Italian veljien johtaja Giorgia Meloni ei aja totalitarismia, mutta hänen puolueensa jakaa monia fasismin ihanteita, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Tommi Hannula.
Tommi Hannula HS
Italia on saamassa oikeistolaisimman hallituksensa sitten toisen maailmansodan ja Benito Mussolinin fasistidiktatuurin.
Sunnuntain vaalit voitti odotetusti kansalliskonservatiivinen Italian veljet. Puoluetta johtaa kansanomaisen karismaattinen Giorgia Meloni, 45, joka vääntää työväenluokkaista Rooman slangia.
Italian veljien johtama oikeistoliittouma saa alustavien tulosten mukaan vahvan enemmistön Italian parlamentin kumpaankin kamariin. Liittoumaan kuuluvat myös Matteo Salvinin oikeistopopulistinen Lega ja Silvio Berlusconin keskustaoikeistolainen Forza Italia.
Lue lisää: Alustavat tulokset: Äärioikeisto voitti Italian vaalit
Melonista on tulossa Italian ensimmäinen naispuolinen pääministeri. Sitä on turha luulla saavutukseksi sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta, sillä Meloni muun muassa vastustaa raskaudenkeskeytyksiä – vaikkakaan ei aio puuttua aborttioikeuteen – ja naisille osoitettuja vähimmäispaikkoja politiikassa ja yritysten johdossa.
Kampanjatilaisuudessa vuonna 2019 hän levitti Italian lipun puhujanpöntön peitoksi ja pauhasi: ”Minä olen Giorgia! Olen nainen! Olen äiti! Olen italialainen! Olen kristitty!”
Voisiko sen kansalliskonservatiivisemmin sanoa?
Jokseenkin sama ideologinen leiri on ollut viime vuodet vallassa kymmenen miljoonan asukkaan Unkarissa ja 37 miljoonan asukkaan Puolassa. Viktor Orbánin ja Jarosław Kaczyńskin joukot ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia Brysselissä, koska he ovat murentaneet maidensa oikeusvaltion – mikä sinänsä kertonee enemmän heidän kyltymättömästä vallanhimostaan kuin kansalliskonservatismista.
Viimeksi Eurooppa heräsi kansalliskonservatiivien nousuun, kun ruotsidemokraateista tuli kaksi viikkoa sitten Ruotsin toiseksi suurin puolue ja se on saamassa sananvaltaa hallituksen politiikkaan.
Unkarin, Puolan ja Ruotsin merkitys maanosan kollektiiviselle arvomaailmalle on kuitenkin pientä verrattuna 60 miljoonan asukkaan Italiaan.
Italia on vanhastaan vankinta EU:n ydintä ja läntistä arvoyhteisöä. Melkein joka seitsemäs EU-passin haltija on italialainen.
Italiaa on sanottu liian suureksi, jotta EU voisi koskaan sallia sen romahtaa taloudellisesti, ihan sama miten kalliiksi pelastaminen tulisi muille jäsenmaille. Samaten Italia on liian suuri, jotta sen hallituksen arvojen täyskäännös ei tuntuisi koko Euroopassa.
Italian veljien juuret juontuvat fasismin aikakauteen, maailmansotien väliin. Se on mahdollista, koska Italia ei koskaan katkaissut sidettään fasismiin niin kuin sen sodanaikainen liittolainen Saksa katkaisi siteensä natsismiin.
Fasismin arvot elivät vuosikymmeniä uusfasistisessa Italian sosiaalisessa liikkeessä (MSI), jonka nuorisojaokseen Giorgia Meloni liittyi 1990-luvun alkupuolella.
Tällöin, teininä, hän kehui Mussolinia loistavaksi poliitikoksi. Italiassa se ei ole virhe, joka katkaisisi poliitikon uran.
Maltillisemmaksi mukautunut MSI sulautui uuteen Kansalliseen liittoon (AN) vuonna 1995. Tämä teki fasistien perillisistä valtavirran poliitikkoja, jotka kelpasivat Silvio Berlusconin keskustaoikeiston johtamiin hallituksiin. Meloni oli Berlusconin nuorisoministeri vuosina 2008–2011.
AN lakkautettiin vuonna 2009. Pääosa sen johtavista jäsenistä löysi uuden kodin Italian veljistä, jota Meloni oli perustamassa vuonna 2012.
Fasismin perintö Italian veljissä on siis hyvin suora. Jopa uusfasistisen MSI:n symboli, Italian trikolorin värinen liekki, on periytynyt Italian veljien tunnukseen.
Melonin oletettu hallituskumppani Lega jakaa suuren osan Italian veljien arvoista, mutta sillä ei ole vastaavaa historiallista taustaa. Se syntyi 1990-luvun vaihteessa ajamaan ennen kaikkea vauraan Pohjois-Italian etua – kunnes muuttui koko kansan maahanmuuttovastaiseksi puolueeksi.
Meloni on yrittänyt häivyttää Italian veljien yhteyksiä fasismiin.
Siinä ei kylläkään ole auttanut fasistien aikoinaan suosiman iskulauseen ”Jumala, isänmaa ja perhe” käyttäminen kampanjatilaisuuksissa.
Tai se, että Benito Mussolinin lapsenlapsi Rachele Mussolini edustaa puoluetta Rooman kaupunginvaltuustossa ja lapsenlapsenlapsi Caio Giulio Cesare Mussolini (kyllä, nimetty Julius Caesarin mukaan) pyrki puolueen ehdokkaana Euroopan parlamenttiin.
Hiljattain Meloni julisti, että Italian oikeisto ”jätti fasismin historiaan vuosikymmeniä sitten”. Hän on erityisesti korostanut, että puolueessa ei ole sijaa antisemitismille tai muulle rasismille.
Kukaan tuskin väittääkään, että Meloni tavoittelisi Italiaan fasismiin kuuluvaa totalitarismia. Mutta on helppo todeta, että aikanaan Mussolinin kannattajat ja nykyään Italian veljet painottavat monia samoja ihanteita: kansallismielisyyttä, konservatiivisia perhearvoja ja katolilaisuutta – mitä ei tietenkään voi väittää fasismiksi.
Italian veljet on tunnettu EU-vastaisena ja Italian oikeisto laajemminkin Venäjän-mielisenä. Esimerkiksi Legan johtaja Matteo Salvini vastustaa pakotteita Venäjää vastaan ja on aiemmin jopa näyttäytynyt Putinin kuva paidassaan.
Koko Euroopan kannalta on hyvä uutinen, että Meloni on hillinnyt aiempia EU-haukkujaan. Taannoin hän rummutti jopa Italian eroa eurosta mutta on alkanut puhua peräti Euroopan yhtenäisyyden hyödyistä – kunhan yhteistyö perustuu kansallisvaltioiden vapaaehtoisuuteen eikä EU-komission saneluun, hän aina korostaa.
Melonin retoriikassa on siis yhä kyse vallan siirtämisestä Brysselistä Roomaan, mutta häntä kuvaillaan asian suhteen hyvin käytännönläheiseksi. Hän on luvannut ajaa läpi uudistukset, joista Italia on sopinut aiemmin EU-komission kanssa. Tuskin tekee mielikään pokkuroida vastaan, kun kylkiäisenä tulee parisataa miljardia euroa koronaelvytysrahaa, enemmän kuin millekään muulle jäsenmaalle.
Mutta mikä vielä tärkeämpää Euroopan yhtenäisyyden kannalta: Meloni on tehnyt selväksi seisovansa tiukasti Ukrainan rinnalla Venäjän hyökkäystä vastaan.