Presidentinvaalit järjestetään tasan vuoden kuluttua. Sauli Niinistölle alkaa viimeinen virkavuosi, ja se voi olla edellistä pahempikin. Jännitteiset välit pääministeri Sanna Mariniin (sd) sävyttävät virkakauden loppua, arvioi politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Presidentti Sauli Niinistöllä riittää haasteita vielä virkakautensa lopullakin. Kuva: Antti Hämäläinen / IS, Adem Altan / AFP / Lehtikuva, Heikki Saukkomaa / Lehtikuva, Ilya Pitalyov / Sputnik / Reuters
Timo Haapala
Eduskuntavaaleihin on vain kaksi kuukautta. Vaalit järjestetään 2. huhtikuuta.
Mutta nopeasti lähestyvät myös presidentinvaalit.
Vaalien ensimmäinen äänestyskierros järjestetään tasan vuoden kuluttua 28. tammikuuta 2024.
Presidentti Sauli Niinistö liittyy olennaisesti molempiin vaaleihin.
Presidenttinä Niinistön viimeinen virkavuosi saattaa olla lopulta uran kovin, kun Suomi pitäisi saada Naton turvatakuiden piiriin ja Vladimir Putinin Venäjä on täysin arvaamaton.
Niinistön loppukaudelle vertauskohtaa joutuu hakemaan presidentti J. K. Paasikiven ”hirmuisista” vuosista. Paasikivi valitti toistuvasti päiväkirjoilleen, miten ”hirmuisia” olivat valvontakomission Anrdei Zdanovin toimet, Josef Stalinin politiikka ja kotikommunistien puuhat sotavuosien jälkeisessä Suomessa.
Eduskuntavaalien alla Niinistö ei puolestaan malta pitää suutaan kiinni sisäpolitiikan kysymyksistä ja talouspolitiikasta.
Ehkä pintapuolinen välitilinpäätös on Niinistön viimeisen vuoden alkaessa paikallaan.
Sauli Niinistö on pitänyt kohtuullisesti näppinsä erossa sisä- ja talouspolitiikasta, jotka eivät varsinaisesti presidentin toimivaltuuksiin kuulu.
Mutta yhdentoista vuoden aikana on nähty, ettei Mäntyniemen unilukkari malta hiljaakaan olla.
Presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin (sd) järjestivät yhteisen tiedotustilaisuuden Nato-hakemuksesta 15. toukokuuta, mutta muuten kaksikon välit ovat olleet jännitteiset. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Viimeksi tämä nähtiin viime viikonloppuna, kun Niinistö, entinen valtiovarainministeri, puuttui lempiaiheeseensa eli talouspolitiikkaan ja Suomen holtittomaan velkaantumiseen, joka on päässyt ilmiömäiseen vauhtiin Sanna Marinin (sd) hallituksen aikana.
Turun Sanomien (TS 21. 1.) haastattelussa Niinistö sanoi, että Suomessa ei ole totuttu pitämään yllä elintasoa, jota ei ole ansaittu.
Ansaitsematon elintaso on rahoitettu velaksi.
Se on onnistunut matalien korkojen aikana, mutta nyt siitä osuudesta joudutaan varmasti luopumaan, Niinistö sanoi.
– Meidän on opittava elämään sen mukaan, mitä me olemme oikeasti tuottaneet hyvää.
Samalla Niinistö ihmetteli, miksi Suomessa ei ole vallinnut yleinen tietoisuus asian suhteen. 1990-luvun alun lamaa selätettäessä olosuhteet olivat toisenlaiset.
Niinistön mukaan syy on liian pitkään jatkuneessa löysässä rahapolitiikassa.
Syytös rahanpainamisesta menee keskuspankeille, mutta piikki on osoitettu myös nykyiselle hallitukselle, jonka jäljiltä valtionvelan korkomenot ovat nousseet 2,6 miljardiin vuodessa – ja nousu jatkuu.
Voi vain kuvitella, miten Niinistön lausunnot korpeavat nykyistä vihervasemmistolaista hallitusta, jonka puolueet eivät niinistömäistä talouspolitiikkaa tue, vaikka vielä 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa Niinistö ja Sdp:n tuolloinen puheenjohtaja ja pääministeri Paavo Lipponen potkivat palloa samaan maaliin.
Ajat ja puolueet ovat muuttuneet henkilöiden mukana.
”
Presidenttien ystävyysottelut jääkiekossa oli pelattu.
Sisäpolitiikassa Niinistö on lisäksi potkinut toistuvasti sekä edellistä että varsinkin nykyistä hallitusta toimiin sisäisen ja rajaturvallisuuden parantamiseksi.
Asioiden hidas eteneminen vaalikauden aikana on saanut mustan savun nousemaan Mäntyniemen suunnasta.
Kun Niinistö uudenvuodenpuheessaan puhui sisäisen turvallisuuden puolesta ja toivoi sen suhteen edes pohjoismaista tasoa, se tulkittiin hallituspuolueiden piiristä tulevissa kommenteissa tueksi jopa Riikka Purran perussuomalaisten eduskuntavaalikampanjalle.
Mutta kuten sanottu:
Sanomisen halua Mäntyniemen suunnalta olisi ollut epäilemättä enemmänkin.
Siitäkin vähästä, mitä Niinistö on lausunut, olisi varmaan tullut enemmänkin kritiikkiä, mutta Niinistön valtava kansansuosio on pitänyt kriitikot aisoissa ja mölyt pääasiassa mahassa.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta Niinistön kulunut vuosi on ollut hurjin, mitä Suomen presidentti on sitten J. K. Paasikiven kauden (1946-56) jälkeen joutunut kohtaamaan.
Paasikiven edeltäjä C. G. E. Mannerheim laati YYA-sopimuksen, jonka Paasikivi pani käytäntöön.
Natoon hakeminen vastaa historiallisesti merkitykseltään hyvinkin YYA-sopimuksen sorvaamista. Tosin sillä erolla, että Natoon Suomi saa hakea vapaasti, YYA-oli pakkorako, johon Suomen piti sitoutua hävityn jatkosodan jälkeen.
Suomen Nato-prosessi lähti liikkeelle 4. maaliskuuta, kun Niinistö tapasi Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin Valkoisessa Talossa. Kuva: Evelyn Hockstein / Reuters
Nato-jäsenyyden hakeminen kumpusi kansasta, ja jäsenyyteen aikaisemmin penseästi suhtautunut Niinistö luki ajan merkit ja pani toimeen. EU-jäsenyyden jälkeen Natoon liittyminen on Suomen lopullinen irtiotto itäisestä naapurista.
Kun Niinistö sanoi ensi töikseen, että nyt naamiot on riisuttu, ilmeistä näki, että Vladimir Putin oli paitsi loukannut koko kansainvälistä oikeutta myös Niinistöä henkilökohtaisesti.
Presidenttien ystävyysottelut jääkiekossa oli pelattu.
Viime tiistaina Niinistö sanoi vielä Ukrainan-vierailullaan, ettei Venäjän raakuus tule hänelle enää minkäänlaisena yllätyksenä.
Sauli Niinistö sanoi tiistaina Ukraina-vierailullaan sodan aiheuttamia tuhoja kommentoidessaan, ettei Venäjän raakuus tule hänelle enää yllätyksenä. Kuva: Seppo Kärki / IS
Niinistön johtama Nato-prosessi on historiallinen siinäkin suhteessa, että Suomi veti Ruotsin mukaansa.
Mutta prosessi on pahasti kesken, kiitos Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoganin ja Unkarin pääministerin Viktor Orbanin.
Jäsenyyttä odotellessa sekä Suomessa että Ruotsissa saattaa tulla vilu, vaikka turvatakuita on saatu niin Yhdysvalloilta kuin Britannialtakin.
Ylen A-Talkissa torstai-iltana Niinistö sanoi kuitenkin, ettei Suomi ala Turkin edessä ”anelemaan” Nato-jäsenyyttä.
Jos jäsenyys ei heinäkuussa Vilnassa pidettävään Naton huippukokoukseen mennessä ala Turkille kelvata, Niinistö aikoo puhua Erdoganille ”kuin mies miehelle” ja nostaa Turkin kehittelemät ongelmat pöydälle ilman venkoiluja.
Saattaa olla, että Niinistön virkakauden viimeinen vuosi tulee olemaan vielä lopulta vielä kaikkein vaikein.
Putinin Venäjä on täysin arvaamaton. Sota voi eskaloitua.
Toivotaan parasta.
Samaan aikaan Niinistön asemaa haastetaan, eikä haastajaa kaukaa tarvitse etsiä.
Pääministeri Sanna Marin, valtioneuvoston kanslia.
Kun Nato-jäsenyyttä haettiin, Marinin ja hänen esikuntansa piiristä viestittiin, ettei esimerkiksi Naton huippukokouksiin osallistuminen ole mikään päivänselvyys. Pääministerilläkin voisi olla roolinsa.
Puheet hiljenivät, kun poliitikot ja asiantuntijat sanoivat, että Nato-politiikan johtaminen kuuluu yksiselitteisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtavalle presidentille, joka on myös puolustusvoimain ylipäällikkö.
Tällä viikolla nousi kohu, kun paljastui, että Marin aikoo palkata vielä maaliskuun alkuun mennessä valtioneuvoston kansliaan pääministerin avuksi turvallisuuspoliittisen neuvonantajan, jonka ympärille perustettaisiin uusi yksikkö.
Se olisi suurempi kuin presidentin kabinetti.
Ulkoministeriö ja presidentin kanslia ovat lausunnoissaan lytänneet pikaisen hankkeen maan rakoon.
Osa pitää hanketta myös Marinin ja Sdp:n temppuna jättää seuraavalle pääministerille poliittinen päällystakki – siltä varalta, jos pääministeri on vaikkapa kokoomuksen Petteri Orpo.
Enemmän on kuitenkin ollut tulkintoja, että kyseessä on juuri ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtavan Niinistön haastaminen.
”
Valittiinpa kuka tahansa, Niinistö saappaat ovat suuret täytettäviksi.
Marinin ja Niinistön eriseuraisuutta on ollut vaikea olla havaitsematta, asiassa kuin asiassa. Kuluneen sotavuoden aikana erimielisyydet on pääosin onnistuttu peittelemään.
Pikaista, salamyhkäistä asetuksella tehtävää hanketta on kuitenkin vaikea ymmärtää muutamaa viikkoa ennen vaaleja – varsinkin, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta syksyllä Nato-lakia koskevassa lausunnossaan totesi, ettei Nato-jäsenyys tarvitse uusia hallinnollisia järjestelyitä.
Ylellä Niinistö kommentoi esitystä ja sen valtapoliittisia ulottuvuuksia ja vaikuttumia.
– Sitä täytyy nyt näiltä ministeriöiltä kysellä. Mutta presidentin valtaoikeuksiin se ei vaikuta.
Monet Sdp:stä sysäävät jo vastuun epämääräisestä hankkeesta valtioneuvoston kanslian alivaltiosihteerin Timo Lankisen ja Marin kansainvälisten asioiden avustajan Lauri Voionmaan niskoille.
Presidentinvaalien 1. kierros järjestetään siis tasan vuoden kuluttua 28. tammikuuta 2024.
Ei silloin presidenttiä vielä valita.
Niinistö itse tosin jää historiaan presidenttinä, joka valittiin suoraan ensimmäisellä kierroksella.
Presidentinvaalit ratkeavat toisella kierroksella 11. helmikuuta 2024 ja presidentti vaihtuu maaliskuun 1. päivänä 2024.
Valittiinpa kuka tahansa, Niinistö saappaat ovat suuret täytettäviksi.