Kommentti: Irvokkuuden huippu? Kuvat ukrainalaisurheilijasta arkussa järkyttävät – samaan aikaan KOK haluaa venäläiset kisoihin

Ristiriita on niin raju, että sitä on vaikea ymmärtää, kirjoittaa urheilutoimituksen esihenkilö Vesa Rantanen.

Maailmankuulu historioitsija Timothy Snyder niputti ristiriidan lakonisessa twiitissään parhaiten:

– Ukrainalainen kymmenottelija Volodymyr Androshtshuk ei edusta maataan Pariisin olympialaisissa, koska venäläiset joukot surmasivat hänet vastikään. Ja sitten muita uutisia. KOK on toivottanut venäläiset urheilijat tervetulleiksi Pariisin kisoihin.

Vaikea tuohon on mitään lisätä.

Uutistoimisto Reuters välitti kuvia 25. tammikuuta surmatun Androshtshukin hautajaisista helmikuun alussa.

Ne ovat järkyttäviä ja koskettavia. 22-vuotiaana menehtyneen Androshtshukin äiti koskettaa aivan liian varhain ja aivan liian kauhealla tavalla kuolleen poikansa poskea.

Venäläisurheilijoiden päästäminen olympialaisiin, jopa jo Pariisiin 2024, on yksi urheilumaailman kuumimmista puheenaiheista.

Länsieurooppalaisten on mahdoton käsittää, miten tällaisesta voidaan vielä ylipäätään edes keskustella.

Länsieurooppalaisten on myös käytännössä mahdoton estää näin tapahtumasta, vaikka täällä pidetään pontevia palopuheita moraalin etusormi jämäkästi itään suunnattuna.

Ongelma on monisyinen, eikä siihen ole yksinkertaisia vastauksia, mutta lyhyimmillään problematiikan voi tiivistää näin: länsieurooppalaiset arvot ja maailmankatsomus ovat KOK:n kaltaisessa globaalissa urheilujätissä vähemmistössä.

Jopa YK:n tuoreessa yleislausumassa, jonka Suomikin allekirjoitti, linjataan, ettei kansallisuus saa olla esteenä urheilukilpailuihin osallistumiselle.

Lähtölaukaus venäläisten paluukeskustelulle ammuttiin korkeimmalta mahdolliselta taholta, kun kantaa lähtivät yhdessä rintamassa puoltamaan sekä Kiina että Yhdysvallat.

Yhdessä Venäjän kanssa – siis sotaa käyvän Venäjän kanssa – ne osallistuivat puheenjohtaja Thomas Bachin kutsumina The Olympic Summitiin viime vuoden lopulla Lausannessa.

Voi olla, että USA:n ja Kiinan urheiludiplomatiaan on nyt tullut särö Kiinaan vakoilupallon alasampumisen johdosta, mutta suuria olympialiikkeen perusvirtoja sekään ei muuta.

Venäläisten paluu on enää sinettiä vaille.

Venäläiset halutaan mukaan, koska Venäjä on aikaa sitten lahjonut itsensä kansainvälisen urheilun syvimpään ytimeen ja koska iso osa KOK:n jäsenistä ei korvaansa lotkauta sodalle Euroopassa.

Sotivat maat, USA etunenässä, ovat kautta historian saaneet osallistua arvokilpailuihin, joten miksi Kiinan ja Venäjän vahvassa vaikutuspiirissä olevat Afrikan maat esimerkiksi murehtisivat Ukrainan kohtaloa.

Kuten historioitsija Peter Frankopan miljoonia myyneissä Silkkitie-teoksissaan painottaa, Länsi-Euroopan taloudellinen saati arvopohjainen asema on jo aikaa sitten romahtanut.

Ainoat, jotka sitä eivät näe, ovat länsieurooppalaiset itse.

Rumimmillaan tämä näkyy urheilussa, jossa taloudellista valtaa on jo huomattavasti siirtynyt Aasiaan ja Arabian maihin. Saudi-Arabia on edelleen hyvin vahvoilla jalkapallon MM-kisojen isännäksi 2030 vaikka juuri päättyneiden Qatarin kisojen aikaan vannottiin, ettei koskaan enää.

Aasian olympiakomitean puheenjohtaja ilmoitti jo joulukuussa, että venäläisurheilijat ovat tervetulleita maanosassa järjestettyihin kilpailuihin.

Tutkija Kati Lehtonen tiivisti ongelmien ytimen eräässä paneelikeskustelussa taannoin toteamalla, että raha ei ole enää urheilussa väline vaan päämäärä.

Valta siirtyy sille, joka sitä pidäkkeettömimmin jakaa.

KOK haluaa olla globaali liike, ja esim EU:n koko väestö yhteensä on vaivainen kuudestoistaosa maapallon väkiluvusta.

Olemme arvoinemme, haaveinemme ja toiveinemme mitättömyys KOK:n rattaissa, joissa ukrainalaisten kärsimykset ja venäjän pahuus näyttäytyvät aivan eri valossa kuin meille.

Siksi on vaivaannuttavaa kuunnella suomalaisten urheilujohtajien ja poliitikkojen terhakoita mutta naiiveja vaatimuksia siitä, että Venäjän osallistuminen on padottava.

Toiveiden asemesta keskustelu kaipaa konkretiaa. Olisi mieluisaa kuulla jonkun kertovan miten se tehdään.

Oikeastaan ainoa keino välttyä urheilemasta venäläisten kanssa on jättäytyä pois KOK:n kisoista, mutta sekään päätös ei pitkällä aikavälillä kestä.

Kuka tahansa suomalainen edustusurheilija voisi haastaa boikotin yhteydessä Olympiakomitean vaikkapa Urheilun oikeusturvalautakunnassa. Osallistumislupa heltiäisi saman tien.

Valitettavasti Suomella ei ole tässä väännössä jaossa kuin jämäsijoja.

Siksi olisikin ryhdikästä, että eturivin päättäjät myöntäisivät jaossa olevien pelimerkkien painoarvon rehellisesti.

Olemme jo antaneet pikkusormen pedolle, joka määrää tahdin.