Kommentti | Suomen Nato-retki koukkasi mutkan Turkin ja USA:n eksoottisille hävittäjä­markkinoille

Turkki haluaa hävittäjiä, Suomi haluaa Natoon ja Bidenin hallinto piilottelee kongressin selän takana. Hävittäjäkaupoissa tuntuu pelin politiikka, kirjoittaa HS:n ulkomaan­toimittaja Pekka Mykkänen.

Suomen ja Ruotsin tapahtuma­rikas taival sotilas­liitto Naton jäseniksi kulkee monenlaisten mutkien kautta ja maaliin on vielä matkaa. Tällä kertaa maa­kaksikko on päässyt seuraamaan eksoottista sivu­näytelmää, jota esitetään kansainvälisen ase­kaupan markkinoilla.

Turkki haluaisi ostaa amerikkalaiselta asejätiltä Lockheed Martinilta 40 kappaletta F-16-hävittäjiä ja parannuksia noin 80:een aiemmin hankkimaansa hävittäjään. Puhutaan noin 20 miljardin dollarin paketista, joka vastaa arvoltaan Yhdysvaltain Ukrainalle antamaa sotilaallista apua viime vuonna.

Valkoinen talo eli presidentti Joe Bidenin hallinto on ilmoittanut kongressille halustaan antaa kaupoille luvat, mutta kongressissa harataan vastaan. Kongressin jäseniä harmittavat ainakin Turkin sota- ja ihmisoikeuspolitiikka, kaveeraus Venäjän asekauppiaiden suuntaan ja vaikeat Kreikka-suhteet.

Torstaina soppaan heitettiin uusi mauste, kun 29 senaattoria lähetti Bidenille kirjeen, jossa kerrottiin, että he eivät voi tukea F-16-kauppojen hyväksyntää, ellei Turkki ratifioi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksiä.

Kiinnostavaa on, että kirjeestä puuttuivat kahden vaikutusvaltaisen senaattorin – demokraatti Bob Menendezin ja republikaani James Rischin – nimet. He ovat vastustaneet vuosien ajan julkisuudelta piilossa asekauppoja Turkille ja heidän hyväksyntänsä F-16-kaupoille ei ole itsestään selvää, vaikka Turkki Suomen ja Ruotsin Natoon kelpuuttaisikin.

Menendez tunnetaan Turkin näkökulmasta erittäin ongelmallisten maiden Kreikan ja Kyproksen suurena ystävänä, minkä lisäksi hän on senaatin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Hän on ilmaissut tavoitteekseen esimerkiksi sen, että ”viimeinenkin Turkin sotilas jättää Kyproksen”.

Turkkilaiset ovat varmaankin ihmeissään, koska vaikka kongressilla on sananvaltaa asekauppojen suhteen, Valkoisen talon jyrääminen on vaikeaa ja tosipaikan tullen miltei mahdotonta. Presidentin tahtotilan kumoaminen edellyttää senaatissa ja edustajainhuoneessa kahden kolmasosan enemmistöä ja sellaisella prosessilla ei ole koskaan asekauppoja torpattu.

Siksipä tuntuu pelin politiikalta, että Bidenin hallinto on kertonut turkkilaisille, että asekauppojen tiellä seisoo tämä meidän sangen itsepäinen kongressimme. Mutta jos suinkin turkkilaiset olisivat huomaavaisia ja päästäisivät Suomen ja Ruotsin Natoon, kongressikin olisi varmasti huomaavaisempi näissä hävittäjäkaupoissa.

Suunnilleen näin ovat amerikkalaiset turkkilaisille viestineet, kertoi ulkoministeriön korkea-arvoinen virkamies Victoria Nuland viime viikolla senaatissa The Hill -lehden mukaan.

Joskus tällaiset pattitilanteet vaikuttavat umpisolmuilta, kunnes ne ratkeavat kuin taikaiskusta. Tiedossa ei kuitenkaan ole, voisiko F-16-kauppa olla sellainen asia, jolla Turkki muuttaisi mielensä Nato-laajentumisen suhteen tai olisiko Turkin myötämielisyys Suomelle ja Ruotsille tarpeeksi Turkkia aiemmin kovistelleille senaattoreille.

Turkin ulkoministeri Mevlüt Çavuşoğlu totesi tammikuussa, ettei hävittäjäkauppoja pitäisi sotkea Naton laajenemiseen ja Bidenin hallinnon pitäisi näyttää ”päättäväisyyttään” asiassa. Hänellä on oikeus haaveeseensa.

Turkki tarvitsee F-16-hävittäjiä esimerkiksi taisteluunsa Pohjois-Syyrian kurdeja vastaan. Kyseiset kurdit olivat viime vuosikymmenellä Yhdysvaltain ykkösliittolaisia, kun länsimaat kävivät sotaa terroristijärjestö Isisiä vastaan.

Kun Turkki hyökkäsi syksyllä 2019 Pohjois-Syyriaan kurdien kimppuun, Suomessa ja muissa länsimaissa tehtiin päätöksiä lopettaa asevientilupien myöntäminen Turkkiin. Samana vuonna Turkin ja Yhdysvaltain suhteet saivat vakavan lisäkolauksen, kun Yhdysvallat potki Turkin ulos F-35-hävittäjäkaupoista. Näin siksi, että Turkki oli ostanut Venäjältä S-400-ilmatorjuntaohjuksia.

Nyt Suomi on Yhdysvaltain tavoin jälleen ryhtynyt näyttämään haalean vihreää valoa aseviennille Turkkiin. Tammikuun lopulla puolustusministeriö myönsi vientiluvan panssaroiduissa ajoneuvoissa tarvittavalle teräkselle, mitä opetusministeri Li Andersson (vas) arvosteli. Anderssonin mielestä ei olisi sopivaa viedä puolustusmateriaalia maihin, jotka käyvät sotaa ja polkevat ihmisoikeuksia.

Puolustusministeri Mikko Savola (kesk) puolestaan piti ministeriön päätöstä hyvänä. ”Turkki on Suomen tuleva liittolainen, mikä on otettu huomioon myös tätä lupaa arvioidessa”, Savola totesi Ilta-Sanomille.

Savolan kommentista huokui sellainen maailmankuva, että liittolaisten pitäisi olla myös kavereita keskenään.