Energiakriisi on todellinen ja Suomen energiatuet likimain EU-maiden kitsaimpia, mutta osa taloustutkijoista valittaa silti tukien suuruutta. Valitukset vaikuttavat perustuvan harhoihin, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
Sähkölaskun yhteydessä perittävä sähkön arvonlisäveron (alv) pidätysprosentti laski joulukuun alussa 24 prosentista 10 prosenttiin.
Kyse on huhtikuun loppuun asti voimassa olevasta tilapäisestä tuesta, jonka avulla valtio helpottaa energiakriisistä kärsivien kansalaisten taloutta. Alv-alennuksen on tarkoitus helpottaa erityisesti talven lämmityskauden sähkölaskujen maksamista.
Vasta voimaan tulleen alv-alennuksen lisäksi valtio on pannut toteen ja valmisteluun eräitä muitakin tilapäisiä energiatukia, joiden kaikkien taustalla on tarve helpottaa energiakriisin kansalaisille aiheuttamia äkisti kohonneita kovia kustannuksia.
”
Kasvava osa kansalaisista on vaarassa joutua tai on jo joutunut rahavaikeuksiin.
Energiakriisi onkin täyttä totta – niin kuin on ollut jo toista vuotta. Ja yhtä totta on sekin, että kasvava osa kansalaisista on vaarassa joutua tai on jo joutunut rahavaikeuksiin äkisti paisuneiden sähkö- ja energialaskujensa takia.
Energiakriisin todelliset vaikutukset kansalaisten arkielämään eivät ole estäneet taloustutkijoita kovaan ääneen moittimasta Suomenkin energiatukia liian suuriksi ja jopa kriisiä pahentaviksi.
Taloustutkijoiden tukimoitteilla on toki muodollisesti pätevät teoreettiset perusteensa, mutta teoriassa päteviin perusteisiin vaikuttaisi liittyvän yksi käytännön ongelma:
Tukimoitteiden perusteet pätevät tutkijoiden teoreettisessa mallimaailmassa mutta eivät välttämättä siinä oikeassa reaalimaailmassa, jossa tavalliset kuolevaiset elävät – ja maksavat energialaskujaan.
Kuin mitään ei olisi tapahtunut
Ekonomistitulkinnat Suomen energiatukien haitoista voinee vain hiukkasen pelkistäen tiivistää kolmeen pääväittämään, joista yksikään ei välttämättä kestä arkitodellisuuden "hajutestiä".
Ensimmäisen väittämän mukaan kuluttajien kuluja keventävät energiatuet kannustavat kysyntää ja lisäävät kulutusta, mikä lisää hintojen nousupaineita ja pahentaa energiakriisiä.
Toinen väittämä on ensimmäisen sivujuoni, ja sen mukaan alv-alennuksen kaltainen julkinen tuki vähentää valtion verotuloja ja pahentaa julkisen talouden velkaantumista ja koituu näin ollen aikanaan veronmaksajille kalliiksi.
Nämä kaksi väittämää pitävät kumpikin kutinsa – mutta vain sellaisessa teoreettisessa tarkastelussa, joissa mikään muu ei muutu kuin puheena oleva tuki tai vero.
Tämä oletus on arkitodellisuudelle vieras mutta tutkijoille niin tuttu ja tärkeä, että sille on annettu latinankielinen nimitys: ceteris paribus, suomeksi suunnilleen ”muiden asioiden pysyessä ennallaan”.
”
Rahahuoliensa kanssa kamppailevat kansalaiset tietävät omista sähkölaskuistaan, että asian todellinen laita on tyystin toinen.
Luultavasti juuri tämän oletuksen perusteella alv-ale näyttäisi lisäävän sähkön kulutusta, koska sen mukaan sähkön hinnalle tai muillekaan arjen ilmiöille ei ole tapahtunut mitään ja vain sähkön alv laskee.
Rahahuoliensa kanssa kamppailevat kansalaiset tietävät omista sähkölaskuistaan, että asian todellinen laita on tyystin toinen.
Sähkösopimuksen laadusta riippuen sähkö on nyt jopa tuntuvasti kalliimpaa kuin vain vuosi sitten – ja siksi alv-alennus ei välttämättä halvenna sähköä lainkaan aiemmasta vaan ainoastaan leikkaa pois osan sähkölaskun paisumisesta.
Niinpä alv-alennuksen vaikutuksesta sähkö on jonkin aikaa edes vähän vähemmän kallista kuin ilman alv-alennusta olisi, mutta tuskin kovin moni innostuu lisäämään kulutusta sähköshokin pienestä lievennyksestä.
Sähkön verokertymästä turha hätäillä
Sama oletusharha saa sähkön alv-alennuksen näyttämään valtiolle kalliilta verotulojen menetykseltä – kuin sähkön hinnalle ja valtion perimälle alv-kertymälle ei olisi tapahtunut mitään muuta kuin alv-alennus.
”
Alennus oikeastaan vain palauttaa osan energiakriisin mittaan kasvaneesta alv-kertymästä sähkölaskujen maksajille.
Sähkö on kuitenkin kallistunut, ja koska sähkön alv on sähkön hintaan sidottu suhteellinen vero, sähkön kallistuminen on automaattisesti kasvattanut valtion sähköstä perimiä verotuloja.
Niinpä alv-alennus oikeastaan vain palauttaa osan energiakriisin mittaan kasvaneesta alv-kertymästä sähkölaskujen maksajille ilman, että valtion sähköstä perimä verokertymä välttämättä supistuu lainkaan ainakaan suhteessa aiemmin budjetoituun.
Toki valtion sähköstä perimä alv-kertymä kasvaisi hurjasti, jos alv-alennusta ei olisi pantu toteen ja kansalaiset joutuisivat kuluvan talvikaudenkin ajan maksamaan sähköstään täysiä alv-prosentteja.
Ehkä se olisi alv-alennuksesta ja muusta energiatuesta valittavien ekonomistien mieleen, mutta laskujensa kanssa kamppailevien kansalaisten voisi olla vaikea hyväksyä, miksi energiayhtiöiden lisäksi vielä valtionkin pitäisi varta vasten rahastaa tuulentuomia lisätuloja energiakriisin verukkeella.
Ja koska alv-alennus leikkaa valtion muutoin voimakkaasti kasvavasta sähkön alv-kertymästä vain osan, kyseinen tuki ei välttämättä maksa valtiolle mitään.
Sama kriisi mutta erilaiset tuet
Kolmannen väittämän mukaan Suomen sähkötuet ja erilaiset muut energiakriisiä huojentavat tuet ovat tarpeettoman suuria ja siksi enimmäkseen haitallisia.
Tarpeettoman anteliaiden tukien sanotaan heikentävän energian kulutuksen hyödyllistä ohjausvaikutusta, jolla energiakriisi ja hintojen vapaa kohoaminen kannustaisivat kansalaisia vähentämään energian kulutustaan ja siirtymään entistä puhtaampiin energiamuotoihin.
Samoin anteliaiden tukien sanotaan osaltaan voimistavan yleistä inflaatiota, kun energian kysyntä ja muukin kulutus jatkuvat tukien vaikutuksesta suurempina kuin olisi laita ilman tukia.
Periaatteessa nämäkin moitteet ovat perusteltavissa, joskin taas vain sillä ehdolla, että suljetaan silmät ympäröivän arkitodellisuuden tapahtumilta.
”
Muiden EU-maiden kansalaiset saavat energialaskuihinsa tuhdisti tuntuvampaa tukea kuin suomalaiset.
Moitteista vaikuttaa unohtuvan, että Suomi on pieni osa Länsi-Euroopan yhteisiä energiamarkkinoita ja melkein yhtä pieni osa euromaiden yhteistä rahaliittoa, ja että siksi Suomeenkin ulottuvat energiahinnat ja inflaatiovaikutukset syntyvät pääosin muualla kuin Suomessa.
Siksi myös energiatukien talous- ja inflaatiovaikutukset syntyvät enimmäkseen muualla kuin Suomessa – erityisesti siitä syystä, että likimain kaikki muut EU-maat ovat käyttäneet ja luvanneet omiin energiatukiinsa rutkasti runsaammin rahaa kuin Suomi.
Jos energiatuet ajavat sähkön ja muun energian hintoja ja inflaatiotakin entistä korkeammalle, käy näin lähinnä muiden maiden kuin Suomen tukien vaikutuksesta.
Vaikutukset tuntuvat Suomessa asti, mutta sillä erotuksella, että liki kaikkien muiden EU-maiden kansalaiset saavat energialaskuihinsa tuhdisti tuntuvampaa tukea kuin suomalaiset.