaasu maksaa eurooppalaisilla kaasumarkkinoilla nyt noin tuplaten alkukesän noteerauksia enemmän ja suurin piirtein yhtä paljon kuin maaliskuun alussa Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Runsaan vuoden kuluessa hinta on kymmenkertaistunut.
Esimerkiksi Hollannin TTF-kaasumarkkinoilla ensi kuun kaasutoimituksista on nyt maksettava noin 200 euroa megawatilta, kun saman määrän kaasua sai vuosi sitten noin 20 eurolla.
Maakaasun rajua kallistumista voi selittää useilla samaan aikaan ja samaan suuntaan vaikuttaneilla syillä suurten EU-maiden energiapoliittisista munauksista ja Venäjän hyökkäyssodasta EU:n ja Venäjän väliseen energiasotaan.
Syistä ja selityksistä riippumatta kaasun raju kallistuminen merkitsee useille EU-maille raskasta taloudellista taakkaa ja mahdollisesti myös kylmää talvea.
Kaasun kallistuminen rasittaa jo nyt muitakin kuin kaasun käyttäjiä, sillä eurooppalainen kaasukaaos on keskeisiä syitä sille, että myös sähkö on kallistunut radikaalisti Suomea myöten.
Sähköshokki lamauttaa
Pörssisähkön niin sanottu systeemihinta on Suomessa heilahdellut kesän mittaan sadan euron yläpuolella megawattitunnilta, mutta futuurinoteeraukset loppuvuoden ja ensi talven toimituksille ovat viime aikoina olleet pitkälti yli 200 euroa megawattitunnilta.
Vaikka Suomikin on poikkeuksellisen sähköshokin kourissa, on se pientä siihen verrattuna, mitä useat Suomea suuremmat EU-maat kokevat paraikaa ja varsinkin ensi talvena.
Sähkömarkkinoiden tukkuhinta ensi tammikuun toimituksille on viime aikoina heilahdellut Saksassa 500 euron ja Ranskassa peräti 1 000 euron hujakoilla megawattitunnilta.
Tuollaisten shokkihintojen perusteella sähkön käyttäminen maksaa ensi talvena Saksassa viisi ja Ranskassa peräti kymmenen kertaa enemmän kuin vuosi sitten.
Sähkön raju kallistuminen kielii suhteellisesta niukkuudesta ja siitä, että virtaa ei riitä kaikille tarvitseville totutunlaisin hinnoin.
Hintojen nousu on omiaan vähentämään sähkön kysyntää ja kannustamaan tarjontaa, mutta suuri osa kulutuksesta ja tuotannostakin kykenee joustamaan paljon hitaammin kuin hinnat ovat nousseet.
Jos vielä ensi talven kelitkin sattuvat kehkeytymään tavallista kylmemmiksi ja tyyniksi, ovat satunnaiset sähkökatkot ja luultavasti myös säännöstelytoimet melko varmasti edessä useissa EU-maissa mahdollisesti Suomea myöten.
Talous kärsinee taantuman pelkästään energian hintashokin vaikutuksista. Mutta jos kalliistakin energiasta tulee pulaa ja häiriöistä tai säännöstelystä koituu jakelukatkoja, voi talous helposti uupua taantumaakin tylympään jamaan.
Poliittisen kriisin aineksia
Jos energiakriisi kärjistyy talouskriisiksi työpaikkojen menetyksineen, on siitä enää lyhyt matka poliittiseen kriisiin ja mahdollisesti jopa rauhattomuuksiin.
Luultavasti juuri hallitusten huoli äänestäjien tyytymättömyydestä ja yhteiskuntarauhan säilymisestä selittää, miksi useat EU-maat ovat jo panneet toteen ja vireille mittavia tukiohjelmia säästelläkseen kansalaisia energiashokilta.
Tukijärjestelyt eivät vähennä energiakriisin kustannuksia, mutta siirtävät osan laskusta julkisen talouden piikkiin.
Suuria energiatukia junailleet valtiot ovat ennestään raskaasti velkaisia, joten tässä energia- ja talouskriisissä voi olla aineksia myös uudelle talouspoliittiselle EU-kiistalle tai jopa eurokriisille.
Korkojen viimeaikainen nousu vähentää velkaisimpien valtioiden talouspoliittista liikkumavaraa ja kutistaa niiden kykyä keventää omin voimin kansalaistensa energia-ahdinkoa.
Esimerkiksi Italian valtio on jo viime vuodesta alkaen pannut toteen useita miljardiluokan tukiohjelmia kansalaistensa ja yritystensä energialaskun helpottamiseksi, vaikka se on kaikista EU-valtioista velkaisin.
Suomikin ottaa jo osaa Italian ja useiden muiden Suomea velkaisempien EU-maiden energiatukiin, joskin epäsuorasti EU:n koronaelvytyksen ja euroalueen keskuspankin EKP:n rahoitustuen välityksellä.
Jos energiakriisi kärjistyy ensi talven mittaan talouskriisiksi niin kuin näyttää todennäköiseltä, voi EU:lle syntyä painetta perustaa uusi "kertaluontoinen" tukiväline velkaisimpien EU-maiden tukemiseksi.
Viimeistään silloin käy selväksi, miksi edes verraten tehokas ja liki omavarainen oma energiahuolto ei säästä Suomea muiden EU-maiden energiahuolilta.